Kasvatustieteiden ja psykologian tutkimuksessa tapahtuu

Takaisin

Koulujen on reagoitava nopeasti muuttuvaan maailmaan

– Meillä jokaisella on mielipide koulusta, se koskettaa meitä kaikkia ja siihen liittyy paljon odotuksia sekä vaatimuksia, tiivisti kasvatustieteen professori Janne Pietarinen omassa avausesityksessään Itä-Suomen yliopiston vuoden toisessa Suomi100-Studia Generaliassa tiistaina.

Tilaisuuden puheenjohtaja, professori Janne Pietarinen (vas.), johtava rehtori Mikko Ripatti, tilaisuuden avaussanat esittänyt varadekaani Pertti Väisänen sekä professori Piia Björn ennen tilaisuuden alkua.

Pietarinen toimi tilaisuudessa myös puheenjohtajana. Yleisöluennon aiheena oli ”Suomi oppimisen kärjessä nyt ja tulevaisuudessa”.

–Kun maailma muuttuu, on koulunkin muututtava. Suomalainen koulujärjestelmä ei seuraa kansainvälisiä trendejä eikä meillä juurikaan ole valtakunnallisia yhteisiä tasotestejä, vaan jokainen kouluyhteisö voi toimia vapaasti omana yksikkönään – toki Opetushallituksen ja lainsäädännön antamissa rajoissa.

Jokainen koulu siis sovittaa itsensä muuttuvan maailman vaatimuksiin. Kaikki muutos ei ole kuitenkaan positiivisen kehityksen kannalta suotavaa, vaan kouluyhteisöjen haasteena olisikin valikoituen kehittyä entistä paremmaksi oppimisympäristöksi lapsille ja nuorille – ja myös paremmaksi työyhteisöksi opettajille.

Pietarisen ja hänen tutkimusryhmänsä mukaan opettajan hyvinvointi heijastuu oppilaisiin ja oppimistuloksiin.

– Kun opettaja voi työyhteisössä hyvin, hän huomioi oppilaat, heidän aloitteensa ja yhteisen suunnittelun paremmin. Tämä näkyy myös siinä, että oppilaat kokevat opiskelun mielekkäämpänä ja heidän osaamisen ja pätevyyden tunteensa kasvavat.

Suomalaista tasa-arvoista peruskoulua Pietarinen pitää arvokkaana kansallisena aarteena, jota kannattaa vaalia ehdottomasti myös tulevaisuudessa.

– Tutkimuksellisesta näkökulmasta suomalaisen koulun tilanne on edelleen erittäin hyvä, vaikka julkisuudessa välillä huonoja uutisia kuuleekin, rauhoitteli Pietarinen.

Tablettiopetus on parantanut koulun ilmapiiriä

Savonlinnan normaalikoulun johtava rehtori Mikko Ripatti kertoi omassa esityksessään syitä siihen, miksi Savonlinnan normaalikoulu on Suomen ensimmäinen tabletti-koulu ja millaisia tutkimustuloksia sen tiimoilta on saatu.

– Koulujen yhteinen ongelma on, että vaikka resurssit pienenevät, vaaditaan meiltä silti jatkuvasti laadukkaampaa opetusta. Tämän faktan valossa tarkastelimme tieto- ja viestintätekniikasta saatuja tutkimuksia, jotka osoittivat meille, että tekniikkaan investointi voisi parantuneiden oppimistulosten valossa kannattaa.

Savonlinnan normaalikoulu siirtyikin tablettiopetukseen vuonna 2014, ja uusimmat tutkimustulokset näyttävät nyt siltä, että päätös kannatti.

– Tablettien myötä siirryimme projektikeskeiseen työskentelyyn, jolloin myös opettajien välinen yhteistyö kasvoi. Oppilaiden tutkiva työskentelytapa tablettien kanssa paransi oppimistuloksia ja luokan ilmapiiri parani.

Lisäksi opettajat tunsivat voimaantuvansa ja luentomainen opetustapa väheni.

– On tietysti vaikeaa ennustaa mitä kaikkea kouluissa tapahtuu tulevaisuudessa, mutta jotain suurempaa on tutkimustenkin valossa tapahtumassa. Digitalisaatio vaikuttaa meihin niin suuresti.

Yhtenäisemmät toimintatavat erityistuen antamiseen

Erityispedagogiikan professori Piia Björn paneutui omassa osuudessaan tarkemmin siihen, kuinka nykypäivän koulussa huomioidaan tai pitäisi huomioida erityistä tukea vaativat oppilaat.

– Aiemmin erityistukeen liittyvää tutkimusta on tehty melko irrallaan koulujen todellisuudesta. Nyt pyrkimyksenä on paikata tuota tilannetta ja saada toimivampi ja yhtenäisempi järjestelmä tuen taustalle.

Björnin mukaan jokainen koulu on toki erilainen eikä samankaltaista mekaanista toimintaa niiltä odotetakaan.

– Tarkoituksena olisi antaa tuen antamisen taustaksi toimintatapoja, jotka on havaittu kouluissa hyväksi ja joissa myös käytetään hyväksi meillä tehtyä tutkimusta.

Valtakunnallisen ohjeistuksen perusteella laadittua toimintatapaa olisi helpompi vertailla.

– Niin saisimme tietoa siitä mikä toimii ja mikä ei. Samalla yhteistyö tutkimustoiminnan ja koulujen välillä vahvistuisi ja tarvittava tieto liikkuisi välillämme nopeammin.

Björn toivoi kouluihin myös työn jakamista virkaiältään vanhempien ja nuorempien opettajien välillä.

– Tällainen mentortoiminta hyödyttäisi opettajia molemmin puolin; nuoremmilla opettajilla on käytössään tuoreimmat tutkimustiedot, ja vanhemmilla taas taustallaan vuosien opetuskokemus.

Mikko Ripatin esitys

Piia Björnin esitys

Lisätietoa Itä-Suomen yliopiston Studia Generalia-sarjasta http://www.uef.fi/suomi100

Teksti Nina Venhe
Kuva Bettiina Lievonen

 

Seuraava