Hyppää pääsisältöön

Ukrainan sodan vaikutukset yliopistoon

Maria Ohisalo.

Promootioon suoraan eduskunnan kyselytunnilta

Ympäristö- ja ilmastoministeriksi vanhempainvapaalta 7. kesäkuuta palaavalla Maria Ohisalolla on kiireinen kalenteri saman viikon loppupuolella. Eduskunnan kyselytunnin jälkeen hän matkustaa Kuopioon tohtoripromootioon ja sieltä Sallan kansallispuiston avajaisiin.  Vuonna 2017 väitellyt ministeri ennättää onnekseen viettämään koronan vuoksi siirtynyttä perinteikästä akateemista juhlaa kahden vuoden odottelun jälkeen.

– Mielenkiinnolla odotan, kuinka paljon tapaan promootiojuhlassa tuttuja omilta tutkijavuosilta. On hienoa päästä kokemaan akateemisen juhlaperinteen tapoja, joita omassa arjessaan ei kohtaa.

Ohisalo aloitti tohtoriopinnot Itä-Suomen yliopistossa vuonna 2012. Väitöstutkimuksessaan hän tarkasteli suomalaisia leipäjonoja, koettua hyvinvointia ja huono-osaisuutta. Eriarvoistumisen teemat kiinnostivat jo Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan nuorta opiskelijaa.

– Minua on aina kiinnostanut keskustelu inkluusiosta ja ekskluusiosta sekä se, miten tämä näkyy yhteiskunnassa.

Maisterintutkinnon jälkeen Ohisalo syventyi ensimmäisessä työssään asunnottomuuden kysymyksiin. Asumisen asioista vastaavana ympäristö- ja ilmastoministerinä Ohisalo pääsee palaamaan tuttujen teemojen äärelle.

– Asuntoministerin pestissä keskeinen kysymys on, riittääkö Suomessa kohtuuhintaista asumista. Helsinki on ratkaisevassa roolissa siinä, että suomalainen asunnottomuus poistuu. Kaupunki on tehnyt historiallisen sitoumuksen asunnottomuuden poistamisesta vuoteen 2025 mennessä. Hallitusohjelmassa puolestaan on sitouduttu puolittamaan asunnottomuus tällä hallituskaudella.

Tutkitulla tiedolla tärkeä merkitys päätöksenteossa

Ura tutkijana on antanut Ohisalolle paljon poliitikkona. Ministerinä hän tunnistaa, että tutkimustiedolla on tärkeä merkitys päätöksenteon taustoittajana. Tutkijanvuosina luoduista verkostoista on löytynyt myös asiantuntijoita, joilta on saatavissa ajankohtaista ja uusinta tutkimustietoa päätöksenteon taustaksi.

– Yliopistovuosien aikana syntyi paljon tärkeitä kontakteja, joista on ollut hyötyä politiikan tekemisessä. Ministerin työssä ei jää aikaa siihen, että pystyisi kaivamaan kaiken tutkimustiedon esiin itse. Tutkijataustaisena poliitikkona olen osannut myös vaatia lisää tutkimustietoa päätöksenteon taustaksi.

Nykyisessä työssään Ohisalo haluaakin tehdä politiikkaa, joka perustuu tutkittuun tietoon ja asiantuntijatietoon.

– Politiikkaa ei voi tehdä yksin. On tärkeää, että pystyy kuuntelemaan yhteiskuntaa, kokoamaan tietoa eri lähteistä ja tekemään päätökset valistuneeseen tietoon perustuen. Tiedon avoimuus, datan hyödyntäminen ja asiantuntijoiden kuuleminen on politiikan tekemisessä tärkeää.

Tutkijana Ohisalo kävi myös itse kuultavana muun muassa eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa sekä puhumassa ja kommentoimassa erilaisissa eduskunnan verkostoissa.

Ainutlaatuinen aineisto suomalaisista leipäjonoista

Ohisalon väitöskirja sai alkusysäyksensä keväällä 2012 yliopiston ja Kuopion kaupungin yhteisestä hankkeesta, jossa pureuduttiin leipäjonoissa käyvien hyvin- ja pahoinvointiin. Professori Juho Saaren johtama hanke laajeni, kun pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Socca teki jatkotutkimusta Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla syksyllä 2012.

– Työskentelin silloin Soccalla ja Juho Saari tuli kertomaan Kuopion tutkimuksesta. Innostuimme keräämään aineistoa myös pääkaupunkiseudulta.

Hankkeessa tuotettiin ainutlaatuinen aineisto suomalaisista leipäjonoista. Kyselyyn vastasi noin 3 500 ihmistä eri puolilta maata.

– Vuonna 2016 teimme kyselyn uudelleen Helsingin leipäjonoista, sillä halusimme testata, ovatko trendit samanlaiset. Tämä vahvisti aiempia tutkimustuloksia sekä sen, että eri ajankohtina kootut aineistot olivat linjakkaita.

Ohisalo oli mukana politiikassa jo väitöstyönsä aikana ja toimi muun muassa Vihreiden nuorisojärjestön puheenjohtajana vuosina 2013–2014 ja puolueen varapuheenjohtajana vuosina 2015–2019.

– Olen nuorempana sanonut, ettei minusta tule tutkijaa tai poliitikkoa. Urani on osoitus siitä, ettei elämää voi suunnitella valmiiksi. Kun eteen tulee oikeanlaisia tilaisuuksia, se voi johtaa mielenkiintoisiin työtehtäviin.

Verkostot toivat tutkimukseen uusia näkökulmia

Kuopion kampuksella väitellyt Ohisalo kuvaa itseään junantuomaksi tutkijaksi. Helsingissä väitöskirjaansa työstänyt nuori tutkija pääsi Itä-Suomen yliopistossa viettäminään vuosina integroitumaan osaksi laajempaa tutkimusyhteisöä erilaisissa tutkijaverkostoissa. Niistä hän muistelee erityisellä lämmöllä eriarvoisuustutkijoiden Pieksämäen koulukuntaa, joka kokoontui vuosittain keskustelemaan eriarvoistumisen kysymyksistä eri tieteenalojen näkökulmista.

Väitöskirjaansa samaan aikaan työstäneen, nyt Helsingin yliopistossa työskentelevän Tuomo Laihialan kanssa Ohisalo muodosti ’Itä-Suomen yliopiston Itä-Helsingin tutkimusosaston’ vuosina 2014–2017.

– Se oli kantava voima tutkimustyössä. Tutkijat tekevät usein töitä itsenäisesti ja yksinäisesti. Silloin ajatuksia ei tule jaettua epämuodollisesti ja usein parhaat ideat sekä oivallukset syntyvät juuri erilaisissa epämuodollisissa tilanteissa.

Tutkimuksen maailmasta Ohisalo kaipaa erityisesti aikaa perehtyä asioihin juurta jaksaen, poliitikon työssä tähän on harvoin aikaa.

– Työtä tehdään useiden eri teemojen ympärillä koko ajan. Olen kuitenkin nauttinut myös tästä. Koulutus ja vuodet yliopistomaailmassa ovat olleet hieno mahdollisuus. Haluankin kiittää yliopistoa joustavuudesta ja siitä, että junantuomakin pystyi tulemaan Kuopioon ja väittelemään.

Jutun kuva Iris Flinkkilä.