Suomalaisessa diabeteksen hoidossa keskitytään vahvasti verensokerin seurantaan, ja monet muut riskitekijät jäävät vähemmälle huomiolle, sanoo Itä-Suomen yliopiston kansanterveystieteen professori Tiina Laatikainen. Hänen mukaansa elintapahoitoon ja erityisesti painonhallintaan ei ole saatavilla riittävästi tukea.
Tyypin 2 diabeteksen hoito on Suomessa perinteisesti keskittynyt verensokerin ja LDL-kolesterolin seurantaan. Itä-Suomen yliopiston kansanterveystieteen professori Tiina Laatikaisen mukaan se ei kuitenkaan riitä: vaikka laboratoriotulokset näyttäisivät hyviltä, potilaan kokonaisriski sairastua liitännäissairauksiin voi olla korkea.
Useimmiten se johtuu ylipainosta ja verenpaineesta, jotka ovat myös keskeisiä tyypin 2 diabeteksen liitännäissairauksien riskiä lisääviä tekijöitä.
Laatikaisen tutkimusryhmän tutkimustulosten mukaan vain hieman yli kymmenen prosenttia tyypin 2 diabetesta sairastavista saavuttaa kaikki viisi hoitotavoitettaan, jotka liittyvät tyypin 2 diabeteksen riskitekijöihin eli korkeaan verensokeriin, LDL-kolesteroliin ja verenpaineeseen sekä painoindeksiin ja tupakoimattomuuteen.
Tutkimus julkaistiin heinäkuussa Primary Care Diabetes -lehdessä. Kyseessä on kansainvälisesti vertaisarvioitu diabeteksen hoitoon ja tutkimukseen keskittyvä tiedelehti.
Ylipaino vaikeuttaa muun hoidon toteutumista
Tutkimus paljastaa, että elintapahoito on diabeteksen hoidon heikoin lenkki. Tutkituista 57 prosentilla on vähintään kaksi riskitekijää, jotka eivät ole hoitotasapainossa tai suositelluissa arvoissa. Yleisimmin kyse on ylipainosta, mutta myös kohonneen verenpaineen hoidossa on tehostamisen tarvetta, Laatikainen kertoo.
– Merkittävä ylipaino tyypin 2 diabetesta sairastavilla vaikeuttaa kaiken muun hoidon toteutumista.
Huolestuttavinta on ylipainon ja sitä myötä tyypin 2 diabeteksen lisääntyminen yhä nuoremmissa ikäryhmissä.
– Diabetes on vakava sairaus, joka heikentää työkykyä ja lisää muuta sairastavuutta. Mitä pidempään sairaus kestää, sitä vaikeammaksi se usein muuttuu. Nuorena sairastuminen tarkoittaa pidempää ja usein myös vaikeampaa sairautta, Laatikainen muistuttaa.
Elintapahoidosta ja ennaltaehkäisystä tinkiminen tulisi kalliiksi
Laatikainen peräänkuuluttaa tyypin 2 diabeteksen varhaista tunnistamista ja kokonaisvaltaista otetta hoitoon. Nykyinen järjestelmä tunnistaa hyvin verensokerin muutokset, mutta diabeteksen elintapahoitoon ja erityisesti painonhallintaan pitäisi panostaa huomattavasti nykyistä enemmän, Laatikainen sanoo.
Kokonaisvaltainen hoito ja varhainen puuttuminen säästäisivät merkittävästi terveydenhuollon kuormitusta ja kustannuksia, sillä se vähentäisi muun muassa sairauspoissaoloja, työkyvyttömyyttä ja hoitoa vaativia liitännäissairauksia.
Henkilö, jolla on lihavuutta, aiheuttaa terveydenhuollolle merkittävästi enemmän kustannuksia kuin normaalipainoinen, Laatikainen sanoo. Hän on tutkinut aihetta aikaisemmin toisen tutkimusryhmän kanssa.
– Ennaltaehkäisystä säästäminen voi tuntua lyhyellä aikavälillä helpolta, mutta pitkällä aikavälillä se on kallis ratkaisu sekä yksilölle että yhteiskunnalle.
