Kasvatustieteen alaan kuuluva väitös tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Reflektio eli oman ajattelun ja tunteiden tietoinen pohtiminen on keskeinen taito oppimisen kannalta. Matematiikka on kuitenkin oppiaine, jossa oppilaat eivät tyypillisesti reflektoi spontaanisti. Tällöin oppiminen jää helposti pinnalliseksi – tehtävä ratkaistaan, mutta pysähtymättä pohtimaan miten tai miksi. Reflektion aktivointi on ensimmäinen askel kohti metakognitiivisen tiedon ja taidon kehittymistä.
Mitä tapahtuu, kun oppilaita pyydetään matematiikan tunnilla reflektoimaan tunteitaan tai ajatteluaan? Väitöskirjassani tutkin tätä reflektiokehotteiden näkökulmasta. Reflektiokehotteet ovat kysymyksiä, joilla oppilasta ohjataan pohtimaan tunteitaan ja ajatteluaan. Opettaja voi esimerkiksi kysyä oppilaalta: "Miltä sinusta tuntui tätä tehtävää ratkaistessa?" tai "Mitä strategiaa käytit ratkaistessasi tehtävää?" tai "Mistä tiesit, että ratkaisusi on oikein?". Tällaiset kysymykset ohjaavat oppilasta pysähtymään oman ajattelunsa ja tunteidensa äärelle.
Tutkimukseni tavoitteena on tuottaa opettajille käytännönläheistä tietoa kehotteiden käytöstä. Lähestyn reflektiota kahdesta suunnasta: miten kehotteet aktivoivat, muovaavat ja tekevät näkyväksi oppilaiden reflektiota – ja mitä oppilaiden vastaukset kertovat kehotteista.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tutkimukseni keskeinen havainto on, että reflektiokehotteet ovat kontekstisensitiivisiä pedagogisia käytäntöjä, jotka aktivoivat, muovaavat ja tekevät näkyväksi oppilaiden reflektiota. Oppilaan reflektio on aina opettajan tarjoaman kehotteen ja oppilaan ajattelun yhteistulos.
Tutkimuksessa havaitsin, että erilaiset kehotteet aktivoivat erilaisia reflektion sisältöjä.
Kun kehotteet kohdistuivat oppimiseen kohdentuviin tunteisiin, alakoulun nuorimmat oppilaat sanoittivat monipuolisesti tunteitaan. Tällaisia kehotteita ovat esimerkiksi: "Miltä sinusta tuntuu yleensä matematiikkaa opiskellessasi?" tai "Mikä tässä tehtävässä tuntui mukavalta tai vaikealta?". Nämä kysymykset nostivat esiin esimerkiksi turhautumista, iloa, hämmennystä ja oivallusta.
Metakognitiiviseen tietoon kohdistuvat kehotteet nostivat esiin oppimisstrategioita ja käsityksiä itsestä oppijana. Esimerkiksi kysymys "Miten yleensä opit uuden matematiikan asian?" tai "Millainen olet matematiikan oppijana?" sai oppilaat kuvaamaan oppimistapojaan ja käsityksiään omista vahvuuksistaan ja haasteistaan matematiikassa.
Metakognitiivisiin taitoihin kohdistuvat kehotteet nostivat esiin erityisesti suunnittelun taidot. Esimerkiksi kysymys "Miten aiot ratkaista tämän tehtävän?" tai "Miten voisit kehittää matematiikan oppimistasi?" sai oppilaat sanoittamaan, miten he suunnittelevat etenemistään ennen tehtävän aloittamista.
Tutkimuksen uutuusarvo on siinä, että se tarkastelee reflektiota koko perusasteen matematiikan opetuksen jatkumolla (luokat 1–9). Yksilölliset erot olivat huomattavia jopa saman luokka-asteen sisällä: joskus yhdeksäsluokkalaisen reflektio muistutti ensimmäisen luokan oppilaan reflektiota. Reflektio ei siis kehity automaattisesti iän myötä, vaan on taito, jota tulee tukea pedagogisesti jo varhain. Kehotteen muotoilu ja kohde ratkaisevat, mitä oppilaan ajattelusta tulee näkyväksi.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tutkimukseni tarjoaa opettajille käytännönläheistä tietoa reflektiokehotteiden käytöstä. Vaikka tutkimus on tehty matematiikan kontekstissa, periaatteet toimivat laajemmin opetuksessa. Kehotteen toimivuus riippuu oppilaasta ja siitä, mihin kehote kohdistuu.
Opettajan on hyvä muistaa, että jos oppilas ei vastaa reflektiokehotteeseen, kyse voi olla kehotteen rajoituksista, ei osaamisen puutteesta. Kehote on voinut jäädä avautumatta oppilaalle tai se ei ole tuntunut mielekkäältä. Tulokset auttavatkin opettajaa tulkitsemaan oppilaan reflektiota uudesta näkökulmasta.
Opettaja voi täydentää oppimateriaaleja reflektiokehotteilla ja oppimateriaalien kehittäjät voivat suunnitella reflektion sisällyttämistä materiaaleihin alusta alkaen. Reflektiokehotteiden tehtävänä on aktivoida oppilaan metakognitiivista tietoa ja taitoa, ja aktivointi on ensimmäinen askel niiden kehittymiselle. Reflektiosta voi tulla osa opetuksen arkea, kun kehotteiden tehtävä ymmärretään pedagogisena valintana.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöstutkimukseni perustuu kolmeen osatutkimukseen, joissa tarkastelin luokkien 1, 2, 6, 7 ja 9 oppilaiden (yhteensä 248 oppilasta) reflektiota peruskoulun matematiikan kontekstissa. Aineistona ovat kasvokkain toteutetut haastattelut, jotka tehtiin oppilaiden omassa kouluympäristössä heti matemaattisen ongelmanratkaisutehtävän jälkeen. Käytin haastatteluissa reflektiokehotteita aktivoidakseni oppilaiden sanallisen reflektion. Aineistoa analysoin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Lähestyin reflektiota pragmaattisesta tieteenfilosofisesta orientaatiosta käsin, joka korostaa käytännön seurauksia ja kontekstuaalisuutta.
Lisätietoja: Susanna Rikkola, [email protected]
