– Tutkijat kaipaavat myös vähän rennompaa ajatustenvaihtoa tutkimuksesta ja vertaistukea toisiltaan, yliopisto-opettaja Maliheh Nekouei sanoo.
Tämä tarve nousi esiin hoitotieteen laitoksen strategian kehittämispäivässä viime vuonna, ja muutamaa kuukautta myöhemmin aloitettiin Love for Research- eli LORE-tapaamiset. Ne järjestää henkilöstön toiveiden pohjalta tiimi, johon kuuluvat Nekouein lisäksi tutkijatohtori Krista Jokiniemi, yliopisto-opettaja Hanna Rouvinen ja nuoremmat tutkijat Tiina Syyrilä ja Mina Azimirad.
Ensimmäiset LORE-tapaamiset ehdittiin pitää kasvokkain ennen koronapandemiaa.
Laitoksella on kuukausittain myös tutkimuskokouksia, joissa tutkijat esittelevät hankkeitaan. LORE-toiminta syntyi tiimin mukaan eräänlaisena spinoffina näistä muodollisemmista kokouksista.
– LORE-tapaamisissa on aina jokin tutkimukseen liittyvä alustus, mutta aikaa myös yleisemmälle keskustelulle. Tutkimus on usein aika yksinäistä työtä, joten on mukavaa kuulla, mitä muilla on tekeillä ja kannustaa toinen toistaan, Rouvinen toteaa.
– Nuoremmilla tutkijoilla on samalla hyvä mahdollisuus ammentaa kokeneempien osaamista, mikä on palkitsevaa molemmille osapuolille. Mielestäni olemme onnistuneet luomaan turvallisen ja kannustavan ilmapiirin, jossa on helppo kysyä mistä tahansa, Jokiniemi lisää.
Syyrilän mukaan tapaamiset käyvät melkeinpä ryhmämentoroinnista. – Vertaistuki on todella tärkeää. Viime kerralla joku mainitsi, että tutkimusartikkeli hyväksytään yleensä vasta suunnilleen kolmanteen julkaisuun, johon sitä tarjotaan. Se oli varmasti monelle helpottava muistutus siitä, että hylkääviä vastauksia tulee kaikille, ei pelkästään itselle.
– Voimme hehkuttaa myös onnistumisia yhdessä ja vinkata toisillemme rahoitushauista, konferenssien deadlineista ja avoimista työpaikoista. Kansainväliselle henkilökunnalle nämä ovat erityisen tärkeitä tilaisuuksia päästä ajan tasalle siitä, mitä kaikkea on meneillään, Nekouei sanoo.
Rouvisen mukaan yksi tähän asti suosituimmista aiheista oli yliopistotutkija Marja Härkäsen alustus artikkelin kirjoitusprosessista ja alkuun pääsemisestä. – Se johti keskusteluun myös omista kokemuksistamme ja ihan käytännön kysymyksistä, kuten eri oikolukupalveluista ja niiden hinnoista, eri viitteidenhallintaohjelmien hyvistä puolista ja niin edelleen, Syyrilä muistelee.
Koronapandemian vuoksi tapaamiset on nyt pidetty verkossa. – Olemme myös keskustelleet, miten itse kukin on pärjännyt tässä uudessa työnteon mallissa ja miten se vaikuttaa tutkimukseen. Itselleni etätyö tuntuu rankalta, mutta toisilla on ollut siitä positiivistakin sanottavaa. Kokemuksien jakaminen poikkeustilanteesta on lähentänyt meitä, Nekouei sanoo.
Seuraavissa LORE-tapaamisissa käsitellään muun muassa avointa julkaisemista, saalistajajulkaisujen välttämistä ja oman potentiaalin vapauttamista tutkijana. Paljon muitakin ideoita on itämässä. – Moni työkaveri on toivonut vinkkejä tutkimusverkostojen rakentamiseen, joten siihenkin varmaan vielä paneudutaan, Jokiniemi kertoo.
– Toteutettaviin ideoihin kuuluvat sauvakävelykokoukset, kunhan sosiaalinen eristäytyminen päättyy. Tekee hyvää tavata myös yliopiston ulkopuolella, Nekouei lisää.
Hoitotieteen laitoksella ideoitiin LORE-tapaamisia porukalla. Laitoksen johtaja, professori Hannele Turusen mukaan on ollut inspiroivaa seurata, miten tutkijat uran eri vaiheissa ovat ottautuneet yhteiseen toimintaan.
