Jaana Vuoren mukaan julkisuudessa keskustellaan tutkimusmenetelmistä liian yksipuolisesti. Uudessa kirjassaan hän avaa ihmistieteellisten tutkimusmenetelmien kirjoa ja merkitystä.
– Tutkimus on toimintaa, joka aina vaatii valintoja ja rajaamista. Kun jotain valitsee tutkimuksen kohteeksi tai keinoksi, jokin muu jää valitsematta. Siksi onkin tärkeää, että tiedemaailmassa tutkimuksia ja niiden tavoitteita ja keinoja on monenlaisia.
Näin taustoittaa sukupuolentutkimuksen emeritaprofessori Jaana Vuori tuoretta Johdatus empiiriseen tutkimukseen ihmistieteissä. Aineistot, analyysi ja tulkinta -kirjaansa, jossa Vuori avaa useita sellaisia peruskysymyksiä, joita pidetään tutkimusmaailmassa itsestään selvinä. Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoittaa niiden olevan jotain muuta.
– Ennen kaikkea rakensin kirjan tutkimusasetelman käsitteen varaan. Esitin itselleni kysymyksiä, kuten: Mitä kaikkea voi käyttää aineistona? Millaista toimintaa on analysoiminen? Miksi tutkimuksen ytimessä on tutkimusongelma ja miten sellaisen voi keksiä? Miten teoria ja käsitteet liittyvät tutkimusmenetelmiin?
Vuori toivoo kirjan toimivan johdatuksena tutkimusmenetelmiin opiskelun ensimmäisenä tai toisena vuonna.
– Mutta kirjasta löytyy tukea myös pitemmälle ehtineille opiskelijoille ja tutkijoille sekä opettajille. Olen kuitenkin urani aikana keskustellut täysin samoista asioista niin aloittelijoiden kuin graduntekijöiden ja väitöskirjatutkijoiden kanssa – ja samoja kysymyksiä olen toki pohtinut itsekin joka kerta, kun olen tutkimukseen ryhtynyt.
Turhat vastakkainasettelut
Vuoren teos on monitieteinen ja suunnattu laajasti kaikille ihmistieteilijöille – eli siis käytännössä kaikille muille paitsi luonnontieteilijöille, perinteisille lääketieteilijöille ja tekniikan alan tutkijoille.
– Mikään tieteenala ei siltikään omista tiettyjä menetelmiä, eikä tieteenala rajoita sitä, millaisia tutkimusmenetelmiä voidaan käyttää. Toki joka alalla on omat suosikkinsa, ja olen etsinyt kirjaan tietoisesti paljon erilaisia esimerkkejä lukemalla laajasti eri alojen tutkimussuunnitelmia ja tutkimuksia. Se oli hyvää oppia itsellenikin.
Eikä tämänkaltaista kirjaa voi kirjoittaa ilman paneutumista laadulliseen ja määrälliseen tutkimukseen ja niiden eroihin.
– Viime vuosina oppikirjat ovat tupanneet keskittyä jompaankumpaan, mikä johtaa turhaan vastakkainasetteluun.
Vuori kutsuu itseään ”nojatuolikvantiksi” viitaten siihen, että hän on urallaan itse erikoistunut laadulliseen tutkimukseen ja siksi joutunut nyt kirjaa varten opiskelemaan määrälliseen tutkimukseen liittyviä asioita.
– Käytännössä osaan määrällisestä tutkimuksesta vain alkeet. Huomasin kuitenkin oppikirjoihin tutustuessani, että montaa perusasiaa pidetään niissäkin itsestään selvänä, joita yritin sitten omassa kirjassani avata paremmin.
Seitsemän kohteen jaottelu
Erilaisista tutkimuksen tavoitteista on keskusteltu jo ainakin 1960-luvulta lähtien. Siinä missä osa tutkimuksesta tuottaa ratkaisuja konkreettisiin pulmiin, toinen osa pyrkii ymmärtämään yhteiskuntaa, kulttuuria ja kokemuksia – ja kolmas tuottamaan kriittistä aikalaisymmärrystä ja muuttamaan maailmaa sitä kautta.
– Joskus tiedepolitiikassakin korostetaan vain sitä, että tutkimuksen pitäisi tuottaa keksintöjä ja ratkaisuja erilaisiin yleisesti tunnistettuihin ongelmiin, eikä muulla ole niin väliä. Tämä ajattelumalli kapeuttaa tutkimuksen roolia monimutkaisen maailman ymmärtämisessä.
Tutkimusasetelman lisäksi kirjaa kannatteleekin jaottelu ihmistieteellisen tutkimuksen seitsemään erilaiseen kohteeseen.
– On esimerkiksi eri asia, etsiikö tutkimuksessaan tosiasioita vai onko kiinnostunut niistä kulttuurisista merkityksistä, joita ihmiset antavat asioille ja jotka näkyvät heidän puheissaan ja muussa toiminnassaan. Ja jälleen on eri asia, halutaanko tutkimuksessa selvittää ennen muuta ihmisten ja ihmisryhmien kokemuksia tai tutkia sosiaalisia suhteita tai ihmisten välistä vuorovaikutusta. Tutkimuksessa voidaan tehdä myös jaottelu ihmisten näkemysten tutkimiseen laajemmin tai erityisesti mielipiteiden, asenteiden ja arvojen tutkimiseen, Vuori luettelee.
Hänen mukaansa onkin nyt jännittävää nähdä, ottavatko muut ihmistieteilijät tehdyn jaottelun omakseen ja auttaako se opiskelijoita hahmottamaan, millaista tutkimusta he ovat tekemässä.
Tekoäly tekee vasta tuloaan tutkimusmaailmaan
Vaikka Vuori itse sanoo olevansa kaikkiruokainen tutkimuksen suhteen, on hän tietoisesti jättänyt tekoälyn ja kielimallit kirjansa ulkopuolelle.
– Ne tulevat varmasti muuttamaan tutkimuksenkin tekemistä tavalla tai toisella, mutta toistaiseksi niistä on tutkimusmaailmassa vasta hyvin vähän kokemusta. Lisäksi kielimallit ovat vielä kovin vinoutuneita.
Oppikirjan ja opetuksen tehtävä on opettaa opiskelijoita tekemään, ajattelemaan ja analysoimaan itse. Tutkimuksen tekeminen on käsi- ja ajatustyötä.
– Tekoälylle voi siksi mielestäni keksiä tolkullista käyttöä vasta, kun on ensin oppinut tekemään tutkimusta itse. Tässä ei ole mitään oikotietä.
Joskus tiedepolitiikassakin korostetaan vain sitä, että tutkimuksen pitäisi tuottaa ratkaisuja erilaisiin yleisesti tunnistettuihin ongelmiin, eikä muulla ole niin väliä. Tämä ajattelumalli kapeuttaa tutkimuksen roolia monimutkaisen maailman ymmärtämisessä.
Jaana Vuori
Emeritaprofessori
Keskusteluista kirjaksi
Vuori kertoo ryhtyneensä suunnittelemaan kirjaa jo vuosia sitten yhdessä yhteiskuntatieteiden yliopistonlehtori Marja Alastalon kanssa, kun he jakoivat Joensuussa työasunnon.
– Vaikka Marja jäi myöhemmin kirjaprojektista työkiireiden vuoksi pois, on keskusteluilla hänen kanssaan ollut iso merkitys. Dialogimme menetelmistä ja niiden opettamisesta saattoi alkaa jo aamuvarhaisella ja jatkua työpäivän jälkeen.
Lopullisen kirjoitustyön Vuori tekikin vasta eläkkeelle päästyään.
Teoksen yksi keskeinen sanoma Vuoren mukaan on, että mikä tahansa tulkinta ei empiirisessä tutkimuksessa kelpaa. Tulkintojen pitää olla hyvin perusteltuja, ja niiden pitää nojata aineistosta tehtyihin havaintoihin.
Valittu analyysitapa vaikuttaa puolestaan siihen, mitä aineiston pohjalta voidaan sanoa. Hyvä tutkimus keskustelee kiinnostavasti aiemman tutkimuksen ja teorian kanssa. Se on myös kirjoitettu tavalla, joka on lukijalle ymmärrettävä ja joka parhaimmillaan vetoaa lukijan mielikuvitukseen.
– On myös hyvä muistaa, että mikään tulkinta ei ole lopullinen, tyhjentävä eikä täydellinen, ja kaikkiin tulkintoihin voidaan esittää vaihtoehtoja ja vastaväitteitä.
Tutkimuksen laaja vaikuttavuus
Vuori muistuttaa lopuksi, että tutkimus on vaikuttamista. Tutkimustieto vaikuttaa siihen, miten ihmiset ymmärtävät vallitsevat todellisuuden, ja samalla se muokkaa heidän tapaansa toimia. Siksi tutkijoiden pitää pystyä pohtimaan työtään myös tutkimuksen tavoitteiden näkökulmasta.
– Objektiivisuuden ihanteesta kiinni pitäminen tutkimuksen ohjenuorana ei tarkoita arvoista, näkökulmista ja tunteista vapaata tai neutraalia tutkimusta. Tutkijan velvollisuus on kuitenkin yrittää hahmottaa oman kokemuksensa ja maailmankuvansa vaikutusta tulkintoihin, reflektoida tutkimusprosessiaan ja avata tutkimuksen kulkua lukijalleen, jotta tämä voi puolestaan arvioida tutkimusta ja sen avaamia tulkintoja.
Lisätietoja Johdatus empiiriseen tutkimukseen ihmistieteissä -kirjasta
