Ilmastonmuutos johtaa arktisen tundran vihertymiseen ja pensaikkoitumiseen. Tuore tutkimus osoittaa, että porolaidunnus ja tallaus hidastaa matalien pensaiden kasvua, mutta ei juurikaan vaikuta korkeiden pensaiden kasvuun.
Aiemmissa tutkimuksissa arktisten alueiden ilmastonmuutos on yhdistetty pensaikkojen laajenemiseen ja biomassan lisääntymiseen. On katsottu, että kasvinsyöjät, kuten porot, kykenevät ehkäisemään vihertymistä tallaamisella ja laiduntamisella. Tähän saakka kasvinsyöjien vaikutusta pensaisiin on pysytty määrittelemään paikallisilla koealoilla. Maisematasolla porojen mahdollisuuksia arktisen alueen vihertymisen ehkäisemisessä on toistaiseksi tutkittu vähän.
Kansainvälinen tutkijaryhmä tutki porojen elinympäristöjen käyttöä arktisella tundravyöhykkeellä Jamalilla, Länsi-Siperiassa. Tutkijat arvioivat porojen mahdollisuuksia hidastaa pensaiden kasvua papanalaskennan sekä kasvillisuuden maasto- ja satelliittimittausten avulla. Tutkimusalue kuuluu ikiroutavyöhykkeeseen ja kenttätyöjaksoilla mitattiin maanpinnan aktiivikerroksen syvyyttä, mikä kertoo vuosittaisista lämpötilaeroista.
– Landsat-satelliittikuvien avulla pystyimme yhdistämään porojen elinympäristön käytön kasvillisuuden ominaisuuksiin sekä maanpinnan heijastuvuuteen eli albeedoon. Sen avulla voidaan arvioida, kuinka paljon maahan imeytyy energiaa lämmittämään alla olevaa ikiroutaa, tutkija Mariana Verdonen Itä-Suomen yliopistosta kertoo.
Porot käyttävät eniten alueita, joilla on suurempi tuottavuus, matalia pensaikkoja ja ylärinteitä, harjanteita sekä laaksoja. Kuva Timo Kumpula.
– Tutkimus auttaa ymmärtämään kasvinsyöjien vaikutusta erityisesti pajujen kasvuun ja leviämiseen suotuisilla kasvupaikoilla, kuten ikirouta-alueiden uusilla ja paljailla maanvyörymillä, dosentti Anna Skarin Ruotsin maatalousyliopistosta sanoo.
Tulokset vahvistavat, että porot käyttävät eniten alueita, joilla on suurempi tuottavuus, matalia pensaikkoja ja ylärinteitä, harjanteita sekä laaksoja. Korkeita pajukkoalueita porot eivät käyttäneet yhtä voimakkaasti. Tämä viittaa siihen, että porot eivät todennäköisesti vaikuta yli 1,5 metriä korkeiksi kasvaneiden pajujen kasvuun. Ne saattavat kuitenkin hidastaa ja tukahduttaa matalampien pensaiden kasvua ja leviämistä lämpenevässä ilmastossa.
Tutkimuksessa ei löytynyt suoraa yhteyttä ikiroudan sulamisen ja porojen ladunkäytön välillä, mutta intensiivisesti käytetyillä alueilla näytti olevan ohuempi aktiivikerros.
– Lisää tutkimusta tarvitaan, jotta voidaan arvioida porojen roolia ja tehokkuutta ekosysteemi-insinööreinä, jotka pystyvät vaikuttamaan pajukoiden kasvuun muuttuvassa ilmastossa, sanoo professori Timo Kumpula.
Environmental Research Letters -julkaisussa ilmestynyt tutkimus toteutettiin Itä-Suomen yliopiston, Ruotsin maatalousyliopiston, Lapin yliopiston, Oxfordin yliopiston, Taalainmaan yliopiston, Århusin yliopiston sekä Dartmouth Collegen yhteistyönä. Tutkimusta rahoitti Suomen Akatemia.
Yläkuva: Poroja alueella, jossa on matalaa pajukkoa. Taustalla korkeita pajuja. Kuva Mariana Verdonen.
Lisätiedot:
Nuorempi tutkija Mariana Verdonen, puh. 050 568 9783, mariana.verdonen(at)uef.fi, UEF Connect
Professori Timo Kumpula, puh. 050 372 8566, timo.kumpula(at)uef.fi, UEF Connect
Apulaisprofessori / Dosentti Anna Skarin, puh. +46 73 581 13 66, anna.skarin(at)slu.se
Tutkimusartikkeli:
Skarin, A., Verdonen, M., Kumpula, T., Macias-Fauria, M., Alam, M., Kerby. J & B.C. Forbes (2020). Reindeer use of low Arctic tundra correlates with landscape structure. Environmental research letters 15 11512
https://iopscience.iop.org/article/10.1088/1748-9326/abbf15