Matka antiikkiin ja Bysanttiin peilaa nykyajan aatemaailmaa

‒ Niin antiikissa kuin Bysantissa oli filosofista huippuosaamista, mutta silti tultiin toimeen ilman sellaisia käsitteitä kuin rasismi, identiteetti tai seksuaalisuus. Silloin tällaiset kategoriat eivät myöskään voineet muodostua ongelmiksi.

– Näin ollen on oikeastaan järisyttävää ajatella, miten meidän aikamme ihminen potee ongelmia, jotka hän mieltää ikään kuin perimmäisiksi kysymyksiksi, mutta jotka ovatkin aikasidonnaisia, käsitesidonnaisia ja kulttuurisidonnaisia.

Näin systemaattisen teologian ja patristiikan professori Serafim Seppälä luonnehtii pitkällisen tutkimustyönsä tuloksia. Hän on saanut valmiiksi suurteoksen Antiikista Bysanttiin: aatehistoriallisia murroksia (Gaudeamus), joka julkaistaan Helsingin kirjamessuilla 28.10.2021. Teos tarkastelee kahtatoista erillistä mutta toisiinsa kytkeytyvää teemaa, jotka avaavat suomalaiselle lukijakunnalle uusia aihepiirejä. 
Elämänfilosofisia teemoja käsitellään nimenomaan suhteessa antiikin filosofiaan ja kulttuuriin.

– Olen aiemmin ollut enemmän kiinnostunut kristinuskon juutalaisista juurista, mutta kolikon toinen puoli on erittäin värikäs sekin. Kristillisen ajattelun muotoutuminen vaikuttaa kokonaan toisenlaiselta, kun se hahmotetaan antiikin aatemaailmaa vasten. 

Mukana myös pehmeitä kysymyksiä

Teoksessa on 448 sivua ja lähes tuhat kirjallisuusviitettä. Sen tekeminen on ollut pitkä urakka, joka alkoi syksyllä 2010 Joensuussa pidetystä luentosarjasta nimeltään ”patristiikan uudet tuulet”. Siinä Seppälä alkoi käsitellä niin sanottuja pehmeitä kysymyksiä. Tämä on osa laajempaa kehitystä alan tutkimuksessa.

– Varhaisen kristillisen kirjallisuuden tutkimus on perinteisesti painottunut dogmatiikkaan, jumalakuvaan ja niihin liittyvään raamatuntulkintaan. Kirkkoisien kirjoitukset ovat kuitenkin paljon monipuolisempia ja niissä käsitellään mitä erilaisimpia kysymyksiä. 

Ja sellaistakin, mitä ei suoranaisesti käsitellä, valotetaan ohimennen ja rivien väleissä. 

– Maailmalla on tehty hyvin innovatiivisia tutkimuksia vaikkapa siitä, millä tavalla kristityt katsoivat erämaan kilvoittelijoita tai mitä merkityksiä tuoksuilla on ollut uskonnollisessa ajattelussa, Seppälä kuvailee.

Ajatusmaailmojen erilaisuus inspiroi

Vuosikymmenen työn jälkeen käsillä on siis lukupaketti, jossa tarkastellaan elämänfilosofisia kysymyksiä. Mitä unet ovat? Mitä ystävyys on? Miten tummaihoisiin suhtauduttiin, millaisia etiopialaisten oletettiin olevan? Mikä oli naurun uskonnollinen merkitys antiikissa ja Bysantissa? Tuoksuuko pyhyys? Miten eläimiin suhtauduttiin? Miksi kristityt ajattelijat eivät syöneet lihaa mutta eivät kuitenkaan halunneet kieltää sitä muilta? 

Seppälän mielestä näistä inspiroivimpia teemoja on ystävyys. 

–  Meillähän ystävyys on joko tuttavuuden intensiivisempi muoto tai rakkauden väljähtynyt versio. Myöhäisantiikin maailmassa ystävyys saattoi kuitenkin olla vahvempaa kuin rakkaus tai syvempää kuin aviosuhde. 

Tämä voitiin perustella yhtä lailla kristillisillä kuin filosofisilla ajatuksilla. Antiikin filosofeilla syvän ystävyyden perusta oli yhteinen totuuden etsiminen, ja tämä tietysti sopi hyvin kristityillekin. 

– Suomessa tämä tematiikka on tällä hetkellä hyvin relevanttia, koska kaikki ihmisten kohtaamiseen liittyvät asiat tuntuvat olevan meille vaikeita. Antiikin filosofiasta ja varhaiskirkon teksteistä saa osviittaa sille, millaista ystävyys parhaimmillaan voisi olla. Ja jos avaamme ajattelussamme ystävyydelle tällaisia mahdollisuuksia, niitä on sitten ehkä mahdollista toteuttaa käytännössäkin, Serafim maalailee.

Antoisinta tutkimustyössä on Seppälän mukaan ollut huomata ajatusmaailmojen erilaisuus verrattuna nykypäivään. Meille tärkeät ja suuret kysymykset ovatkin ominaisia vain tälle ajalle ja kulttuurille, eivätkä ne välttämättä edusta ikuisia ihmisyyden perimmäisiä kysymyksiä tai haasteita.

‒ Itse olen epäajankohtaisten kysymysten partisaani juuri tästä syystä. On mahtavaa vapautua tämän ajan kategorioista ja niiden alaisista ongelmista, Seppälä sanoo hymyillen.

Lisätietoja kirjasta