Nuorempi tutkija Rijal Ramdani aloitti Itä-Suomen yliopiston työelämätohtorijärjestelmässä vuonna 2021 ja viimeistelee nyt väitöskirjaansa Indonesian palmuöljytuotannosta ja suometsäpaloista.
Rijal Ramdani on työskennellyt kotimaassaan Indonesiassa opettajana ja tutkijana yksityisessä Muhammadiyah Yogyakartan yliopistossa (UMY). Kiinnostus luonnonvarahallinnan kysymyksiin syntyi kenttätyömatkalla Sumatralla vuosina 2016–2018, missä Ramdani havaitsi, kuinka haavoittuvaisia suoekosysteemit ovat.
– Ryhdyin pohtimaan, mikä olisi kestävin tapa suoalueiden hallintaan. Indonesian suot ovat ilmastomuutoksen hillinnän, biologisen monimuotoisuuden ja vedensäätelyn näkökulmasta tärkeä ekosysteemi. Mietin, olisiko mahdollista, että kansallisen ja paikallisen tason hallinto, puu- ja palmuöljy-yhtiöt, paikallisyhteisöt ja kansalaisjärjestöt tekisivät yhteistyötä suoekosysteemien hallinnassa.
Pohdinnat johdattivat Ramdanin Itä-Suomen yliopistoon professori Irmeli Mustalahden johtamaan vuorovaikutteisen luonnonvarahallinnan tutkimusryhmään. Ramdani valittiin viime vuonna yliopiston uuteen työelämätohtorijärjestelmään. Puolet hänen palkastaan maksaa Itä-Suomen yliopisto, puolet oma kotiyliopisto Indonesiasta.
– Luonnonvarahallinnan tutkimusryhmät Itä-Suomen yliopistossa ovat verkostoituneet alan kansainvälisiin tutkijaverkostoihin. Tutkimusryhmissämme on mukana professoreja, vanhempia tutkijoita ja nuorempia tutkijoita eri puolilta maailmaa, joten pystymme tuottamaan julkaisuja korkeatasoisiin tieteellisiin julkaisuihin. Tämä on erittäin tärkeää paitsi tieteellisen tiedon kehittymisen myös ihmisen ja yhteiskunnan välisen suhteen kannalta.
Palmuöljytuotannon laajeneminen uhkaa Indonesian suometsiä
Valtaosa, yli 80 prosenttia maailman elintarvike- ja kosmetiikkateollisuuden käyttämästä palmuöljystä tuotetaan Indonesiassa ja Malesiassa.
– Valtaosa Indonesian suoalueista on oikeudellisesti valtion hallinnoimaa ja yksityisten toimilupien hallussa. Käytännössä hallituksella ei ole keinoja suomaiden hallintaan ja yhtiöt ovatkin vallanneet turvemaita. Myös maata omistamattomat paikalliset yhteisöt ovat ottaneet suoalueita palmuöljyn tuotantoon.
Pienviljelijät käyttävät maan muokkaukseen metsäpaloja, mikä on lisännyt hallitsemattomien suopalojen ja haitallisten savukaasujen määrää.
– Palmuöljybuumin seurauksena paikallinen eliitti on hyötynyt laittomasta suometsien polttamisesta ostamalla palmuöljytuotantoon poltettuja alueita paikallisilta ihmisiltä.
Politiikkasuositukset ovat yksi tapa jalkauttaa tutkimustietoa päättäjille, yrityksille, kansalaisjärjestöille, tiedotusvälineille ja kansalaisille.
– Kaikilla ei ole pääsyä tieteellisiin julkaisuihin ja monet tieteelliset termit kaipaavat avaamista. Toiveenamme on, että politiikkasuositusten kautta tieteellisen työn tulokset olisivat laajemmin yhteiskunnan ulottuvilla, Ramdani sanoo.
Tutkimuslaitosten vastuuna on edistää tieteelliseen tutkimukseen perustuvan tiedon näkyvyyttä ja siihen liittyvää päätöksen tekoa, toteaa Itä-Suomen yliopiston luonnonvarahallinnan professori Irmeli Mustalahti.
Itä-Suomen yliopiston vuorovaikutteisen luonnonvarahallinnan tutkimusryhmä julkaisee vuosittain politiikkasuosituksen, joka käännetään myös useille kielille, viimeisin muun muassa englanniksi, swahiliksi ja bahasaksi. Politiikkasuosituksia työstetään tutkijoiden ja yhteistyökumppanien yhteisissä työpajoissa. Niiden pohjalta pienempi tutkijoista koostuva ydintiimi muotoilee keskeiset sanomat.
– Ennen julkaisemista ulkoiset arvioijat katsovat luonnoksen. Tällä pyritään varmistamaan se, että politiikkasuositus on selkeä myös niille, jotka eivät tunne tutkimuskontekstia.
Politiikkasuositus 2022 englanniksi
Politiikkasuositus 2022 bahasan kielellä
Vastuullisen palmuöljytuotannon sertifioinnissa on ongelmia
Ramdani näkee haasteeksi myös puu- ja palmuöljy-yhtiöiden sekä yksityisten maanomistajien vastuullisuuden. Olisi pystyttävä varmistamaan, että yritykset noudattavat liiketoiminnassaan RSPO-sertifikaatin kriteerejä, eivätkä laajenna istutuksiaan esimerkiksi suometsiin, joiden merkitys hiilinieluina ja suojelualueina on merkittävä.
– Suurin osa Indonesian palmuöljyviljelyksien omistajista, kuten paikallinen eliitti ja pienviljelijät, eivät kuulu RSPO- tai ISPO-sertifikaattien piiriin. Havaintojeni perusteella sertifiointi päättyy palmuöljy-yhtiöihin ja raaka-aineen alkuperää ei aina ole sertifioitua. Tärkeä kysymys onkin, ovatko yhtiöt tietosia siitä, millaisia ja mistä palmuhedelmiä niiden myllyille ja jalostamoihin toimitetaan.
Ramdani muistuttaa, että vastuullisuuden eetokseen perustuen hallituksen ohella myös muiden toimijoiden, kuten kansallisen ja paikallisen hallinon, palmuöljy-yhtiöiden, kansalaisjärjestöjen, palmuöljyn viljelijöiden tulisi olla vastuussa luonnonvarojen kestävästä käytöstä.
Tämänkaltaisiin esimerkkeihin hän on tutustunut Pohjois-Karjalassa, missä metsänomistaja kertoi itse suojelleensa järveä ympäröivän metsänsä ja kalastaja toi esiin, että hän kalastaa vain sen verran, mitä hänen perheensä tarvitsee.
– Nämä keskustelut antoivat minulle oppitunnin vastuullisesta kansalaisten käyttäytymisestä ja asenteista. Toivon, että tällaista vastuullisuutta löytyisi yhä enemmän myös Indonesiassa, missä yhä useammat yritykset ovat sitoutuneet suojelemaan 30 prosenttia toimilupiinsa kuuluvista alueista ja noudattavat todella sertifiointikriteerejä. Lisäksi toivoisin, että Indonesiassa yhä harvemmat perustaisivat palmuöljyviljelmiä suoalueille ja käyttäisivät maanraivaukseen metsäpaloja.
Vastuuttaminen voi lisätä epäluottamusta
Indonesiassa luonnonvarojen hallinnassa on lisätty kansalaisten ja ympäristöjärjestöjen osallistumisen mahdollisuuksia. Ramdani havaitsi tutkimuksessaan, että vastuuttaminen voi lisätä epäluottamusta eri lähtökohdista toimivien ympäristöalan kansalaisjärjestöjen välillä.
Kansainvälisesti verkostoituneet edunvalvontaan keskittyneet kansalaisjärjestöt pystyvät Ramdanin mukaan käyttämään esimerkiksi mielenosoituksia ja oikeudellisia toimia palmuöljy-yhtiöiden liiketoimintaa vastaan.
Osa ympäristöalan kansalaisjärjestöistä on puolestaan keskittynyt palvelutoimintaan, ja ne toteuttavat erilaisia kehittämis- ja voimaannuttamisohjelmia yhteistyössä viranomaisten ja yritysten kanssa.
– Ne eivät pysty rakentamaan ja muovaamaan ohjelmia parhaan tietämyksensä ja periaatteidensa pohjalta. On siis hyvä huomioida, tuetaanko järjestöjen vastuullista toimintaa vai vastuutetaanko heitä ilman tarvittavia resursseja. Resurssien puuttumisen seurauksena epäluottamusta syntyy, kun erilaisilla kansalaisjärjestöillä on kielteisiä ennakko-odotuksia toistensa toimista, instituutioista ja saadusta aineellisesta tuesta.
Metsäomistuksen keskittyminen valtiolle on kestävän luonnonvarahallinnan suurimpia haasteita Indonesiassa.
Rijal Ramdani
Nuorempi tutkija
Indonesiassa opittavaa myös suomalaisesta metsänomistusjärjestelmästä
Suomessa 60 prosenttia metsäpinta-alasta on yksityisten omistuksessa, Indonesian metsistä 70 prosenttia valtionmetsiä. Niistä 60 miljoonaa hehtaaria on osoitettu kaupalliseen puun- ja palmuöljyn tuotantoon. Ramdani näkee, että Indonesiassa olisi paljon opittavaa suomalaisesta järjestelmästä.
– Metsäomistuksen keskittyminen valtiolle on kestävän luonnonvarahallinnan suurimpia haasteita Indonesiassa. Maassa olisi kuitenkin mahdollisuus metsien omistus- ja käyttöoikeuksien hajauttamiseen. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi kylämetsien, yhteisömetsätalouden ja -viljelmien sekä Adat-metsien kautta. Adat-metsissä alkuperäiskansat voivat hyödyntää perinteisiä oikeuksiaan metsien käyttöön.
Jaavalla tekemässään tutkimuksessa Ramdani kuitenkin havaitsi, että hallinnolliset lupamenettelyt niiden perustamiseen olivat monimukaisia, ja ne oli keskitetty Jakartan keskushallintoon.
– Ilman kansalaisjärjestöjen tukea ja niiden palkkaamien asiantuntijoiden apua yhteisöt eivät onnistuisi saamaan lupia yhteisömetsätalouteen ja -viljelmiin.
Tohtorintutkinnon jälkeen Ramdani haluaisikin edistää metsänomistuksen hajauttamista ja yhteisöjen oikeuksia metsiin Indonesiassa.
– Tutkimukseen haastattelemani kansalaisjärjestön asiantuntija sanoi, että suomalaisen metsänomistusjärjestelmän kaltaisen järjestelmän tulisi olla myös Indonesian tulevaisuutta, jossa paikallisilla ihmisillä ja perheillä olisi todelliset oikeudet metsiin kuten Suomessa.
Tieteellisen tiedon saavutettavuus on Suomessa hyvällä tasolla
Ramdani on nauttinut työskentelystä Joensuun kampuksella. Yliopisto tarjoaa erinomaiset työskentelytilat, laitteet ja pääsyn tarvittaviin aineistoihin.
– Tieteellisen tietopohjan saavutettavuus on Suomessa erinomainen. Indonesiassa on maksettava itse esimerkiksi maksumuurien takana olevien tieteellisten artikkelien lukemisesta.
Myös Ramdanin perhe on viihtynyt Suomessa. Lapset käyvät paikallista päiväkotia ja vapaa-ajalla perhe viihtyy lähialueen luonnossa.
– Olemme pyöräilleet tuntikausia ympäri Joensuuta ja käyneet patikointiretkillä metsässä. Lapset ovat olleet innoissaan kuullessaan lintujen laulua aamulla ja nähdessään jänisten leikkivän pihalla iltapäivällä. Syksyllä kävimme poimimassa marjoja ja sieniä. Emme koskaan tule unohtamaan talven hiihtoretkiä ja saunaa, joka rentouttaa päivän touhujen jälkeen. Kaikista näistä asioista olemme nauttineet Suomen asumisemme aikana.
Politiikkasuositus 2022 suomeksi
Politiikkasuositus 2022 bahasan kielellä
