Hyppää pääsisältöön

Koronavirustilanne Itä-Suomen yliopistossa

Ihmisiä patikoimassa

Luonnonvarahallinta – kansalaisten vastuullistamista vai vastuuttamista?

Kansalaisten mahdollisuudet osallistua luonnonvarojen hallintaan ovat lisääntyneet. Hajautettu luonnonvarahallinta voi luoda uudenlaisia mahdollisuuksia, mutta myös kohtuuttomasti vastuullistaa tai jopa vastuuttaa heikosti resursoituja toimijoita, ilmenee Forest Policy and Economics -aikakausjulkaisun tuoreesta erikoisnumerosta.

Responsibilization in Natural Resources Governance -erikoisnumeron ovat toimittaneet luonnonvarahallinnan professori Irmeli Mustalahti Itä-Suomen yliopistosta ja politiikan tutkimuksen professori Arun Agrawal Michiganin yliopistosta. Julkaisun artikkeleissa käsitellään luonnonvarojen hallintaa Indonesiassa, Intiassa, Meksikossa, Nepalissa, Tansaniassa ja Venäjällä. Ne osoittavat, että luonnonvarahallintaan osallistuu hyvin erilaisia toimijoita, joiden vastuullistamisesta on tullut pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Paikallisten yhteisöjen luonnonvarojen hallintaan liittyviä vastuita on usein kasvatettu ilman, että samalla olisi taattu riittävät toimintaedellytykset ja resurssit. Osassa tutkituista tapauksista suostutteleva vastuullistaminen oli muuttunut sävyltään vaativaksi, jopa pakottavaksi, vastuuttamiseksi.

– Vastuullistamisen muuttumista vastuuttamiseksi voidaan kuvailla symbolisen väkivallan käsitteen avulla. Ylhäältäpäin sanellut velvoitteet ja vaateet ovat monesti pehmeää ja näkymätöntä väkivaltaa, joka voi johtaa korruptioon, sosiaaliseen epätasa-arvoisuuteen sekä luonnonvarojen liikakäyttöön, Mustalahti kuvailee.

Tunnettu ajattelija ja sosiologi Pierre Bourdieu on tunnistanut symbolista väkivaltaa lähes kaikkialla yhteiskunnan valtarakenteissa.

Ilmiö näkyy laajasti yhteiskunnan eri osa-alueilla

Myös Suomessa vastuullistamisesta on tullut tavoite, jolla pyritään parantamaan tehokkuutta, Mustalahti huomauttaa. Hän korostaa, että hallintorakenteet ja vaatimukset eivät aina tue kansalaisten, esimerkiksi nuorten hyvinvointia vaan vastuuttavat heidät ja näin aiheuttavat ”symbolista väkivaltaa”. Esimerkiksi nuorten osallistumista ympäristökysymyksistä käytävään keskusteluun ja toimintaan tutkitaan osana Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittamaa ALL-YOUTH-hanketta.

Mustalahti ja Agrawal kirjoittavat yhteisartikkelissaan, että vastuullistamista ja vastuuttamista ei ilmene yksin luonnonvarahallinnassa vaan muun muassa opetussektorilla ja terveydenhuollossa. Velvoitteita voidaan siirtää, mutta samanaikaisesti paikallisille toimijoille, potilaille tai esimerkiksi nuorille, ei ole annettu riittäviä resursseja ja toimintamahdollisuuksia.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa kansalaisten vastuuttamista on perusteltu niin ilmastollisilla, taloudellisilla kuin työvoimapoliittisilla syillä.

– Kansalaisten valmiudet ja yhteiskunnalliset rakenteet tulisi ymmärtää nykyistä paremmin, jotta pystytään tukemaan vastuullista ja yhteistoiminnallista luonnonvarojen hallintaa. Kansalaisten toimintamahdollisuuksien on myös oltava riittävät ja tehtävien sopivia heidän resursseihinsa ja vaikutusmahdollisuuksiin nähden, Mustalahti toteaa.

Irmeli Mustalahti ja Arun Agrawal toimittama julkaisu Responsibilization in Natural Resources Governance on avoimesti ja maksutta luettavissa Forest Policy and Economics -aikakausjulkaisun verkkosivuilla 

Mustalahti I. and Agrawal A. (Eds.) Special Issue: Responsibilization. Journal of Forest Policy and Economics. https://www.sciencedirect.com/journal/forest-policy-and-economics/special-issue/10DTN890MG0 

Lisätietoa:

Luonnonvarahallinnan professori Irmeli Mustalahti, Itä-Suomen yliopisto, 
puh. 050 563 2071, irmeli.mustalahti(at)uef.fi