Hyppää pääsisältöön

Tarkenna hakuasi

KYSin sisäänkäynti

LL Joni Sairanen, väitös 27.5.2022: Status epilepticus on yleinen neurologinen hätätilanne, jonka tehokas hoito vaatii ripeyttä ja riittävän suuria lääkeannoksia

Neurologian alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella.

Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?

Status epilepticus (SE) on pitkittynyt tai tiheästi toistuva epileptinen kohtaus, joka voi olla henkeä uhkaava ja vaatii päivystyksellisestä neurologista hoitoa. Yleisiä SE:n syitä ovat aivoverenkierron häiriöt, aivovammat, päihdekäyttö ja epilepsialääkityksen laiminlyönti. Vuonna 2016 julkaistu SE:n Käypä hoito -suositus painottaa kansainvälisten hoitosuositusten mukaisesti nopean ja tehokkaan lääkehoidon tärkeyttä. Kansainvälinen tiedejärjestö ILAE julkaisi vuonna 2015 SE:n uuden operatiivisen määritelmän, joka ohjaa hoidon toteutusta käytännössä.

Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin SE:n ilmaantuvuutta, syitä, hoitokäytäntöjä, toipumisennustetta ja Käypä hoito -suosituksen toteutumista Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella. Tutkimustyötä tarvitaan, jotta voidaan tunnistaa esteet suositusten mukaisen hoidon toteutumiselle. Lisäksi on tärkeä saada uutta tutkimustietoa SE:n ilmaantuvuudesta ja ennusteesta SE:n määritelmän muuttumisen jälkeen.

Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?

Lääkehoito pääsääntöisesti viivästyi kansallisessa Käypä hoito -suosituksessa asetetuista tavoiteajoista. Viiveitä selittivät ensihoitoyksikön matka-ajat, harvinaisten kohtaustyyppien puutteellinen tunnistaminen, pitkä viive aivosähkökäyrätutkimukseen pääsyssä ja hidas siirtymä toisen ja kolmannen linjan lääkkeisiin sairaalassa. Ensimmäisen ja toisen vaiheen lääkkeiden aloitusannokset usein alittivat hoitosuosituksen tavoiteannokset. SE:n lyhyen aikavälin kohtauskuolleisuus oli 9,0 prosenttia. Merkittäviä neurologisia jälkioireita aiheutui 31,6 prosentista kohtauksia. SE:n vakioimaton ilmaantuvuus Pohjois‑Savon sairaanhoitopiirissä oli korkea: 73,7 aikuispotilasta 100 000 asukasta kohden vuodessa. Tutkimuspotilaista vain puolella (49,6 %) oli aiemmin todettu epilepsia.

Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?

Havaitsemieni hoidollisten ongelmien pohjalta esitän parannuksia SE:n hoitoon ensihoidossa ja sairaalan päivystysalueella. Lääkehoito olisi pyrittävä toteuttamaan Käypä hoito -suosituksen mukaisissa tavoiteajoissa ja riittävän suurin annoksin. Parannukset saadaan käytäntöön ottamalla ne huomioon ensihoitajien ja päivystävien lääkäreiden koulutuksessa sekä hoitosuositusten kehitystyössä. Tieto SE:n korkeasta ilmaantuvuudesta ja ennusteesta Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä toimii vertailupohjana tuleville tutkimuksille, joissa sovelletaan SE:n uutta operatiivista määritelmää ja sen mukaista aktiivista hoitomallia.

Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?

Keräsin uuden 137 tutkimuspotilaan aineiston, johon kuuluivat kaikki SE:n saaneet KYSin päivystysalueen aikuispotilaat aikavälillä 23.3.–31.12.2015. Haastattelin potilaat puhelimessa kuukausi kotiutumisen jälkeen ja määritin heidän toipumisensa Glasgow Outcome Scale - Extended -asteikolla. Tutkimusanalyysin tein KYSin Epilepsiakeskuksessa. Vertasin potilaiden saamaa hoitoa ja Käypä hoito -suosituksen mukaista hoitoa toisiinsa. Lisäksi analysoin ennusteeseen vaikuttavat tekijät ja laskin SE:n ilmaantuvuuden Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä.

Lääketieteen lisensiaatti Joni Sairasen väitöskirja Incidence, Treatment, and Outcome of Status Epilepticus in Adults: A Prospective Cohort Study (Status epilepticuksen ilmaantuvuus, hoito ja ennuste aikuisilla: prospektiivinen seurantatutkimus) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Stephan Rüegg Baselin yliopistosta ja kustoksena professori Reetta Kälviäinen Itä-Suomen yliopistosta.

Väittelijän painolaatuinen kuva

Väitöskirja verkossa

Väitöstilaisuus