Lukiossa arvostetaan hiljaa istuvaa, tunteja kiltisti seuraavaa ja ahkerasti opiskelevaa tyttöä. Kiltteys nähdään vaivattomuutena, tytöt eivät häiritse tai riitele ja tekevät annetut tehtävät protestoimatta ahkerasti ja tunnollisesti.
Yliopisto-opettaja Heli Pesosen tuore väitöskirja-artikkeli tuo lukiolaistyttöjen äänen kuuluviin ajassa, joka korostaa yksilökeskeisyyttä, itseohjautuvuutta, valinnanvapautta ja itsellistä vastuuta. Lukiolaistyttöjen arjessa läsnä ovat lisäksi kapea normatiivinen tyttöys sekä lukio-opiskelun tuottamat paineet.
Pesonen tutki lukiolaistyttöjen strategioita, joilla he rakentavat suhdettaan lukiossa vallitsevaan opiskelijaideaaliin, jonka mukaan nuorilta odotetaan entistä suurempaa vastuunottoa omasta koulutuspolustaan sekä suoraviivaisuutta ja rationaalisia päätöksiä.
Pesonen teki syvähaastatteluita 11 lukiolaistytölle. Haastatteluista saadun aineiston perusteella jäsennettiin neljä strategiaa, jotka ilmentävät lukiolaistyttöjen suhdetta opiskelijaideaaliin. Strategioita ovat yksin pärjäämisen strategia, huipulle tähtäämisen strategia, pakotetun vastuun kritisoinnin strategia ja normatiivisesta tyttötapaisuudesta irrottautumisen strategia.
Tutkimus tekee näkyväksi ne moninaiset tavat, joilla lukiolaistytöt jäsentävät omaa paikkaansa tässä ajassa.
– Lukiolaistyttöjen liikkumatila on kaventunut erilaisten heihin kohdentuvien vaateiden vuoksi, ja tytöiltä odotetaan tietynlaista olemista ja toimimista. Tytöt ovat usein itsekin näistä normeista tietoisia. Haastatteluni myös osoittivat, ettei ideaaleja kyseenalaistavalle puheelle ole lukiokontekstissa tilaa.
Pesosen mukaan tutkimus herättelee huomaamaan kulttuurisesti yksioikoisia käsityksiä tytöistä sekä lukiokoulutukseen sisältyvistä eriarvoistavista käytännöistä.
Sekä yksin pärjäämisen ja huipulle tähtäämisen että pakotetun vastuun kritisoinnin strategiassa tytöt kuvasivat jaksamisen haasteitaan.
– Tämä kuvastaa sitä, kuinka lukion odotukset ja lukioon yhdistetyt tyttöihanteet tuottavat tytöille paineita. Samalla he puhuvat siitä, kuinka jaksamisen haasteita on vaikea tuoda esille, ja niistä puhumisesta tulee vääränlainen olo.
Ainoastaan normatiivisesta tyttötapaisuudesta irrottautumisen strategiassa tytöt kuvasivat hyvinvointinsa olevan tasapainossa.
Vallitsevat sukupuolistereotypiat esiin jo opettajankoulutuksessa
Tutkimus nostaa esiin, että jo opettajankoulutuksessa olisi tarpeen lisätä tietoisuutta kulttuurissamme vallitsevista sukupuolistereotypioista sekä eriarvoistavista käytänteistä. Samalla olisi tarkasteltava koulujen tasa-arvosuunnittelutyötä, opetussuunnitelmien tasa-arvokuvauksia ja lukioiden sukupuolittavia käytäntöjä.
– Mediassa kannetaan usein huolta siitä, miten pojat pärjäävät tyttöistyvässä koulussa. Siinä tullaan sivuuttaneeksi tyttöoletettujen kohtaamat haasteet, Pesonen muistuttaa.
Aiemmissa tutkimuksissa on selvinnyt, ettei lukiossa oteta huomioon nuoruutta ja siihen liittyviä kasvatuksellisia ilmiöitä, vaan opiskelijoilta odotetaan aikuismaista vastuunottoa ja itsellistä pärjäämistä.
– Tämä herättää pohtimaan, onko missään enää tilaa erehtyvälle, kokeilevalle ja itseään ajan kanssa etsivälle nuorelle.
”Just koska on jotenki niin etuoikeutettu olo siitä, miten helposti ite oppii, kun tiedostaa sen, miten toiset opiskelee tunteja ja tunteja päivässä, erityisesti siis tää on tullu ilmi naispuolisilta lukiossa.[…] Ite on silleen "okei toi opettaja osas selittää ihan hyvin, osaan kaiken". Siinä se. Tuntuu omituiselta. Ku toimii ehkä eri tavalla ku, jotenki keskivertoaivot.” (Yksi haastateltu, joka kuvaa erilaisia tapoja opiskella lukiossa.)
Artikkelin tiedot:
Pesonen, H., Souto, A.-M., & Kosonen, T. (2025). ”Jos pää kestää, niin pärjäät lukiossa”: Lukiolaistyttöjen strategioita sukupuolittuneeseen opiskelijaideaaliin. Kasvatus & Aika, 19(4), 27–44. https://doi.org/10.33350/ka.147768
