Hikikomori-ilmiöstä puhutaan myös Suomessa yhä enemmän, mutta sen kokijoiden ääni jää usein kuulematta. Itä-Suomen yliopistossa tarkastellaan ilmiötä tieteen ja taiteen keinoin Koneen säätiön rahoituksen saaneessa hankkeessa. Siinä tutkitaan sosiaalista vetäytymistä ilmiönä, joka kytkeytyy nyky-yhteiskunnan menestyspaineisiin, osattomuuden kokemuksiin ja heikentyneeseen toimijuuteen. Tutkimuksessa pureudutaan ensimmäistä kertaa Suomessa perusteellisesti hikikomori-ilmiöön, jossa osa nuorista ja nuorista aikuisista vetäytyy lähes kokonaan sosiaalisista suhteista ja yhteiskunnan rakenteista. Tutkittavien ja kanssatutkijoiden löytämiseksi tehdään tiivistä yhteistyötä Setlementti Tampereen Verkkoon kadonneet -hankkeen kanssa.
Hikikomorit – keitä ovat digiajan näkymättömät erakot Suomessa? -tutkimushanketta johtava sosiaalityön apulaisprofessori Siiri-Liisi Kraav on tutkinut aiemmin yksinäisyyden, sosiaalisen eristäytymisen ja lapsuuden traumojen vaikutuksia psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen.
– Hikikomori on sosiaalisen eristäytymisen äärimuoto. Sillä on luultavasti mittavia vaikutuksia sekä yksilöiden ja heidän omaistensa hyvinvointiin, että kansanterveyteen ja -talouteen. Silti tiedämme siitä liian vähän, Kraav toteaa.
Hankkeessa mukana olevan nuorisopsykiatrian professorin Tommi Tolmusen mukaan hikikomoriuden alkuvaiheet ovat nähtävissä terveydenhuollossa ja sosiaalityön piirissä.
– Meillä ei kuitenkaan usein ole keinoja vaikuttaa näihin surullisiin kehityspolkuihin tehokkaasti. Toivon, että tämän projekti on alku tutkimukselle, joka johtaa paitsi ilmiön parempaan tuntemiseen, myös keinoihin, joilla voimme auttaa näitä ihmisiä riittävän ajoissa, Tolmunen sanoo.
Tutkimus toteutetaan kanssatutkimuksena yhdessä hikikomoreiden kanssa kartoittamalla heidän arkeaan, digitaalista elämäänsä ja suhdettaan yhteiskuntaan. Tutkimusaineisto kerätään joustavilla, vuorovaikutteisilla menetelmillä, jotta myös kaikkein vetäytyneimpien äänet pääsevät kuuluviin. Tutkimusta tehdään myös yhdessä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa, ja sitä täydentää taiteellinen työskentely.
– Yhdistämällä monitieteisen tutkimuksen ja musiikin hanke tekee näkyväksi sosiaalista kärsimystä, syventää ymmärrystä vetäytyneiden nuorten arvomaailmasta ja etsii keinoja tukea osallisuutta jo ennen kuin syrjäytyminen muuttuu pitkäaikaiseksi, Kraav kuvaa.
Muusikko Kauko Röyhkä ja tuottaja Riku Mattila luovat musiikkia yhdessä hikikomoreiden kanssa
Muusikko Kauko Röyhkä ja tuottaja Riku Mattila luovat hankkeen aineistojen pohjalta lauluja yhdessä hikikomorien kanssa. Kauko Röyhkä on laulaja, lauluntekijä ja kirjailija, jonka laajan tuotannon punainen lanka on ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden taitava ja tarkka kuvaaminen. Hän on myös kertonut avoimesti omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan, joihin liittyy näitä kokemuksia. Röyhkän erikoisosaaminen tekee hänestä luontevan kirjoittajan tulkitsemaan hikikomoreiden elämää uskottavasti ja koskettavasti tutkimuksesta saatavan materiaalin avulla.
Riku Mattila toimii hankkeen taiteellisena tuottajana ja orkesterinjohtajana. Hän on tehnyt Kauko Röyhkän kanssa laadukasta musiikkia jo 45 vuotta.
– Musiikintekijöinä otamme tämän ainutlaatuisen haasteen vastaan parhaan kykymme ja osaamisemme mukaan. Teoksesta tulee varmuudella puhutteleva, Mattila toteaa.
Kauko Röyhkän ja Riku Mattilan aiempaa tuotantoa: Helvetti
