Lapsuudessa kertyvät paikallaanolon tunnit saattavat luoda suotuisat olosuhteet sydänkohtauksille ja aivohalvauksille myöhemmin elämässä, todetaan Euroopan sydäntautiyhdistyksen vuotuisessa konferenssissa esitellyssä tutkimuksessa. Tutkimuksessa havaittiin, että lapsuudesta varhaisaikuisuuteen jatkuva liikkumattomuus oli yhteydessä sydänmuutoksiin myös henkilöillä, joiden paino ja verenpaine ovat normaalin rajoissa.
– Nuorten tuntien pituisiksi venyvä ruutuaika johtaa sydämen massan kasvuun, jonka puolestaan tiedämme lisäävän sydänkohtauksen ja aivohalvauksen riskiä aikuisena, sanoo tutkimuksen tehnyt lääkäri ja kliininen epidemiologi Andrew Agbaje Itä-Suomen yliopistosta. – Lasten ja nuorten pitäisi liikkua enemmän suojellakseen pitkäaikaisterveyttään.
Tutkimus oli lajissaan ensimmäinen, jossa arvioitiin nuorten älykellon avulla mitatun liikkumattomuuden kumulatiivisia vaikutuksia myöhempään sydänterveyteen. Tutkimus toteutettiin osana vuosina 1990–1991 alkanutta Bristolin yliopiston ALSPAC-tutkimusta, joka on yksi maailman suurimmista elintapoja jo syntymästä lähtien mitanneista tutkimusaineistoista.
Lapset pitivät aktiivisuusmittarilla varustettua älykelloa seitsemän päivän ajan 11-vuotiaina ja sama toistettiin 15 ja 24 vuoden iässä. Sydämen vasemman kammion paino suhteutettuna pituuteen (g/m2.7) mitattiin sydämen ultraäänitutkimuksella 17 ja 24 vuoden iässä. Tutkijat analysoivat 11–24 vuoden iässä mitatun liikkumattomuuden yhteyttä 17 ja 24 vuoden iässä tehtyihin sydäntutkimuksiin. Huomioon otettiin mahdollisten sekoittavien tekijöiden kuten iän, sukupuolen, verenpaineen, kehon rasvapitoisuuden, tupakoinnin, fyysisen aktiivisuuden ja sosioekonomisen statuksen vaikutus.
Tutkimukseen osallistui 766 lasta, joista 55 prosenttia oli tyttöjä ja 45 prosenttia poikia. 11-vuotiaille paikallaanoloa kertyi keskimäärin 362 minuuttia päivässä. 15-vuotiailla paikallaanolon määrä kasvoi 474 minuuttiin päivässä, ja 24-vuotiailla paikallaanoloa kertyi 531 minuuttia päivässä. Päivittäisen paikallanolon määrä siis lisääntyi keskimäärin 169 minuuttia eli 2,8 tuntia lapsuudesta varhaisaikuisuuteen.
Jokainen lisäminuutti paikallaanoloa 11 ja 24 ikävuoden välissä oli yhteydessä 0,004 g/m2.7
kasvuun sydämen vasemman kammion massassa 17 ja 24 ikävuoden välissä. 169 lisäminuutista laskettuna päivittäinen kasvu oli 0.7 g/m2.7. Keskimääräisellä pituuskasvulla se vastaa 3 gramman lisäystä vasemman kammion massaan 17 ja 24 ikävuoden välissä. Aiempi aikuisväestössä tehty tutkimus on osoittanut, että 1 g/m2.7 lisäys vasemman kammion massaan seitsemän vuoden aikana oli yhteydessä kaksinkertaiseen sydäntautien, aivohalvauksen ja kuoleman riskiin.
– Lapsilla paikallaanoloa kertyi yli kuusi tuntia päivässä ja paikallaanolon määrä kasvoi liki kolmella tunnilla varhaisaikuisuuteen mennessä. Tutkimuksemme osoittaa, että vuosien mittaan lisääntyvä liikkumattomuus on yhteydessä sydänmuutoksiin painosta tai verenpaineesta riippumatta. Vanhempien tulisikin rohkaista lapsia ja nuoria liikkumaan enemmän viemällä heitä vaikkapa kävelylle ja rajoittamalla sosiaalisen median ja pelien parissa vietettyä aikaa. Kuten sanotaan, vierivä kivi ei sammaloidu.
Lisätietoja:
Andrew Agbaje, MD, MPH, Cert. Clinical Research (Harvard), Itä-Suomen yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, andrew.agbaje (at) uef.fi, +358 46 896 5633, https://uefconnect.uef.fi/en/person/andrew.agbaje/
Tutkimusryhmän verkkosivut:
Tutkimuksen abstrakti: “Cumulative accelerometer-based sedentary time from childhood through young adulthood with progressive left ventricular remodelling in British youth: a 13-year longitudinal study” will be presented during the session Physical inactivity and exercise which takes place on Sunday 27 August, 2023 from 08:15 to 09:00 CEST at Station 10, ESC Congress, Amsterdam, Netherlands.
