Hyppää pääsisältöön

Tarkenna hakuasi

Nainen seisoo kanjonin reunalla.

FM Henna Massinen, väitös 20.6.: Uutta tietoa rajakarjalaismurteiden olemuksesta sekä läheisten lähisukukielten kontaktin tuloksista

Suomen kielen alan väitöskirja tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella. Tilaisuutta voi seurata verkossa. 

Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia? 

Väitöstutkimukseni aihe on karjalan kieleen kuuluvien rajakarjalaismurteiden suomalaistuminen suomen kielen itämurteissa esiintyvien yleisgeminaation ja itämurteiden erikoisgeminaation valossa. Rajakarjalaismurteet ovat rajamurteisto, joka asettuu suomen itämurteista karjalan kielen eteläkarjalan murteen kautta livvinkarjalaan kulkevalle jatkumolle. Rajakarjalaismurteiden suomalaistumisesta tiedetään toistaiseksi vain vähän, joten tutkimukseni tuo aivan uutta tietoa kahden läheisen sukukielen kontaktista. Karjalan kieltä on puhuttu Suomessa yhtä pitkään kuin suomeakin, mutta kieli tunnetaan huonosti. Karjalan kieltä onkin tärkeää tutkia myös siksi, että tietämys karjalan kielestä lisääntyisi.

Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot? 

Tutkimuksessa tarkastelemiani rajakarjalaismurteita puhuttiin Suomen entisessä Raja-Karjalassa, jonka karjalankieliseen kulttuurialueeseen kuuluivat Impilahden, Korpiselän, Salmin, Suojärven ja Suistamon pitäjät sekä Ilomantsin itäkylät. Raja-Karjalan karjalan puhujat olivat kontaktissa suomen itämurteiden puhujien kanssa vuosisatojen ajan, mutta kontaktit olivat erilaisia alueen eri osissa. Tutkimukseni tavoitteena on ollut tarkastella yhtäältä, miten karjalan ja suomen murteiden puhujien kontaktien tulokset näkyvät rajakarjalaismurteissa, ja toisaalta, mitkä sosiolingvistiset muuttujat ovat vaikuttaneet puhujien välisiin eroihin. 

Tutkimukseni osoittaa, että suomen murteiden piirteitä esiintyy eniten läntisissä rajakarjalaismurteissa, kun taas itäiset murteet ovat säilyneet karjalaisempina. Tulos on kiinnostava, koska käyttämäni tutkimusaineisto on koottu 20–30 vuotta viime sotien jälkeen, joten rajakarjalaiset olivat haastatteluhetkeen mennessä asuneet suomen itämurteiden puhujien keskuudessa jo melko kauan. Koska suomalaisuutta esiintyy voittopuolisesti vain Raja-Karjalan läntisiltä alueilta kotoisin olevilla, on ilmeistä, että kielimuoto on suomalaistunut jo Raja-Karjalassa. 

Tutkimieni piirteiden valossa vaikuttaa siltä, että läntiset rajakarjalaismurteet ovat suomalaistuneet useamman sukupolven aikana, kun taas itäisten rajakarjalaismurteiden satunnaiset suomalaisuudet ovat tuoretta ja tilapäistä suomen kielen vaikutusta. Tutkimukseni osoittaa, etteivät rajakarjalaismurteet olleet suomalaistumisen kannalta yhtenäinen kielimuoto. Tutkimukseni tulokset antavat monenlaista uutta tietoa rajakarjalaismurteiden olemuksesta sekä läheisten lähisukukielten kontaktin tuloksista. Tutkimukseni antaa tärkeää uutta tietoa vähän tutkitusta kielimuodosta, ja se myös asettuu osaksi suomen murteiden tutkimuksen jatkumoa. Tutkimustuloksiani on mahdollista hyödyntää tulevassa rajakarjalaismurteita, muita itämerensuomalaisia kieliä ja suomen murteita käsittelevässä tutkimuksessa. 

Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä? 

Karjalan kielen tutkimuksessa yksi tutkimuksen tärkeimmistä anneista on karjalan kielen näkyvyyden lisääntyminen ja karjalan kielen tunnetuksi tekeminen. Karjalan kielen yhteiskunnallisen statuksen parantaminen on erittäin tärkeää, ja toivon, että tutkimukseni onnistuu antamaan oman panoksensa tähän työhön. Rajakarjalaisille, heidän jälkeläisilleen ja muille karjalankielisille on myös erittäin tärkeää, että tieto heidän kielestään lisääntyy. 

Tutkimukseni on tuottanut uutta tietoa rajakarjalaismurteiden monimuotoisuudesta ja suuresta sisäisestä variaatiosta, mikä on tärkeää karjalan kielen nykykäyttäjien näkökulmasta: ei ole olemassa yhtä oikeaa ja puhdasta karjalan kieltä tai Raja-Karjalan karjalaa, jota kaikki olisivat puhuneet tai johon kaikkien pitäisi nykyään pyrkiä. Suomen murteiden vaikutus karjalassa ei ole yksiselitteisesti uusi eikä huono asia, vaan se on ollut vakiintunut osa etenkin läntisiä rajakarjalaismurteita.

Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot? 

Olen tehnyt väitöstutkimukseni Itä-Suomen yliopiston karjala ja kielikontaktit -tutkimusryhmässä. Aloitin tutkimukseni Suomen Akatemian rahoittaman hankkeen Suomen ja karjalan rajalla: näkökulmia lähisukukieliin ja niiden murteisiin piirissä (FINKA). Väitöskirjani liittyy läheisesti myös Suomen Akatemian rahoittamaan hankkeeseen Muutto ja kielellinen eriytyminen: karjala Tverissä ja Suomessa (KATVE). 

Käytin tutkimusaineistonani Raja-Karjalan korpusta, joka luotiin 1960–70-luvuilla tehdyistä rajakarjalaisten haastatteluista FINKA-hankkeen aikana. Osallistuin itsekin korpuksen kokoamiseen tutkimusavustajana jo ennen väitöstutkimukseni aloitusta. Vanha haastatteluaineisto soveltuu hyvin tämäntyyppiseen tutkimukseen, koska tutkimani kielenpiirteet ovat taajaan esiintyviä, ja niiden esiintymisestä esimerkiksi eri äänneympäristöissä voi tehdä päätelmiä. Vanhan haastatteluaineiston käytöllä on kuitenkin myös rajoituksensa: haastateltavilta ei ole esimerkiksi kysytty kovin usein heidän käyttämästään kielimuodosta, eikä heidän henkilöhistorioistaan välttämättä muodostu haastattelujen perusteella kovin kattavaa kuvaa. Olen kuitenkin onnistunut luomaan kaikkien haastateltujen taustasta melko luotettavan kokonaiskuvan, ja nämä taustatiedot ovat auttaneet tulkitsemaan haastateltujen puheessa esiintyviä huomattavia eroja.
 

Lisätietoja: Henna Massinen, henna.massinen(at)uef.fi

Väittelijän painolaatuinen kuva 

Väitöstilaisuus 
 

Avainsanat