Moniäänisyys ja yhteisen identiteetin – uefilaisuuden – rakentuminen ovat vuosipäiväjuhlassa julkistetun Itä-Suomen yliopiston juhlakirjan kantavia teemoja. Itä-Suomen yliopisto – reformi ja sen tekijät -teos on samalla ensimmäinen historiantutkimuksen menetelmillä tehty tutkimus yliopistofuusiosta Suomessa. Se herättelee keskustelua yliopistofuusioista ja niiden vaikutuksista laajemminkin.
– Teos tuo historiallista perspektiiviä siihen, miten erilaiset jännitteet ovat näkyneet Itä-Suomen yliopiston fuusiossa ja miten niistä on selviydytty, kertoo tutkija Mikko Kohvakka.
Kohvakka ja teoksen toinen kirjoittaja vanhempi yliopistonlehtori Arto Nevala eivät lähteneet tekemään perinteistä juhlakirjaa, jossa keskitytään vain organisatorisiin kehityskulkuihin, hallintoon ja johtamiseen. He halusivat käsitellä teoksessa rakentavasti myös niitä jännitteitä, joita kahden toimintakulttuuriltaan erilaisen yliopiston fuusio väistämättä aiheuttaa.
– Teosta voidaan pitää ensimmäisenä tilinpäätöksenä kymmenen vuoden toiminnan ja viisi vuotta kestäneen perustamisprosessin näkökulmasta. Siinä Itä-Suomen yliopiston fuusio sijoitetaan laajempaan yhteiskunta- ja yliopistopoliittiseen muutoskontekstiin, Nevala toteaa.
Moniäänisesti muutoksesta
Juhlakirjan tutkimusaineisto on kattava ja monipuolinen. Arkistoaineiston, lehtileikekokoelman ja sähköisten lähteiden lisäksi aineistoa on koottu haastattelemalla yli yhdeksääkymmentä yliopistoyhteisön ja yhteistyökumppanien edustajaa uuden yliopiston synnystä ja toiminnan alkutaipaleesta.
Joensuun yliopiston ylioppilaskunnan jäseniä yliopistolakiesityksen kaatamista tukevassa yleiskokouksessa Educa-rakennuksella 11.2.2009.
– Moniäänisyys on yksi teoksen kantava idea. Se ei ole vain yliopiston ylimmän johdon tarinaa, vaan olemme saaneet muulta henkilöstöltä myös erilaista näkökulmaa fuusioon, Kohvakka toteaa.
– Teoksessa tuleekin esiin myös kriittisiä näkökulmia, Nevala jatkaa.
Moniäänisyys nousee hyvin esiin yksin arkistomateriaaleista. Tutkijoille niitä oli tarjolla runsaasti, sillä uuden yliopiston rakentajat pyrkivät dokumentoimaan eri vaiheet mahdollisimman tarkasti.
Tutkimustyön taustalla historiatoimikunnan tuki on ollut tärkeä. Joensuun yliopiston vararehtorina toiminut Teuvo Pohjolainen, Kuopion yliopiston rehtori Matti Uusitupa sekä Itä-Suomen yliopiston kehittämisjohtaja Soili Makkonen antoivat oman asiantuntemuksensa tutkijoiden käyttöön ja kommentoivat käsikirjoitusta.
– Tutkijoina saimme vapaat käden kirjoittaa sellaisen historiateoksen, mikä meistä tuntui oikealta, Nevala ja Kohvakka toteavat.
Itä-Suomen yliopisto on aidosti monitieteinen
Itä-Suomen yliopisto on kymmenessä vuodessa löytänyt paikkansa suomalaisessa korkeakoulukentässä. Se on onnistunut myös rakentamaan omaleimaisen ja erottuvan, aidosti monitieteisen profiilin.
– Kun nyt 2020-luvun alussa käynnistellään uudelleen keskustelua siitä, onko yliopistoja liikaa, ei Itä-Suomen yliopiston asemaa Suomessa kyseenalaista kukaan. Vielä 2000-luvun alussa pohdittiin, onko Joensuun yliopisto elinkelpoinen itsenäisenä yliopistona ja Kuopion yliopistostakin ajateltiin, että se on liian pieni. Kaksi keskikokoista yliopistoa ovat yhdistyttyään olleet yhdessä vahvempia, Kohvakka sanoo.
Itä-Suomen yliopiston logon julkaisun kunniaksi leivottiin UEF-kakku.
Muutos on vaatinut työtä ja aikaa, mutta yhteisen identiteetin rakentaminen on mennyt eteenpäin. Juhlakirjassa on käsitelty fuusiota ja sen vaikutuksia yliopiston yksiköissä ja henkilöstön keskuudessa, mutta jatkossa näihin kysymyksiin voisi tutkimuksessa syventyä enemmän.
– Olisi hyvä tarkastella syvemmin myös Itä-Suomen yliopiston fuusiota suhteessa suomalaiseen ja eurooppalaiseen yliopistokenttään ja sen muutoksiin, Nevala toteaa.
Seuraavassa juhlakirjassa voisi juhlakirjan tekijöiden mielestä keskittyä myös fuusion konkreettisiin vaikutuksiin opetuksessa ja tutkimuksessa sekä yliopiston monentasoiseen vaikuttavuuteen.
– Vuonna 2030 olisi hyvä pohtia, mitä fuusio on 20 vuoden aikana tuottanut tiedekunnissa ja eri laitoksilla sekä miten monitieteisyys ja kampusrajat ylittänyt yhteistyö on toteutunut, Kohvakka totea.
”Historiasta voi aina oppia uutta”
Historiatoimikunnan puheenjohtajan Matti Uusituvan mukaan Itä-Suomen yliopisto oli valtiovallalle tärkeä, eikä fuusio olisi ollut mahdollinen ilman eduskunnan hyväksymää uutta yliopistolakia. Kuopiossa ja Joensuussa suunnitelmat ’liittoyliopistosta’ vaihtuivat nopeasti täydelliseen fuusioon Itä-Suomen yliopistoksi.
– Juhlakirja kuvaa jännittävällä tavalla sitä tapahtumaketjua, jolla uusi yliopisto syntyi – ja jopa ilman suuria takapakkeja, Uusitupa sanoi vuosipäiväjuhlassa pitämässään puheessa.
Nyt Itä-Suomen yliopisto on erilaisin mittarein arvioituna yksi vahvimmista yliopistoissa maassamme, eikä sen kansainvälistä asemaa voida kiistää. Vaikka kaikkia tavoitteita tutkimuksen kansainvälisestä näkyvyydestä ei ole savutettu, on uusi yliopisto enemmän kuin emoyliopistojensa summa.
– Maraton-juoksussa maisemat vaihtuvat – joskus jopa toivottoman hitaasti – mutta matka jatkuu. Nyt Itä-Suomen yliopiston alkutaival on kuvattu ja muistiin merkitty. Historia on siitä ainutlaatuinen, että siitä voi aina oppia uutta.
Päivi Nerg, Perttu Vartiainen, Matti Uusitupa ja Petri Lintunen yhteisten kärkihankkeiden allekirjoitustilaisuudessa 28.8.2007.
Itä-Suomen yliopisto – reformi ja sen tekijät -juhlakirjaa myydään Joensuun ja Kuopion kampuskirjastoissa, Suomalaisen kirjakaupan myymälöissä Joensuussa ja Kuopiossa sekä Rosebudin kirjakaupassa Kuopiossa.
Pääkuva: Juhlakirjan tekijöiden Mikko Kohvakan ja Arto Nevalan mukaan Itä-Suomen yliopisto on esimerkki onnistuneesta fuusiosta – sen asema suomalaisessa korkeakoulukentässä on vahva.
Video Itä-Suomen yliopisto – reformi ja sen tekijät
