Työyksinäisyys näyttäytyy nykypäivänä laajana yhteiskunnallisena haasteena. Suomalaisista työikäisistä joka viides ja nuorista aikuisista joka kolmas kokee yksinäisyyttä työssä. Vuoden 2026 Punaisen ristin toteuttaman yksinäisyysbarometrin mukaan yksinäisyyden kokemukset ovat kasvaneet vuodesta 2025, sillä 65 prosenttia vastaajista kertoi kokevansa yksinäisyyttä ainakin joskus. Työelämässä yksinäisyys tuottaa monia negatiivisia seurauksia heikentäen työssä suoriutumista, yhteistyötä ja luovuutta asettaen siten haasteita myös uuden oppimiselle.
Itä-Suomen yliopistossa on juuri alkanut Työsuojelurahaston rahoittama Itsenäinen yrittäjä – yksinäinen oppija? -hanke, jossa tarkastellaan työyksinäisyyttä ja sen rakentumista suhteessa työssä tapahtuvaan oppimiseen suomalaisissa mikroyrityksissä. Tutkimuksessa kiinnitetään erityisesti huomiota siihen, miten etätyö ja sen mukanaan tuomat digitaaliset viestintävälineet muuttavat henkilöstön välistä vuorovaikutusta.
– Kun satunnaiset spontaanit tapaamiset ja vuorovaikutus kollegoiden kanssa vähenevät, voi esimerkiksi kommunikaatio-ongelmien ja väärinymmärrysten riski kasvaa. Keskeinen kysymys on, miten yhteenkuuluvuuden tunne muodostuu digitaalisten viestintävälineiden kautta ja millaisia haasteita siinä mahdollisesti ilmenee, kuvailee tutkijatohtori Sara Keronen.
Myös oppimistilanteet mahdollistavat parhaimmillaan yhteenkuuluvuutta töissä, kun työntekijät jakavat työhön liittyvää tietoa, auttavat toisiaan ja tekevät yhteistyötä.
– Toisaalta työntekijöiden yksinäisyyden ja erillisyyden kokemukset muista voivat heikentää esimerkiksi tiedon ja osaamisen jakamista sekä yhdessä uuden luomista, kehittämistä ja innovointia.
Yhteisöllisyyttä yksin pärjäämisen sijaan
Hankkeessa halutaan päästä käsiksi niihin työorganisaatioiden arjen käytäntöihin ja tekijöihin, joiden kautta työyksinäisyyden kokemuksia voidaan ehkäistä. Työyksinäisyys ja sen ehkäiseminen on koko työyhteisön yhteinen asia, missä keskeistä ovat arjen vuorovaikutussuhteet ja niiden laatu, ei määrä.
Hankkeessa tuotetaan joustavasti työn arkeen integroitavia työkaluja tukemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta erityisesti oppimisen näkökulmasta. Hankkeen tulokset auttavat myös esimerkiksi hybridityön käytännöissä ja ohjeistusten laatimisessa.
– Yksilökeskeisen ja yksin pärjäämisen kulttuurin sijasta organisaatioissa tulisi rakentaa yhdessä yhteisöllistä ja välittävää kulttuuria kiinnittämällä huomio arjen pieniin, mutta merkityksellisiin kohtaamisiin, Keronen sanoo.
Tutkimusta työyksinäisyydestä on sen laajoista seurauksista huolimatta vasta rajallisesti. Siksi työyksinäisyydestä ja sen seurauksista työntekijöiden oppimiselle tarvitaan kipeästi lisää tietoa ja ymmärrystä.
