Osa yliopisto-opiskelijoista tarvitsee erilaisten toimintarajoitteiden takia yksilöllisiä opiskeluun liittyviä järjestelyjä opintojensa aikana. Jotta myös arviointi olisi kaikilla tasa-arvoinen, tulee osalle opiskelijoista tarjota yksilöllisiä järjestelyitä arviointiakin koskien. Yksilölliset järjestelyt tarkoittavat usein esimerkiksi lisäaikaa tentissä tai erillistä tenttitilaa.
Tutkijatohtori Juuso Henrik Nieminen kävi juuri julkaistua tutkimustaan varten läpi suomenkielisten yliopistojen yksilöllisiä järjestelyjä tai tukea tarvitsevien opiskelijoiden arviointia koskevat tekstit. Aineisto koostui esimerkiksi nettisivujen ohjeteksteistä, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmista sekä lomakkeista, joilla opiskelijoiden tuli hakea yksilöllisiä järjestelyjä.
Tuloksista käy ilmi, että arviointi samaistetaan yliopistoissa vahvasti tentteihin. Opiskelijat nähdään niissä arvioitavan roolissa: heidän tehtävänään on suorittaa tentit vilpittä ja akateemiset standardit täyttäen. Oppimista tukevaa arviointia käsitellään teksteissä harvoin, ja opiskelijoiden toimintaa kuvataan ennemmin suorittamisen kuin oppimisen kautta. Lisäksi yksilöllisiä järjestelyjä tarvitsevat opiskelijat kuvataan psykologisesti ja lääketieteellisesti erilaisiksi kuin muut opiskelijat.
– Jotta opiskelijaa varten lähdetään tekemään yksilöllisiä järjestelyjä, on hänen suoritettava joukko erilaisia tehtäviä, joita muiden opiskelijoiden ei tarvitse tehdä. Hänen pitää muun muassa etsiä tietoa järjestelyistä, hankkia lääkärintodistus, tiedottaa tästä opettajia sekä valvoa järjestelyiden hoitamista, kuvailee Nieminen.
Opiskelijat kuvattiin tutkimusaineistossa erilaisina, erityisinä ja epänormaaleina – usein teksteissä puhuttiinkin ennemmin arvioinnin erityisjärjestelyistä kuin yksilöllisistä järjestelyistä.
Oppimista tukevia arvioinnin muotoja opiskelijoita kuunnellen
Niemisen mukaan tutkimustulokset paljastavat, että yhdenvertaisuuteen on vielä matkaa.
– Tulosten perusteella voidaan sanoa, että yliopistoissa ongelmana nähdään yksilöllisiä järjestelyjä vaativat opiskelijat, eikä niinkään tenttipainotteinen arviointi.
Yliopistojen tulisikin Niemisen mukaan jatkossa kehittää arviointikulttuuria jokaisen yksilöllistä oppimista tukevaksi. Tenttien sijaan on kuitenkin tarjolla moninaisia muitakin arviointimenetelmiä. Opettajia tulisi tukea arvioinnin kehityksessä – yksin heidän tehtäväkseen saavutettavuuskysymyksiä ei voi jättää.
– Lisäksi tässä kehitystyössä olisi myös syytä kuulla yksilöllisiä järjestelyjä käyttäviä opiskelijoita itseään.
Nieminen jatkaa tutkimusta parhaillaan professori Päivi Atjosen kanssa projektissa, jossa haastatellaan arvioinnin yksilöllisten järjestelyjen loppukäyttäjiä eli opiskelijoita. Niemisen mukaan tukea tarvitsevien opiskelijoiden omat kokemukset ovat aiemmin jääneet tutkimuksessa vähälle huomiolle. Jatkotutkimusta varten aineistoa kerätään Suomen lisäksi Australiasta, Iso-Britanniasta sekä Espanjasta, joten projektissa on mukana myös kansainvälisiä vertailukohteita.
Itä-Suomen yliopistosta kerätyn aineiston pohjalta toteutetaan parhaillaan myös opiskelijoiden haastatteluja.
– Tarkoituksena on kehittää tutkimukseen pohjautuvia, inklusiivisia sekä kaikkien opiskelijoiden oppimista tukevia arvioinnin muotoja siten, että opiskelijoiden ääni kuuluu prosessissa.
Tutkimusartikkeli:
Juuso Henrik Nieminen 2021: Governing the ‘disabled assessee’: a critical reframing of assessment accommodations as sociocultural practices.
