Tutkijoilla on ymmärrys siitä, miten ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin voidaan vastata. Tämä pitäisi pystyä myös sanoittamaan konkreettisiksi teoiksi, sanoo ilmastotutkija Tero Mustonen.
Pohjoiskarjalaisessa Selkien kylässä vanha Linnunsuon turvetuotantoalue ennallistettiin kosteikoksi muutama vuosi sitten. Luontoarvoiltaan köyhtyneestä entisestä suosta muodostui nopeasti merkittävä valtakunnallinen lintualue, jolla vierailee ja pesii lukuisia harvinaisia lintulajeja. Se on myös lintubongarien paratiisi.
– Pienilläkin resursseilla kosteikkoja voidaan palauttaa linnuille sopiviksi luonnonympäristöiksi. Sama pätee myös moniin muihin luontoarvonsa menettäneisiin ympäristöihin, Selkien kylällä asuva Tero Mustonen painottaa.
Hän vie tutkimustaan käytännön toimiksi Lumimuutos-osuuskunnassa, joka on kunnostanut muun muassa vesialueita eri puolilla Suomea. Joulukuussa 2018 osuuskunta sai merkittävän rahoituksen Landscape Rewilding -ohjelmalle, joka on Suomen historian suurin yksityismailla toteutettava ennallistamisohjelma.
– Yksityismailla sijaitsevien luontoarvonsa menettäneiden maiden ennallistaminen on yksi tärkeä työkalu ilmastonmuutoksen torjumisessa. Ennallistettavista alueista ei tule heti vanhaa metsää tai suota, mutta ennallistaminen mahdollistaa eläinlajien palaamisen alueille.
Selkien kylätoimikunnan puheenjohtajana toimivan Tero Mustosen mukaan Linnunsuo on myös hyvä esimerkki toimivasta yhteishallinnasta. Alueelle mahtuvat niin lintuharrastajat kuin kahlaajalintujen syysmuuton jälkeen tulevat metsästäjät.
Mustonen on maantieteilijä, joka on ollut monessa mukana. Hän on tutkimuksensa kautta tavannut useita valtiojohtajia ja laatinut muun muassa Barack Obaman hallinnolle ilmastoriskiraportin. Parhaillaan työn alla on Yhdistyneiden kansakuntien ilmastopaneelin IPCC:n kuudenteen raporttiin selvitys, jossa tarkastellaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia, siihen mukautumista ja haavoittuvuuksia.
– Ilmaston ja luonnon näkökulmasta tilanne on vaarallinen kaikilla mittareilla mitattuna. Oman ajatteluni lähtökohta on ajatus, että luonnolla on rajat. On hölynpölyä väittää, että nämä rajat voitaisiin jollakin tavalla kumota uudella hankkeella tai sloganilla.
Linnunsuo on kuitenkin tärkeä esimerkki siitä, että pienilläkin asioilla on merkitystä luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa ja ilmastonmuutoksen torjumisessa.
– Kun luonnolle antaa tilaa, se valtaa nopeasti takaisin menetettyjä ympäristöjä. Eikä tämä kehityskulku ole ihmiselle uhka.
Pienilläkin resursseilla kosteikkoja voidaan palauttaa linnuille sopiviksi luonnonympäristöiksi.
Intensiivinen metsätalous on keskeinen syy Suomen luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen. Erityisesti tämä koskettaa eteläistä Suomea, sillä 95 prosenttia maan talousmetsistä sijaitsee napapiirin eteläpuolella. Sieltä löytyy myös viisi miljoonaa hehtaaria ojitettuja suoalueita.
Valtaosa Suomen metsistä on yksityisten omistamia. Heillä on runsaasti päätösvaltaa ja mahdollisuuksia metsiensä suhteen.
Mustonen näkee, että metsänomistajilla ja maanomistajilla on myös paljon vaikutusvaltaa ilmastonmuutoksen torjumisessa.
– Järkevällä metsien monikäytöllä on mahdollista turvata sekä taloudelliset että luonnonsuojelulliset arvot.
Luonnonsuojelu ja metsien talouskäyttö eivät siis ole toisensa poissulkevia metsänkäytön muotoja. Harsintahakkuut esimerkiksi mahdollistavat metsärakenteen säilymisen. Hakkuualueilla voidaan myös säästää arvokkaita luontotyyppejä, joilla vaikkapa harvinainen valkoselkätikka voi pesiä.
– Esimerkiksi Isossa-Britanniassa on säilytetty ja ennallistettu luonnontilaisiksi rannikolta rannikolle ulottuvia, yhteen kytkeytyviä alueita. Ne luovat yhtenäisiä elinympäristöjä eri eliölajeille.
Pirstaloituvat elinympäristöt ovat yksi keskeinen uhka luonnon monimuotoisuudelle.
Pienilläkin asioilla on merkitystä luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa ja ilmastonmuutoksen torjumisessa.
Luonnonvarojen hallintaan liittyvissä kysymyksissä perinnetietoa tulisi Mustosen mielestä hyödyntää nykyistä enemmän. Tätä edellytetään muun muassa kansainvälisessä biodiversiteettisopimuksessa. Mustonen ja norjalainen tutkija Camilla Brattland kuitenkin havaitsivat tutkimuksessaan, että esimerkiksi Suomella ja Norjalla on suuria haasteita hyödyntää saamelaisten perinnetietoa lohikantojen hallinnassa.
– Dialogia eri osapuolten välillä tarvitaan. Maanomistajat, kylien asukkaat, elinkeinotoimen edustajat, tutkijat ja muut asianosaiset voisivat yhteisen pöydän ääressä keskustella siitä, millaisilla keinoilla esimerkiksi tammukka saataisiin palaamaan lähialueen vesistöön.
Paikallisilla asukkailla on usein myös tutkijoille arvokasta tietoa lähialueidensa luonnonympäristön muutoksista.
Työ ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen torjumiseksi vaatii ihmiskunnalta paitsi toimintatapojen, myös ajattelutavan muutosta.
– Kyse ei ole taloudellisesta tai teknisestä kriisistä, vaan henkisestä kriisistä. Kulutusta korostavassa yhteiskuntajärjestelmässämme on luonnon omalle järjestelmälle jätetty vähän tilaa. Emme aina ymmärrä, mitä luonto on ja mitä meidän pitäisi tehdä.
Toivoa kuitenkin on ja pienillä teoilla on merkitystä.
– Omalla pihallaan voi antaa ruohon kasvaa vaikkapa puolella sen pinta-alasta, ja luoda näin erilaisille hyönteisille sopiva elinympäristö.
Pääkuva (kuvaaja Janne Raassina):
Pohjois-Karjalassa Selkien kylällä sijaitseva Linnunsuon kosteikko on pinta-alaltaan 110 hehtaarin laajuinen. Siellä viihtyy useita harvinaisia lintulajeja kuten rantakurvi ja sitruunavästäräkki.
Juttu on julkaistu alunperin englanniksi UEF Bulletin -lehdessä keväällä 2019.