Uudistavaan viljelyyn siirtymää tehneet suomalaiset viljelijät muodostavat luonnon kanssa regeneratiivisen eli uudistavan ammatillisen kumppanuussuhteen päätöksenteossa, osoittaa Itä-Suomen yliopistossa tehty tutkimus.
Itä-Suomen yliopiston väitöskirjatutkija Soja Sädeharju sekä professori Arto O. Salonen selvittivät yhdessä Turun yliopiston erikoistutkijan Maria Höyssän kanssa Agriculture and Human Values -julkaisussa ilmestyneessä tutkimuksessa, millainen on viljelijän uudistava eli regeneratiivinen luontokumppanuus päätöksenteossa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 86 Carbon Action -hankkeessa mukana ollutta viljelijää.
Uudistavassa viljelyssä lähtökohtana on pellon suojan, yhteytyksen ja mikrobien maksimointi sekä sen häirinnän minimointi, mikä mahdollistaa ekosysteemejä elvyttävän ja kokonaisvaltaisesti resilienssiä vahvistavan ruoantuotannon muuttuvassa ilmastossa ja toimintaympäristössä. Uudistava viljely huomioi hyvinvoinnin näkökulman laaja-alaisesti kattaen ekologisen, taloudellisen, sosiaalisen sekä henkisen ulottuvuuden. Aiemmissa tutkimuksissa onkin havaittu, että uudistavassa viljelyssä on ennemmin kyse viljelijälähtöisestä sosiaalisesta liikkeestä ja yksilöllisestä matkasta kuin tietyistä tarkoista viljelymenetelmistä.
– Uudistava viljely on ytimeltään tapa elää ja ilmentää itseään ympäröivässä maailmassa kanssaluoden yhdessä luonnon kanssa. Jokaisen viljelijän tila onkin hänen oma luomuksensa, Sädeharju kuvailee.
Luontokumppanuus raamittaa uudistavaa päätöksentekoa ja on sen ytimessä
Viljelijän ammatillinen päätöksenteko kiertyy yhteyteen luonnon kanssa. Tutkimukseen osallistuneet viljelijät kokivat ammatillista päätöksentekoa ohjaavaa syvää luontoyhteyttä, mikä samalla kuitenkin edellytti luontoon kajoamista elannon hankkimiseksi. Ristiriidan ratkaisemiseksi viljelijät loivat tutkimuksessa rakennetun kehyksen mukaisen uudistavan ammatillisen kumppanuussuhteen luonnon kanssa. Siinä päätöksenteon osatekijöitä ovat viljelijän luontoyhteys ja suhde luontoon, viljelijän ja luonnon roolit tässä suhteessa sekä viestintä ja vuorovaikutus viljelijän ja luonnon välillä.
Tutkimuksessa tarkasteltiin viljelijän luontokumppanuutta päätöksenteossa paitsi oman tilan tasolla, myös planetaarisesta näkökulmasta, erityisesti sen eettinen ulottuvuus huomioiden. Tutkimus korostaa relationaalista lähestymistapaa ihmisen ja ihmisen ylittävän maailman välillä.
– Uudistavan ajattelun ja toiminnan ytimessä on myös muun luonnon toimijuuden tunnustaminen ja mukaan ottaminen keskusteluun ja päätöksentekoon. Tällainen ajattelu on kuitenkin vierasta länsimaisissa kulttuureissa, joissa luonto on totuttu näkemään järkeä vailla olevana resurssina ja ihmisen omaisuutena, Sädeharju taustoittaa.
Luonnon ja ihmisen ammatillista kumppanuutta on tutkittu empiirisesti vähän. Sädeharjun, Salosen ja Höyssän tutkimus avaa uudenlaista näkymää uudistavaa viljelyä harjoittavien viljelijöiden päätöksenteon sisäisistä ulottuvuuksista. Se myös vahvistaa ymmärrystä luonnon toimijuudesta sanoittamalla ihmisen ja luonnon välistä piiloista vuorovaikutusta.
– Tämä ymmärrys mahdollistaa piiloisten kumppanien kuten luonnon ja tulevien sukupolvien aidon osallistamisen moniulotteisen näkökulman omaksumisen päätöksentekoon.
Tutkimusta ovat rahoittaneet Maj ja Tor Nesslingin säätiö ja Suomen Akatemia.
Lisätiedot:
Väitöskirjatutkija Soja Sädeharju, soja.sadeharju(at)uef.fi, 040 777 5515.
Soja Sädeharjun blogi Intuitio – päätöksenteon apurini
Tutkimusartikkeli:
Sädeharju, S., Höyssä, M. & Salonen, A.O. “Nature is my tacit partner”: professional partnership in decision-making between Finnish regenerative farmers and nature. Agric Hum Values 43, 2 (2026). https://doi.org/10.1007/s10460-025-10817-x.
