Rantakylän normaalikoulun oppilas Daniil Kirin on voittanut Napero-Finlandian kolmannen palkinnon 1.–2.-luokkalaisten sarjassa. Se on ainoa tunnustus, joka Napero-Finlandiassa tuli Pohjois-Karjalaan.
– Sain suomen kielen tunnilla idean tontusta, jonka nimi on Milli. Siitä se tarina sitten lähti tulemaan, Daniil kuvailee voittoisan tarinan alkua.
Lopulta syntyi satu ”Milli ja Afrikan joulupukki”. Siinä kerrotaan tonttu Millistä, joka matkaa maailmalla tapaamassa eri maiden joulupukkeja. Palkintoperusteluiden mukaan kiinnostava tarina nousee esiin sarjassaan erilaisuutensa ansiosta. Teksti esittelee myös mainiosti eri joulupukkeja ja henkilöitä, joita Milli tapaa matkallaan.
Voitto ei yllättänyt Daniilin opettajia. Silloinen Daniilin S2-opettaja Johanna Järveläinen kertoo, että vastaavia lahjakkuuksia tulee vastaan vain kerran opettajauran aikana.
– Tajusin heti, että jotain poikkeuksellista hänen tarinassaan ja henkilöhahmoissaan oli.
Järveläinen sadutti oppilaitaan kuvakorttien avulla. Niiden pohjalta syntyi myös Daniilin satu, jonka opettaja kirjoitti Daniilin sanelusta puhtaaksi.
– En stilisoinut tekstiä mitenkään, vaan kirjoitin sen suoraan niin kuin Daniil sen kertoi. Alun perin tarinaa ei ollut tarkoitettu kilpailuun, vaan sain idean osallistumisesta vasta myöhemmin. Daniilin satu oli ainoa teksti, jonka kilpailuun ilmoitimme.
Poikkeuksellinen lahja
Daniilin äidinkieli on venäjä, mikä palkintoperusteluiden mukaan näkyy kielenhallinnassa, mutta ei tarinankerronnassa. Daniilin opettaja Hanna Pihlainen on kuitenkin sitä mieltä, että kun Daniil pääsee vauhtiin, ei kielikään tuota ongelmia.
– Minusta hänellä on aivan uskomaton kerronnan lahja, ja samaa mieltä ovat varmasti meidän luokan oppilaat, jotka hiljentyvät aina aivan kuin lumottuina kuuntelemaan Daniilin tarinointia.
Pihlainen pitää erityisenä sitä, että usein Daniilin saduissa on vielä oikeaoppisesti lopussa jonkinlainen opetus.
– Esimerkiksi sellainen, että aina täytyy ottaa huomioon muutkin ja olla ystävällinen kaikille.
Ja näin tekee Daniil itsekin. Hän kävi noutamassa palkintonsa Taivalkoskelta, Päätalo-instituutista, isänsä kanssa. Palkinnoksi hän sai muun muassa kirjoja, rahaa sekä suklaata.
– Suklaat halusin tuoda kavereille kouluun tuliaisiksi, että muutkin voivat niistä iloita.
Daniliin palkintojuhlaankin kutsuttiin koko luokka. Siellä syötiin yhteisestä toiveesta suklaakakkua sekä keksejä. Kotonakin järjestettiin juhlat.
– Sinne tuli kavereitani, ja sitten söimme yhdessä pitsaa.
Tarinointi tulee Daniliilta kuin itsestään. Opettajan mukaan tarinan lähteeksi riittää vaikkapa käsinukke, jonka nähtyään Daniil alkaa punoa juonta ääneen. Kotona Daniil kertoo usein kertovan satuja etenkin äidilleen. Hänelle tärkeä ukki esiintyy niissä usein.
Kysyttäessä, haluaako Daniil tulevaisuudessakin jatkaa satujen keksimistä ja osallistua mahdollisesti uudestaankin vastaavaan kilpailuun, tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä.
– Kyllä. Koska jos ensi kerrallakin voitan, voidaan juhlissa syödä vuorostaan mansikkakakkua.
Napero-Finlandia on vuosittain järjestettävä, peruskoulun 1.–6.-luokkalaisille suunnattu valtakunnallinen sadunkirjoituskilpailu. Kilpailun tarkoituksena on kannustaa lapsia kirjoittamisen ja lukemisen pariin. Tänä vuonna satuja lähetettiin kilpailuun noin 1 700 kappaletta.