Sosiaalipsykologian alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa Joensuun kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Tutkin väitöskirjassani anteeksiannon narratiivista prosessia. Tutkin, millaisia vaiheita, käännekohtia, tunteita, ajatuksia ja kehollisia prosesseja haastattelemani ihmiset käyvät läpi loukkauksesta anteeksiantoon. Lisäksi tutkin, miten ihmisten narratiivinen eli tarinamuotoinen identiteetti muuttuu anteeksiannon prosessissa ja millaisia merkityksiä prosessissa rakentuu.
Tutkimukseni aihepiiri on yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä. Anteeksiantoa on tutkittu yllättävän vähän Suomessa, vaikka anteeksianto on hyvin tärkeää ihmissuhteissa. Niin anteeksianto kuin sen puute koskettaa tavalla tai toisella kaikkia ihmisiä. Aiemmasta tutkimuksesta tiedetään, että anteeksianto yhdistyy moniin hyvinvointi- ja terveysvaikutuksiin. Samoin tiedetään, että perfektionismi niin itseä kuin muita kohtaan on voimistunut. Anteeksiannon tutkimus voi tarjota hyötyjä niin yksilöiden, yhteisöjen kuin yhteiskunnankin tasolla.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tutkimukseni syventää ymmärrystä anteeksiannosta prosessina, jonka etenemistä ja moniulotteisuutta on toistaiseksi tarkasteltu melko vähän. Tulokset osoittavat, että anteeksianto on vähitellen rakentuva kokemus, johon liittyvät sekä keholliset tuntemukset että syvälliset merkitykset. Prosessin myötä ihminen voi jäsentää uudelleen elämäntarinaansa sekä käsitystään itsestään. Anteeksiantoa tavoitellaan usein oman hyvinvoinnin edistämiseksi, mutta siihen liittyy samanaikaisesti kipua ja voimaantumista. Ihminen voi myös kokea rinnakkain sekä anteeksiantamista että anteeksiantamattomuutta. Prosessiin vaikuttavat henkilökohtaisten kokemusten lisäksi kulttuuriset kertomukset ja ympäröivien ihmisten tuki. Anteeksiannon merkityksistä ja oikeudenmukaisuuden toteutumisesta neuvotellaan sekä yksilöllisesti että suhteessa kulttuurisiin käsityksiin. Myös uskonto ja henkisyys voivat tarjota tärkeitä aineksia kokemusten tulkintaan ja anteeksiannon vahvistumiseen.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tutkimus tarjoaa uutta tietoa anteeksiannon tarinallisesta prosessista, jota on tutkittu vähän. Tutkimus syventää ymmärrystä anteeksiannon prosessin kompleksisuudesta ja haastaa monia vallitsevia oletuksia anteeksiannon suhteen. Kuten sen, että anteeksianto tehtäisiin toisen ihmisen takia tai että se merkitsisi oikeudesta luopumista. Tutkimuksessa haastatellut ihmiset halusivat antaa anteeksi itsensä takia ja he olivat aktiivisia sen määrittelyssä, mikä oli anteeksiannettavissa ja mikä ei. Anteeksianto oli osallistujille merkittävä ja elämäntarinaa muuntava prosessi, eikä se merkinnyt tekojen hyväksymistä.
Tutkimus voi laajentaa yhteiskunnallista keskustelua anteeksiannosta ja vähentää siihen kohdistuvia stereotypioita. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää anteeksiannon tukemisessa esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan sekä kirkon työssä. On tärkeää ymmärtää, millaisessa vaiheessa ihminen on anteeksiannon prosessissaan. Vihan ja epäoikeudenmukaisuuden käsittely voivat avata tietä anteeksiannolle. Toivon, että tutkimukseni voi omalta osaltaan näyttää, että anteeksiantoon liittyy kärsimyksen lisäksi myös voimaannuttava ja mielenrauhaa tuova puoli. Tämän vuoksi ihmiset usein antavat anteeksi.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Tutkimusaineistoni perustuu 22 suomalaisen aikuisen elämäkerralliseen haastatteluun. Haastattelut toteutettiin McAdamsin elämäntarinahaastatteluun pohjautuvalla menetelmällä. Osallistujia pyydettiin kertomaan yhdestä anteeksiantoon liittyvästä kokemuksestaan ja pohtimaan, millaisia merkityksiä he antoivat anteeksiannolle. Haastattelujen lisäksi he kirjoittivat lyhyen tekstin omasta anteeksiantoprosessistaan. Aineistoa tarkasteltiin temaattisen narratiivisen analyysin ja Bambergin narratiivisen positiointianalyysin avulla. Menetelmät mahdollistivat sekä anteeksiantokertomusten sisältöjen että niissä rakentuvien merkitysten ja positioiden tutkimisen.
PsM Anne Haikolan sosiaalipsykologian alaan kuuluva väitöskirja Forgiveness as a Narrative Process: A Qualitative Study of Finnish Adults’ Narrative Identity Change tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii dosentti, yliopistonlehtori Teemu Pauha Helsingin yliopistosta ja kustoksena dosentti, apulaisprofessori Suvi-Maria Saarelainen Itä-Suomen yliopistosta.
Väitöskirja julkaistaan eRepo-tietokannassa
Lisätietoja:
Anne Haikola, anne.haikola(at)uef.fi