Ainutlaatuinen käsityötiede yllättää monipuolisuudellaan
Suomalainen käsityötiede on tutkimusalana maailman mittakaavassa erityinen, ja Suomi on ollut uranuurtaja tieteenalan kehittämisessä. Maailmalla kiinnostus käsitöitä kohtaan kasvaa jatkuvasti, joten käsityötieteen professori Sirpa Kokon mukaan suomalaisten on nyt aika osoittaa tieteenalan hienous.
Kulttuurissamme pidetään ideaalina sellaista henkilöä, joka pystyy tekemään ja aikaansaamaan jotain käsillään. Käsitöitä ja -taitoja on pidetty Suomessa arvossa aina, ja kaikilla meillä on jonkinlainen suhde käsitöihin.
Ehkä juuri siksi Suomi on ollut uranuurtajana käsityötieteen kehittämisessä. Meillä käsitöitä opetetaan peruskoulussa, ja käsityönopettajat on yliopistotasoisesti koulutettu. Vuoden alussa käsityötieteen professorina aloittanut Sirpa Kokko kertoo, että monella saattaa olla käsitöistä kapea käsitys, vaikka kyseessä on todella monipuolinen tieteenala.
– Kyse ei missään nimessä ole esimerkiksi vain käsitöiden opettamisesta. Käsitöillä on globaalia ja monitieteistä ulottuvuutta, ja alalla on paljon kiinnostavia tutkimussuuntauksia.
Kokon mukaan Suomi-kuvaa voisikin kirkastaa käsitöiden avulla.
– Meillä on etuoikeus opiskella koulussa käsitöitä. Lisäksi meillä on valtavasti harrastusmahdollisuuksia käsitöihin liittyen. Suomessa käsitöistä voi saada itselleen ammatin, ja yliopistossa voi jopa tutkia alaa. Mikään näistä ei ole itsestään selvää muualla.
Uusia työnäkymiä
Vaikka pandemia onkin nostanut selvästi käsityöintoa, ovat suomalaiset olleet käsityökansaa jo ennen koronaa. Käsityöt lisäävät tutkitusti hyvinvointia, ja taidot edellyttävät sekä kehollisia että kognitiivisia prosesseja.
Kokon mukaan käsitöiden hyvinvointia tukeva toiminta voisi avata lähitulevaisuudessa myös uusia työnäkymiä. Kaikille käsityötieteen koulutuksesta valmistuneille ei tällä hetkellä riitä perusopetuksessa töitä erityisesti käsitöiden supistuneen tuntikehyksen vuoksi.
– Siksi koulutuksemme on annettava pohjaa ja ideoita uudenlaisillekin työmahdollisuuksille.
Kokon koordinoimassa kansainvälisessä Handmade Wellbeing -hankkeessa esimerkiksi huomattiin, miten käsitöiden tekeminen tukee ihmisen monipuolista hyvinvointia myös vanhuudessa.
– Uskon, että väestön ikääntyessä ikääntyneiden hyvinvoinnista huolehtimisesta tulee keskeinen kysymys. Samalla se voi mahdollistaa uusien, erilaisten ammattien syntymistä esimerkiksi juuri käsitöiden parissa.
Lisäksi tarvittaisiin tutkimusta siitä, miten käsitöiden avulla voitaisiin tukea erilaisia erityisryhmiä, kuten erityistä tukea vaativia lapsia, nuoria ja aikuisia. Kokon mukaan Itä-Suomen yliopistossa voisikin satsata koulutuksen aikana enemmän juuri erityispedagogiseen näkökulmaan, koska erityispedagogiikkaa opetetaan ja tutkitaan samassa talossa.
– Koulutuksemme ei kuitenkaan voi antaa kaikkia mahdollisia tietoja ja taitoja loppuelämää varten, vaan se luo perustan, jonka varaan kukin rakentaa oman ammattitaitonsa.
Useat käsityöt kantavat mukanaan pitkää kulttuuriperintöä, jota vaalitaan osaltaan myös yliopistotason opinnoissa. Kokon mukaan se ei kuitenkaan tarkoita käsityön museoimista vaan elävän kulttuuriperinnön ylläpitoa ja kehittämistä.
Vahva kahtiajako sukupuolen mukaan hälvenemässä
Käsitöihin liittyy pitkä sukupuolittunut perinne. Tyttöjä on perinteisesti kasvatettu naiseuteen ja poikia mieheyteen käsitöiden avulla.
– Tutkin väitöskirjassani sellaisia piilossa olevia käytäntöjä, jotka koulussa ohjasivat tyttöjä valitsemaan tekstiilityöt ja poikia tekniset työt. Usein tätä kahtiajakoa on pidetty kouluissakin valitettavasti itsestään selvänä.
Osittain siksi nykyisessä perusopetuksen opetussuunnitelmassa olevaan monimateriaaliseen käsityöhön siirtyminen ei ole aina ollut kouluissa helppoa.
– Huomasin tämän tutkimuksessani, jossa tarkastelin uudesta käsityön opetussuunnitelmasta käytyä keskustelua. Monimateriaalinen käsityö tarkoittaa sitä, etteivät oppilaat enää joudu valitsemaan tekstiilityön ja teknisen työn työtapojen välillä, vaan kaikki oppilaat oppivat perusopetuksessa monipuolisesti käsityön eri sisältöalueita. Se on aiheuttanut luopumisen tuskaa monelle käsityönopettajalle, jotka ovat aiemmin suuntautuneet vahvasti jompaankumpaan työtapaan.
Kokon mukaan muutos on kuitenkin tervetullut edistysaskel, koska taustalla ollut sukupuolittunut käsityöperinne on vaikuttanut valintoihin niin vahvasti.
– Kahtiajako tulee varmasti hälvenemään tämän muutoksen myötä. Vaikka monimateriaalinen käsityö on aiheuttanut jonkin verran soraääniä, luotan siihen, että 10–20 vuoden kuluttua ihmettelemme, miksi ihmeessä jaoimme käsityöt joskus kahtia tai sukupuolen mukaan. Etenkin kun käsite sukupuolestakin on jo laajentunut.
Luotan siihen, että 10–20 vuoden kuluttua ihmettelemme, miksi ihmeessä jaoimme käsityöt joskus kahtia tai sukupuolen mukaan.
Sirpa Kokko
Käsityötieteen professori
Uusia kokonaisuuksia
Kokko kertoo käsitöiden olevan hyvin kulttuurisidonnainen käsite. Siinä missä meillä käsityö-termi pitää sisällään tekstiilityöt ja tekniset työt, luetaan Ruotsissa käsitöihin myös puutarhan- ja maisemanhoito.
– Jos toimimme pelkästään Suomen sisällä, näkökulmat supistuvat. Pieni tieteenala tarvitsee kansainvälistä yhteistyötä. Olen mukana Suomen Akatemian yhteispohjoismaisessa käsityötieteen hankkeessa ja verkostossa, mutta laajempikin kansainvälinen yhteistyö on suunnitteilla.
Myös käsityökasvatuksen tutkimus on hyvä liittää laajempiin kehikkoihin.
– Maailma ei noudata koulun oppiaineiden luokittelua, vaan kaikki liittyy kaikkeen. Laaja-alainen osaaminen, tulevaisuustaidot ja monialaiset oppimiskokonaisuudet onkin nostettu kasvatuksen ja koulutuksen keskiöön niin Suomessa kuin muuallakin. Tämä koskee myös käsitöitä.
Yhtymäkohtia käsitöihin on löydetty muun muassa matematiikan ja luonnontieteiden opetuksen kanssa, jolloin oppilaat oppivat näkemään oppiaineiden merkityksen uudella tavalla aineita yhdistävällä kurssilla.
Uusia kokonaisuuksia varten tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta sekä yhteistyötä eri alojen opettajien ja tutkijoiden välillä.
– Käsityötiede on alana hurjan monipuolinen, ja mielenkiintoisia tutkimussuuntauksia löytyy paljon. Siksi haaveenani onkin löytää alalle lisää tutkijoita.
SIRPA KOKKO
Käsityötieteen professori 1.1.2022–, Itä-Suomen yliopisto
Kasvatustieteen tohtori, 2007, Joensuun yliopisto
Kasvatustieteen lisensiaatti, 2003, Joensuun yliopisto
Kasvatustieteen maisteri, 1987, Joensuun yliopisto
Tärkeimmät tehtävät
Apulaisprofessori, käsityötiede ja käsityön pedagogiikka, 2021, Helsingin yliopisto
Yliopistonlehtori, käsityön didaktiikka, 2013–2021, Helsingin yliopisto
Yliopistonlehtori, käsityökasvatus, 1999–2013, Itä-Suomen yliopisto
Tekstiilityön lehtori, 1987–1999, Joensuun kaupunki
Käsityön ohjaava opettaja. Mansa School for Continuing Education, 1990–1992, Zambia. KEPA.
Sirpa Kokon kuvat: https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/44899?encoding=UTF-8
https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/44900?encoding=UTF-8
