Itä-Suomen yliopiston filosofian professori emeritus Seppo Sajama menehtyi 29.3.2023.
Sajama toimi 1980-luvulla filosofian assistenttina Turun yliopistossa, kunnes hänet nimitettiin filosofian apulaisprofessoriksi vuonna 1989 Joensuun yliopistoon. Virka oli aluksi yhteisprofessuuri Kuopion yliopiston kanssa, ja Sajama kävi säännöllisesti opettamassa myös Kuopiossa. Virka muuttui professuuriksi vuonna 1998. Vuodesta 2002 alkaen filosofian oppiaine siirtyi silloiselle julkisoikeuden laitokselle. Sajama jäi eläkkeelle Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitokselta vuonna 2019.
Kirjassa Miten meistä tuli filosofian tohtoreita (Roinila (toim.) 2010) Sajama kertoo omalla tyylillään seuraavaa: ”Lyhyt ja jälkiviisas vastaus otsikon kysymykseen on: ajauduin siihen aivan samalla tavalla kuin ihmiset ajautuvat naimisiin tai kunnan töihin.” Sajama aloitti opinnot ensin Turun kauppakorkeakoulussa, vaihtoi pääaineen romaaniseen filologiaan, ja viimein filosofiaan Turun yliopistossa, josta hän valmistui vuonna 1977. Kuopiossa koti-isänä viettämiensä vuosien jälkeen hän hakeutui jatko-opintoihin Turkuun valmistuen lisensiaatiksi vuonna 1981 ja tohtoriksi 1983. Väitöskirja Idea, Judgement and Will käsitteli uskomista intentionaalisena tekona. Jo väitöskirjassa tiivistyy Sajaman laaja-alainen kiinnostus ja osaaminen. Yhtäältä hänen kiinnostuksensa kohdistui pienempiin ja suurempiin klassikoihin, kuten Descartesiin, Spinozaan, Brentanoon ja Meinongiin, ja toisaalta hänen lähestymistapansa oli systemaattista ja ongelmakeskeisempää. Lisäksi Sajama ei välittänyt etenkään hänen opiskeluvuosiensa Turkua kuohuttaneesta koulukuntajaosta mannermaiseen ja analyyttiseen filosofiaan. Turun vuosiltaan on peräisin Matti Kamppisen kanssa kirjoittama teos A Historical Introduction to Phenomenology (1987), josta Routledge otti uusintapainoksen vuonna 2014.
Siirto Joensuun oikeustieteiden laitoksen yhteyteen 2000-luvun alussa muutti Sajaman tutkimuksen painopistettä vähitellen oikeusfilosofisten aiheiden pariin. Sajama oli kiinnostunut etenkin sopimusoikeuden filosofiasta sekä oikeudellisen tulkinnan ja argumentaation teoriasta. Niin & näin -lehdelle vuonna 2016 antamassaan haastattelussa Sajama totesi, että ”jokaisen oikeudenalan perustavimmat kysymykset ovat luonteeltaan myös filosofisia.” (niin & näin 4/2016, s. 8). Viimeisinä vuosinaan Sajama palasi pohtimaan inhimillisen kokemuksen luonnetta, ja vielä vakavasti sairastuttuaan jaksoi innostua piirtämisen filosofiasta.
Sajama oli pidetty opettaja. Monia luentojaan varten hän kirjoitti ja tulosti opiskelijoita varten kattavat tiivistelmät luentojen teemoista, jotka olivat laajuudeltaan kuin oppikirjoja. Sajama julkaisi monia oppikirjoja kuten Arkipäivän filosofia (1995) ja Arkipäivän etiikka hoitotyön näkökulmasta (1995) sekä osallistui filosofian käännöshankkeisiin kuten J.S. Millin Utilitarismi (2000) ja 1900-luvun etiikan klassikkotekstejä sisältävä Etiikan lukemisto (2010). Sajama opetti monipuolisesti eri aiheista, ja aina ihailtavalla selkeydellä. Repertuaariin kuului niin etiikkaa, yhteiskuntafilosofiaa, tieteenfilosofiaa, fenomenologiaa, nykyajan filosofiaa, oikeudellista argumentaatiota kuin filosofian menetelmiä, vain muutamia Sepon vuosien varrella opettamista kursseista mainitaksemme. Sajama myös aina auliisti luki ja kommentoi jatko-opiskelijoidensa ja kollegojensa tekstejä, tarkkanäköisesti niiden heikot kohdat paljastaen sekä kielivirheitä korjaten. Sajamalle myönnettiinkin Suomen oikeusfilosofisen yhdistyksen Sofy ry:n mentoripalkinto vuonna 2022. Sajamaa ja hänen laaja-alaista osaamistaan jää kaipaamaan lähiomaisten lisäksi suuri joukko ystäviä ja kollegoita niin Suomesta kuin ulkomailtakin.
Maija Aalto-Heinilä ja Markku Oksanen
Lähteet:
Markku Roinila (toim.), Miten meistä tuli filosofian tohtoreita? Helsinki: Suomen Filosofinen Yhdistys, 2010.
Jukka Mikkonen ja Jarkko S. Tuusvuori: ”Itäisiä sopimuksia. Kosmopoliitti Sajamaa puhuttamassa” niin & näin 4/2016, s. 7-15 (https://netn.fi/fi/artikkeli/itaisia-sopimuksia-kosmopoliitti-sajamaa-puhuttamassa)