Sateenkaaren tuolla puolen

”Rakkaus kuuluu kaikille.”

”Lain edessä olemme tasa-arvoisia.” 

Vuoden 2013 kampanja tasa-arvoisen avioliittolain puolesta opittiin tuntemaan erilaisista yhdenvertaisuutta korostavista iskulauseista. Kampanjan aikana kuultiin toki toisenlaisiakin sloganeita, soraääniä ja vastustusta. Uusi laki astui kuitenkin lopulta voimaan vuonna 2017. Tasa-arvoisen rakkauden puolesta on siis jouduttu kamppailemaan sekä lain edessä että sosiaalisesti pitkälle 2000-luvulle asti.  

Sateenkaariliitot ovat pikkuhiljaa tulleet sittemmin osaksi normaalia, mutta sateenkaari-ihmisten eroista ja suhdeongelmista vaietaan osittain yhä. 

– Kun on joutunut kauan taistelemaan suhteensa tasa-arvoisesta asemasta, voi suhteeseen tulla ylimääräisiä onnistumisen paineita. ”Ulostulo” ja lähipiirin hyväksyntä on saattanut viedä paljon aikaa, joten parisuhdeongelmia saatetaan piilotella negatiivisen leimaamisen pelossa, kuvailee sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtori Annukka Lahti. 

Hän on tutkinut LHBTIQ+-ihmisten erokokemuksia ja niihin liittyviä surun hierarkioita jo vuosien ajan. 

– Heterosuhde-erosta puhuttaessa oletus on, että osapuolet käyvät erossa läpi merkittävän suurta ja stressaavaa elämänmuutosta. Sateenkaarieroon liittyvään suruun taas ei välttämättä osata oikein suhtautua tai sitä jopa vähätellään. 

Äänioikeuttamaton suru

Kun sateenkaariliitto päättyy, tapahtuu Lahden mukaan usein jotain ”kummallista”. Vaikka suhde itsessään olisi ollut hyvinkin hyväksytty, eivät läheiset erotilanteessa tiedäkään mitä sanoa tai miten eroon suhtautua. 

Erosurua ei tunnusteta kulttuurillisestikaan samaan tapaan kuin heteromuotoisessa suhteessa tapahtuvaa eroa. 

– Tutkimushaastatteluissa on selvinnyt, että eronneille saatetaan töksäyttää, että ”olipa hyvä että erositte” tai sitten hienovaraisesti vihjailla, ettei suhde ollut yhtä arvokas kuin mitä heterosuhde olisi ollut. 

Tällöin puhutaan surusta, jolla ei ole äänioikeutta.

– Sateenkaarisuhteen katkeamiseen liittyy surun lisäksi häpeää siitä, ettei kaikenlaisista vastoinkäymisistä huolimatta solmittu liitto kestänytkään. Tutkimushankkeessamme tutkijatohtorina työskennelleen Maiju Parviaisen haastattelemien erotyön ammattilaisten mukaan sateenkaariliitoissa sinnitellään sen takia heterosuhteita pitempään, eikä ongelmiin uskalleta syrjinnän pelossa hakea ajoissa apua.

Paine näyttäytyä mahdollisimman hyvinvoivana ja normaalina on siis kova.

Omat eroryhmät turvallisempana tilana

Sateenkaari-ihmisillä ei ole edelleenkään samanlaista rakenteellista, institutionaalista ja sosiaalista tukea suhteilleen kuin heteromuotoisilla pariskunnilla. Lisäksi parisuhdetta saattaa osaltaan kuormittaa myös sateenkaari-ihmisten kokema syrjintä.

– Vaikka sateenkaarieroissa käydään usein samoja tunteita läpi kuin heterosuhde-eroissakin, tuo sateenkaariyhteisö eroon omat piirteensä. Lisäksi kipeät menneisyyden kokemukset siitä, ettei ole tullut hyväksytyksi omana itsenään, saattavat eron hetkellä nousta uudelleen pintaan ja syventää surua.

Tutkijatohtori Anna Heinonen ja Annukka Lahti tarkastelivat tekemässään tutkimuksessa sateenkaariliittojen eroryhmiä. Vaikka käsiteltävät asiat ovat osin samoja kuin heterosuhteisiin liittyvissä eroryhmissä, on sateenkaari-ihmisten omia ryhmiä pidetty tärkeinä. Näissä ryhmissä ei tarvitse erikseen selitellä suhdemuotoaan tai pelätä syrjintää tai sitä, että joku vähättelisi eroon liittyviä kokemuksia. 

– Kahdenvälinen parisuhdemalli on ryhmissä melko vahva normi. Etenkin queer-kulttuurissa elävät kuitenkin vaihtoehtoiset parisuhdemuodot, joten on syytä suhtautua kriittisesti siihen, että myös sateenkaari-ihmisiltä odotetaan sopeutumista perinteiseen parisuhdemalliin. Tämä saattaa johtaa esimerkiksi siihen, että eroa pidetään henkilökohtaisena epäonnistumisena, Lahti kuvailee.

Toisaalta ryhmissä myös pohditaan yhtäläisyyksiä ja eroja suhteessa heteronormatiiviseen yhteiskuntaan usealta eri kantilta. Lisäksi niissä toki keskustellaan erilaisista suhdemuodoista, kuten monisuhteisuudesta, mutta keskustelu palautuu usein ajatukseen, että perinteinen parisuhde on sateenkaarisuhteissakin ”toivottava tapa”.

– Voisikin sanoa, että heteronormatiivisuuden haamu kummittelee yhä sateenkaariliittojen ja -erojen taustalla usealla eri tavalla. 

Eriarvoistavat erot

Englannissa tutkimusta tehdessään Lahti havaitsi, että siellä eroihin vaikuttavat syyt ovat Suomea vaihtelevimpia. Haastatellut henkilöt olivat sosioekonomiselta sekä etniseltä taustaltaan Suomea moninaisempia.

Tällöin paljastui, että sateenkaarieroihin vaikuttavat aina myös ikä, rodullistettu asema, sukupuoli ja yhteiskuntaluokka. 

– Meillä Suomessa sateenkaariperheitä koskevassa tutkimuksessa on korostunut valkoisen, keskiluokkaisen ja keski-ikäisen henkilön näkökulma, jolloin osa näistä intersektionaalisista eroista jää väistämättä piiloon. 

Esimerkiksi nuorilla, mustilla miespuolisilla haastateltavilla eron syyt kytkeytyivät usein ulostuloon liittyviin kysymyksiin, perheen torjuntaan ja heteronormatiivisuuteen.

– Suomalaisten haastateltujen erojen taustalla olivat usein keskiluokkaiseen perhe-elämään liittyvät syyt ruuhkavuosista erilleen kasvamiseen. Mutta Englannissa nuoret, mustat miehet kertoivat suhteen päättymiseksi usein sen, ettei kumppani ollut vielä valmis olemaan avoimesti suhteessa tai että perhe tai yhteisö ei hyväksynyt suhdetta. 

Tämä ei toki ollut tavatonta suomalaistenkaan nuorten haastateltavien kohdalla, mutta harvinaisempaa.

Eroavaisuudet eriarvoistavat ihmisiä ja tekevät eronneista entistä haavoittuvampia.

Lahden parhaillaan tekeillä olevassa kirjassa paneudutaankin tarkemmin siihen, millaiseksi sateenkaarierot erilaisissa väestöryhmissä muodostuvat, miten erilaiset terapeuttiset palvelut sateenkaarieroihin suhtautuvat ja millaista tukea ylipäätään on saatavilla.

– Vaikka sukupuolten ja seksuaalisuuden moninaisuus onkin siis pikkuhiljaa normalisoitunut, ei se silti ole vielä neutraalia. Siksi tätä tutkimusta tarvitaan.

Juttu on osa UEF Teema -verkkolehteä. Numerossa 2/2026 teema on Seksi ja sukupuoli.