Ruokaan liittyvä ymmärrys vähentää hävikkiä

Jokainen suomalainen heittää noin 25 kiloa syömäkelpoista ruokaa roskiin vuosittain. Poisheitetyn ruuan mätäneminen aiheuttaa päästöjä, jotka edistävät ilmaston lämpenemistä ja haastavien sääolosuhteiden lisääntymistä. Väestö jatkaa kasvamistaan ja tarvitsee lisää ruokaa, joten myös luonnonvaroja kuluttava ruuantuotanto lisääntyy. Olemmekin pian kestämättömän tilanteen edessä.

– Selvää on, että meidän on muutettava ruokakäyttäytymistämme kestävämpään suuntaan – ruuan pitäisi olla kasvispainotteisempaa, ja ruokahävikkiä syntyä vähemmän. Käyttäytymisen muutos ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, vaan vaatii uusien tietojen ja taitojen hyödyntämistä ruuanvalmistuksessa, kertoo kotitaloustieteen professori Anna-Liisa Elorinne. 

Ruokahävikistä itsestään on paljon tutkimusta, mutta siihen liittyvää käyttäytymistä on tutkittu vähemmän. Nyt käynnissä olevassa tutkimushankkeessa selvitetään koulussa opitun tiedon vaikuttavuutta kotitalouksien ruokahävikkikäyttäytymiseen.

– Kyseessä on monitieteinen kestävää kehitystä tukeva tutkimushanke, jossa mukana on kotitaloustieteen ja kasvatustieteen lisäksi myös kauppatieteiden laitos sekä Luonnonvarakeskus. 

Tietoa, ohjausta ja asenteen muutoksia

On tutkittu, että ilmastonmuutos on lokeroitunut ihmisten mielissä ekokatastrofiksi. Se on suuri ja vaikeasti hahmotettava asia, eivätkä ihmiset osaa tarkkaan nimetä, miten se vaikuttaa juuri omaan arkielämään. 

– Jotta ruokakäyttäytymisemme muuttuisi arjen tasolla saakka, tarvitsemme aiheesta lisää tietoa ja ohjausta myönteisellä asenteella. Lisäksi orientoitumiseen on annettava aikaa.

Hankkeessa on myös käynyt ilmi, että mitä esteettömämmäksi esimerkiksi jätteiden kierrätys on tehty, sitä suopeammin siitä huolehditaan ja sitä helpommin se otetaan osaksi arkea.

– Tietämyksen lisäksi myös asenteet vaikuttavat käyttäytymiseen. Yleinen ilmapiiri pitäisi saada sellaiseksi, että ruokahävikin vähentäminen on normi ja myönteinen asia. 

Ruokakasvatus ja uuden opettaminen käy luonnollisesti helpoiten lasten ja nuorten kautta. Koulun kotitaloustuntien lisäksi ruokakasvatusta tehdäänkin eri näkökulmista ympäristöopin, biologian, maantieteen ja yhteiskuntaopin oppiaineissa. 

– Näin lapset saavat asiasta laaja-alaisen käsityksen ja ymmärryksen siitä, että ruokaan liittyy paljon muitakin ominaisuuksia kuin sen maku tai hinta. Ruokalukutaito pitää sisällään ymmärryksen kestävästä ruuasta, ruokajärjestelmästä sekä tietoja ja taitoja muun muassa ruuan valinnasta ja valmistuksesta.

Osa ympäristöpolitiikkaa

– Ruokahävikin vähentäminen kytkeytyy ilmastonmuutoksen ehkäisyyn, kestävään kehitykseen sekä kiertotalouteen, jotka ovat perusopetuksen opetussuunnitelmaan kirjattuja arvoja ja tavoitteita, taustoittaa nuorempi tutkija Milja Pollari koulujen suhdetta kestävyyskasvatukseen.

Hän tarkastelee loppusuoralla olevassa väitöstutkimuksessaan kotitalouden, biologian ja maantiedon oppikirjoja ruokahävikkiin liittyvien sisältöjen, sisällöille annettujen merkitysten ja oppikirjojen pedagogisen tyylin näkökulmista.

– Oppikirja on yhä käytetyin oppimateriaali kotitalouden opetuksessa. Tämän vuoksi on tärkeää tutkia, miten ruokahävikki niissä huomioidaan. Se, mitä merkityksiä ruokahävikille oppikirjoissa annetaan, kertoo myös laajemmasta yhteiskunnallisesta suhtautumisesta ruokahävikkiin.

Ruokahävikin puolittaminen vuoteen 2030 mennessä on yksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteista, joihin myös Suomi on sitoutunut. Suomessa hävikin vähentäminen kasvatuksen keinoin on huomioitu myös poliittisissa tavoitteissa.

Pollari toivoo, että ruokakasvatuksen myötä lapset ja nuoret ymmärtäisivät ilmiön kokonaisvaltaisuuden ja tekojensa seuraukset. 

– Kaiken taustalla on arvo- ja asennekasvatustyö, mutta lapsille ja nuorille myös käytännön tietotaito on tärkeää. Kotitalouden toiminnallisilla tunneilla voidaan esimerkiksi opetella, miten hävikkiruokaa jalostetaan eteenpäin. 

Ei kauhuskenaarioita

Pollari kertoo, että kestävän kehityksen arvot ovat meille vielä melko tuoreita. Tutkitun 50 vuoden ajanjaksolla arvot ja yhteiskunta ovat muuttuneet, ja ruokaan liittyvän talousajattelun rinnalle on omaksuttu ympäristöarvoja.

– Kun aikaisemmin kotitaloustunneilla korostettiin terveyttä ja säästäväisyyttä, pohditaan ruokaa ja sen tuotantoa nyt myös vastuullisen kulutuksen ja ympäristövaikutusten näkökulmasta.

Niin myös arkipäiväisen ruuankulutuksen pitäisi muuttua moniarvoisemmaksi. Pollari korostaa, että lasten ja nuorten kanssa toimiessa tosin on muistuteltava, ettei tämäkään asia ole täysin mustavalkoinen.

– Tarkoituksena ei ole ahdistaa ketään, eikä isoja muutoksia tarvitse tehdä kerralla. Ruokakäyttäytymistään voi kuitenkin muuttaa pienin ja konkreettisin askelin. 

Myös Anna-Liisa Elorinne kertoo, että aihetta käsitellään koulussa eri ikäkausille sopivalla tavalla, eikä tarkoituksena ole luoda kauhuskenaarioita.

– Lapsille ja nuorille täytyy tehdä selväksi, että asiaa tutkitaan koko ajan, ja lisää vaikutuskeinoja löydetään jatkuvasti myös arjen tasolla. Kaikki muutokset eivät onneksi tapahdu vielä huomenna, vaan nämä ovat pitkän aikavälin asioita.  

Ruokahävikki-hankkeessa on mukana tutkijoita kotitaloustieteestä, kasvatustieteestä ja kauppatieteistä sekä Luonnonvarakeskuksesta. Hankkeessa tutkitaan mikä on kouluopetuksen merkitys, vaikutus ja teho ruokahävikkiin liittyvän käyttäytymisen muutosta ohjaavana tekijänä. 

Kauppatietieteiden Liiketoimintaa jätteen lajittelun ratkaisuista -hankkeen tavoitteena oli edistää uusien, kotitalouksien jätteen lajittelua helpottavien ratkaisujen kehittämistä ja tätä kautta Pohjois-Karjalan alueen yritysten liiketoimintaa.