Palveluiden kehittäminen on jäänyt elinkeinojen jalkoihin maaseutupolitiikassa
Suomalaisesta maaseutupolitiikasta puuttuu kiinnostus maaseutuasumista kohtaan, sanoo yhteiskuntamaantieteen ja aluetutkimuksen menetelmien professori Olli Lehtonen. Hänen mukaansa elinkeinojen kehittäminen on ollut viime vuosikymmeninä maaseutupolitiikassa keskeisessä roolissa ja myös erilaisissa maaseudun kehittämisohjelmissa palveluiden kehittäminen on jäänyt taka-alalle.
– Suomessa esimerkiksi lakkautettiin vuonna 2006 pienkoulutuki, mikä mielestäni jossain määrin kuvastaa maaseutupolitiikan siirtymää kohti elinkeinojen kehittämistä.
Lehtonen johtaa parhaillaan MAAIKKUNA-tutkimushanketta, jossa pureudutaan erityisesti suomalaiseen asumismaaseutuun. Tutkimuksessa selvitetään, löytyykö Suomesta sellaisia maaseutualueita, jotka vastaavat ihmisten asumistarpeisiin ja kuinka hyvin.
– Paikkatiedon avulla pyrimme luomaan laajan kokonaiskuvan suomalaisten maaseutualueiden tilanteesta, ja siitä kuinka hyvin se tukisi maaseutuasumista.
Maaseutubarometrien mukaan moni suomalainen voisi harkita asuvansa maaseudulla. Samaan aikaan maaseudulta kuitenkin puuttuu arjen kannalta keskeisiä palveluja.
– Esimerkiksi digiloikan mahdollistaman etätyöskentelyn myötä maaseutuasumisessa olisi paljon potentiaalia, jos sitä tukevat palvelut ja infrastruktuuri sieltä löytyisivät.
Maaseutuasumisen indeksit kertovat suomalaisen maaseutuasumisen tilan
Tutkimuksessa on mukana kattavasti monipuolista aineistoa maaseudun erilaisista palveluista, kuten liikuntapaikoista ja palvelupisteistä. Suomi on jaettu tutkimuksessa 16 000 pinta-alaltaan 25 neliökilometrin ruutuun.
– Aineiston käsitteleminen vaatii valtavasti laskentatehoa ja tässä meillä on mukana Tieteen tietotekniikan keskuksen Kajaanissa sijaitsevat supertietokoneet. Niiden avulla pystymme laskemaan aineistosta esimerkiksi saavutettavuusindeksit koko Suomelle eli sen, miten vaikkapa työpaikat ovat saavutettavissa alueella asuvalle väestölle.
Monipuolisen tutkimusaineiston pohjalta muodostetaan maaseutuasumisen indeksejä, joiden pohjalta nähdään, millaista maaseutuasumista Suomessa on jäljellä ja kuinka hyvin se vastaa asukkaiden tarpeisiin.
– Jo nyt tiedetään, että maaseutu polarisoituu vahvasti. Lisäksi osa maaseutualueista on enemmän vapaa-ajan asukkaiden käyttöön soveltuvia, koska esimerkiksi palvelut ja muut asumista tukevat toiminnot ovat heikkoja tai olemattomia.
Tieto koulujen lakkauttamisen vaikutuksista tarkentuu
Osana MAAIKKUNA-hanketta kerätään aineisto, jonka avulla on mahdollista tarkastella, miten koulun lakkauttaminen vaikuttaa alueen infrastruktuurin kehittämiseen ja yleisemmin taloudelliseen toimeliaisuuteen.
– Pyrimme laskemaan myös sen, miten koulun lakkauttaminen vaikuttaa lähialueen verotuloihin. Tähän saakka tämänkaltaiset laajemmat ja kokonaisvaltaisemmat vaikutukset ovat jääneet kouluverkkoselvityksistä puuttumaan.
Koulujen lakkauttamisesta on tehty vaikuttavuusarviointia kansallisesti ja kansainvälisesti varsin vähän. Lehtonen on aiemmassa tutkimuksessaan tarkastellut, millä tavalla koulujen lakkautukset vaikuttavat väestökehitykseen.
– Kyllähän lakkautuksilla on ollut varsin selkeä vaikutus. Kun koulu lakkautetaan, väestökehitys notkahtaa negatiivisemmaksi.
Koulujen lakkautusten tuomiin säästöihin vaikuttaa moni tekijä, kuten oppilasmäärän kehitys, kuljetuskustannukset ja tilaratkaisut.
– Tutkimustiedon perusteella lakkautuksista ei aina synny säästöjä. On toki tilanteita, joissa lakkautuksia on pitänyt tehdä, kun lapset ovat yksinkertaisesti loppuneet. Väitän kuitenkin, että on tehty myös sellaisia koulunlakkautuksia, jotka eivät ole tuoneet säästöjä.
Työkaluja parempaan aluepolitiikkaan
MAAIKKUNA-tutkimuksessa tehdään myös vaikutusarviointia maaseutuasumisen kehitysmahdollisuuksista ja sen kehittämispotentiaalista.
– Maaseutupolitiikkaa on Suomessa ajateltava uudelleen, koska sen rahoitus tulevaisuudessa todennäköisesti pienenee. Yhteiskunnassa tarvitaankin päätöksenteossa sellaista vaikuttavuustietoa, jonka avulla rajallisia resursseja voidaan hyödyntää entistä tehokkaammin.
Vaikuttavuustiedon lisääminen aluepolitiikan toimenpiteistä on Lehtosen mukaan tärkeää. Luonnonvarakeskuksessa työskennellessään Lehtonen oli mukana kehittämässä allokointimallia, joka auttaa viranomaisia myöntämään maaseudun kehittämisrahaa alueiden tarpeiden mukaisesti.
– Aiemmin alueellisia eroja ja tarpeita ei pystytty kytkemään maaseudun kehittämisrahoituksen kohdentamiseen, mikä on ehkä pitänyt yllä niitä eroja. Kehittämässämme mallissa kehittämistarve on mukana yhtenä rahoituksen allokoinnin kriteerinä, mikä voi mahdollistaa alueellisten erojen pienenemisen.
Paikkaperustaisemmalle kehittämiselle on suomalaisessa yhteiskunnassa iso tarve, ja tässä akateemisella tutkimuksella on paljon tarjottavanaan.
– Uskon, että kymmenen vuoden kuluttua voidaan tehdä parempaa aluepolitiikkaa ja käyttää julkisia varoja tehokkaammin, kun vuoropuhelua päätöksentekijöiden, hallinnon valmistelijoiden ja tutkijoiden välillä lisätään.
Lehtonen myös peräänkuuluttaa aluekehittämiseen pitkäjänteisyyttä ja syvällisempää ajatusta siitä, mikä on yksittäisen kunnan tai paikan tulevaisuudenvisio.
– Maaseutualueilta tämä näkemys yllättävän usein puuttuu. Monesta kunnasta ei löydy maaseutualueiden strategiaa ja kuntastrategioiden toimenpideohjelmat saattavat olla vanhentuneita.
Olli Lehtonen
Yhteiskuntamaantieteen ja aluetutkimuksen menetelmien professori, 1.4.2026–
- FT, Itä-Suomen yliopisto, 2015
- FM, Itä-Suomen yliopisto,2007
- Talousmaantieteen, erityisesti geospatiaalinen tutkimus, dosentti, Itä-Suomen yliopisto, 2017
Tärkeimmät tehtävät ja huomionosoitukset
- Apulaisprofessori, Itä-Suomen yliopisto, 4/2022–3/2026
- Erikoistutkija, Luonnonvarakeskus, 9/2014–12/2021
- Yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto, 9/2013–8/2014
- Taitava opettaja -palkinto 2023, Itä-Suomen yliopisto
