Tulliportin normaalikoulun Länsikadun koulun pihaa uudistettiin kesän aikana. Suunnittelun pohjana käytettiin lehtori Päivi Vesalan väitöstutkimusta, joka pohjautui lasten omiin kokemuksiin koulun pihasta.
Välituntipiha, liikuntaympäristö, opiskelutila, lähileikkipaikka… Länsikadun koulun ”isojen” pihalla on monta nimeä ja käyttötarkoitusta. Ja niin on toivottukin. Kolmas–kuudesluokkalaisten koulun pihan uudistuksena on ollut lähtökohta, jossa pihalle saadaan monta erilaista käyttötapaa – ja että lapset saavat keksiä niitä itse lisää.
– Jokin aika sitten havaittiin, että koulumme salavien juuret olivat vahingoittaneet ja myllertäneet pihaa niin, että se vaatii kunnostusta. Samalla meidän opettajien kesken nousi ajatus, että jos kaikki joudutaan joka tapauksessa kaivamaan auki, eikö koulun ympäristöä voisi saman tien uudistaa vastamaan enemmän käyttäjien toiveitakin, Päivi Vesala taustoittaa.
Vanhassa pihassa oli paljon hyviä elementtejä, mutta myös uusia asioita ja mahdollisuuksia kaivattiin.
– Vuonna 2016 valmistunut väitöskirjani on oppilaiden kokemuksiin perustuva tutkimus koulunpihan merkityksestä alakouluikäisille lapsille. Vaikka tutkimukseen silloin haastattelemani lapset ovat nyt jo aikuisia, pääsimme sen avulla uudistamaan pihaa tutkimusperustaisesti.
Tutkimuksessa selvitettiin, miten lapset viettävät koulun pihalla aikaansa, mitkä paikat vetävät heitä puoleensa ja miten ja missä siellä viihdytään.
– Tutkimuksessa selvisi myös, että lapsille kehittyy hyvin vahva tunneside paikkoihin. Siksi ei ole yhdentekevää, millaisella pihalla he päivänsä viettävät.
Lehtori Päivi Vesala (kesk.) on tutkinut, miten lapset viettävät koulun pihalla aikaansa, mitkä paikat vetävät heitä puoleensa ja miten ja missä siellä viihdytään. Takana myös lehtori Ulla Saastamoinen pihasuunnittelun työryhmästä.
Urheilua ja oleskelua
Opettajien työryhmän lisäksi mielipiteitä pihan uudistuksesta haluttiin tietysti kysyä myös itse nykyisiltä käyttäjiltä eli koulun oppilailta. Oppilaskunnan puheenjohtaja, viidesluokkalainen Noora Mikkonen kertoo, että oppilaille esiteltiin alkuun opettajien laatima alustava pihasuunnitelma, johon oppilaat tekivät enää vain pieniä muutoksia.
– Oli mukavaa, että meitäkin kuunneltiin ja haluttiin näin osallistaa pihan rakentamiseen. Koska itse harrastan jalkapalloa, oli minulle henkilökohtaisesti tärkeää, että pihaan saatiin hyvin toimiva jalkapallokenttä. Siinä olenkin viihtynyt melkein kaikki välitunnit.
Mikkonen sanoo, että välitunneilla tärkeintä on silti päästä sisätiloista ulos. Ja toiseksi tärkeintä on päästä juttelemaan kavereiden kanssa. Vaikka pihalla on monia liikkumiseen kannustavia elementtejä, korostavat myös opettajat pelkän oleskelunkin tärkeyttä.
– Sitä varten pihalla on nyt paljon erilaisia penkkejä, joissa voi istuskella ja jutella muiden kanssa. Pelkkä oleminen ja rauhoittuminenkin on ihan ok, aina ei tarvitse jaksaa rymytä ja urheilla. Juttelu ja keskustelut voivat virkistää yhtä lailla, Vesala kertaa.
Vaikka välitunnilla kannustetaankin liikkumiseen, on myös kavereiden kanssa juttelu virkistävä vaihtoehto. Myös opiskelu onnistuu nyt ulkona langattoman verkon takia.
Leikkiminen ja temppuilu tukevat kasvamista
Pihaa rakennettaessa tiedostettiin myös lasten luovuus ja kekseliäisyys. Toiveissa on, että pihalle pystytetyt laitteet ruokkivat oppilaiden mielikuvitusta, ja välineille saadaan niin monta erilaista käyttötapaa.
– Me juuri vähän aikaa sitten keksimme, että tuosta kiipeilytelineen pylväästä saa hyvän liukumäen, Noora Mikkonen osoittaa.
Lisäksi kiipeilytelineessä on jo pelattu polttopalloa, ja liukumäkeä taas on kiivetty alhaalta ylös hyppynarun avulla.
– Aikuiset saattavat usein ajatella, että lapset käyttävät annettuja välineitä ”väärin”, kun niitä ei käytetäkään niin kuin aikuiset ovat alun perin ajatelleet. Seuraamme nyt kuitenkin innolla, miten koulun piha tulee lasten käsissä kehittymään, Vesala kertoo.
Lasten kehittämät uudet käyttötavat lisäävät usein lasten kaipaamaa jännityksen tunnetta ja antavat motorista haastetta. Vesalan mukaan lapset hakevat liikkumisella, kiipeilyllä ja temppuilulla fyysisen toimintakykynsä rajoja. Lapsia viehättää tietty vaaran tuntu, jota kieppuvat ja pyörivät laitteet sekä erilainen kiipeily ja vaikkapa ylösalaisin roikkuminen edesauttavat. Ja näitä laitteita on nyt paljon pihalla tarjolla.
– Tutkimusta tehdessäni selvisi myös, että vaikka meitä aikuisia välillä hirvittää lasten temppuilut, on lapsilla kyllä itsellään taito hahmottaa, mihin he fyysisesti kykenevät. Opettajan näkökulmasta onkin lohdullista tietää, ettei ihan kaikkea kiipeilyä tai temppuilua tarvitse kieltää, vaan on ihan suotavaakin kannustaa lapsia fyysisiin leikkeihin.
Onnistuminen puolestaan kasvattaa itsetuntoa ja itsetuntemusta. Kiipeily- ja leikkipaikoilla on siis tärkeä tehtävä myös lapsen kasvun tukijoina.
Keinut ovat vuodesta toiseen suosituimpia paikkoja välitunneilla. Keinussa keskellä oppilaskunnan puheenjohtaja Noora Mikkonen, vieressä Siiri Kuitunen (vas.) ja Kerttu Paavilainen (oik.).
Myös opiskelumahdollisuuksia ja ötököitä tarjolla
Kaiken kaikkiaan norssin työryhmä on uuteen pihaansa tyytyväinen. Vanha hiekkakenttä pöllysi ja aiheutti sekä oppilaille että opettajille yskää. Nyt pihan materiaalina on turvahiekka, eikä pallokentänkään tekonurmi tai juoksuratojen tartan pöllyä tai värjää, joten ulkona on nyt hyvä pelata ja leikkiä.
– Lisäksi digitaalinen oppimisympäristömme laajeni ulos asti, kun saimme langattoman yhteyden toimimaan myös täällä pihalla. Voimme siis tulla tarpeen vaatiessa opiskelemaan helposti myös ulos yhteyksien katkeamatta.
Myös estetiikka on siis otettu suunnittelussa huomioon. Piha odottaa vielä viimeisiä kasveja, ja aamujen pimetessä uusittu valaistus pääsee viimein oikeuksiinsa.
Kasvien lisäksi monen oppilaan toiveena oli saada koulun pihalle myös eläimiä.
– Siihen toiveeseen emme valitettavasti pystyneet nyt vastaamaan, mutta onneksi luonto tarjoaa omasta takaa meille sentään muurahaisia ja toukkia, Vesala kertoo nauraen.
Länsikadun koulun pihan uudistusta jatketaan seuraavaksi ”pienten” pihan puolelle eli 1.–2. luokkalaiset pääsevät pian osallistumaan oman pihansa uudistamiseen.
Pieni vaarantuntu viehättää lapsia, ja liikkumisella, kiipeilyllä ja temppuilulla haetaan fyysisen toimintakyvyn rajoja.
