Pelimaailmassa immersio-termi viittaa siihen, ettei pelaaja havainnoi pelin aikana ulkopuolista maailmaa, vaan uppoutuu ja syventyy pelkästään pelaamiseen. Normaalikoulun lukiossa kokeillaan nyt, voisiko virtuaalitodellisuutta soveltaa koulussa niin, että oppilaat saisivat täydellisen immersion kokemuksia oppituntien aikana.
- Teksti Nina Venhe | Kuvat Varpu Heiskanen
Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulun, normaalikoulun lukion englannin lehtori Mari Kuusimäki kiinnostui immersiosta joitakin vuosia sitten.
– Uskon, että virtuaalimaailmassa toimiminen tulee olemaan tärkeä taito nykyisten lukiolaisten tulevassa opiskelu- sekä työelämässä. Yhteisöllisissä virtuaalisovelluksissa saavutetaan uudenlaisia reaaliaikaisen yhteistyön tasoja ja muotoja kustannussäästöjen ja ekologisten hyötyjen lisäksi.
Kuusimäen mukaan muihin opetusmenetelmiin verrattuna täydellisen immersion on joissakin sisällöissä todettu helpottavan muistamista ja mieleen palauttamista, mikä todennäköisimmin johtuu oppimistapahtuman omakohtaisuudesta ja elämyksellisyydestä.
Kuusimäki on mukana normaalikoulun lukion Future Classroom Lab -hankkeessa, jossa on aiemmin tänä vuonna uudistettu lukion fyysisiä tiloja. Hankkeessa on nyt siirrytty kakkosvaiheeseen, jossa pilotoidaan tilojen lisäksi pedagogisia malleja.
– Halusin tässä yhdessä kokeilla virtuaaliympäristön luomista osana opetusta.
Opiskelijat testaavat luomaansa taloa ja sen elementtejä.
Uuden äärellä
Kuusimäki kertoo meneillään olevasta lukiokurssista uudessa PedaLab-luokassa, joka uudenlaisena tilana mahdollistaa lisätyn ja virtuaalitodellisuuden käyttämisen oppimisen tukena.
– Tällä kurssilla opiskelijat luovat itse sisällön virtuaalimaailmaan sijoittuvaan taloon, jonka huoneisiin ja esineisiin oppilaiden tekstit ja äänitiedostot on upotettu. Tausta-ajatuksena on, etteivät opiskelijat ole tässä heille tyypillisessä sisällönkuluttajan roolissa, vaan tällä kurssilla he toimivat nimenomaan sisällöntuottajina.
Opiskelijat on jaettu kurssilla muutamaan eri ryhmään teemojen mukaan. Kurssi kuuluu englannin kielen opintojaksoon ”Vuorovaikutus ja viestintä”, jonka puitteissa keskitytään myös lukion uuden opetussuunnitelman laaja-alaisiin sisältöihin.
Kuusimäki kertoo hymyillen, että tälle kurssille osallistuvat opiskelijat ovat nyt lukiossa ensimmäistä vuottaan, mutta silti he ovat kuin huomaamatta omaksuneet jopa yliopistotasoisen englannin sanastoa.
– Tässä on opittu jo nyt valtavasti. Mutta tietysti mielenkiintoisinta on sitten kuulla ja nähdä, auttavatko virtuaalimaailmassa koetut elämyksellisyys ja kokemuksellisuus sisällön oppimisessa ja mieleen painamisessa.
Opiskelijat eivät ole tässä heille tyypillisessä sisällönkuluttajan roolissa, vaan he toimivat tällä kurssilla nimenomaan sisällöntuottajina.
Mari Kuusimäki
Lehtori
Yritysyhteistyötä taustalla
Kurssin virtuaalinen ympäristö tuotetaan yritysyhteistyössä kuopiolaisen 3D Talo Finland Oy:n kanssa. Opiskelijoiden kanssa toteutettu jakso on yrityksellekin aivan uudenlainen projekti.
– Opiskelijoilta on tullut hurjasti hyviä ideoita, joista osa on päästy toteuttamaankin, kertoo myyntijohtaja Miitri Sinkko.
Hän on mukana ohjaamassa opiskelijoita teknisessä toteutuksessa.
– Tässä opiskelijoiden kanssa touhutessa paljastuukin samalla, ovatko insinöörien suunnittelemat ohjelmat teknisesti niin yksinkertaisia kuin niiden mainostetaan olevan, hän kertoo naurahtaen.
Sinkkokin toivoo, että lopputulos olisi odotetun kaltainen eli että virtuaalinen ympäristö mahdollistaisi uudenlaisen yhteisöllisen opiskelun. Tähän mennessä kaikki näyttää sujuneen hyvin.
– Projektissa ollaan nyt siinä vaiheessa, että seuraavaksi pääsemme testaamaan luodun ympäristön interaktiivisuutta konkreettisesti.
Myyntijohtaja Miitri Sinkko opastaa opiskelijoita virtuaalimaailman tekniikassa.
Uusi kokemus tukee uuden oppimista
Helka Kontkanen opiskelee ensimmäistä vuottaan lukiossa LUMA-linjalla. Hän on innostunut meneillään olevasta projektista, jonka hän toivoo myös antavan hyvän pohjan tulossa olevalle koodaukseen liittyvälle kurssille.
– Näin lumalaisena tämän alan asiat kiinnostavat, ja tällaisista taidoista on varmasti hyötyä tulevaisuudessakin – etenkin kun kaikki toteutetaan vielä englanniksi.
– Ehkä tämä on tuntunut erityisen kiinnostavalta myös siksi, ettei meistä kukaan ole tehnyt tällaista aiemmin, vaan tämä on aivan uusi kokemus kaikille.
Tutkimusten mukaan tämänkaltainen kehollinen oppiminen tukee erityisesti proseduraalista, emotionaalista ja sosiaalista oppimista. Kuusimäki kertoo, että proseduraalinen oppiminen perustuu eri aistien avulla luotuun kokemuksellisuuteen ja erityisesti lihasmuistiin, jolloin oppiminen kuormittaa vähemmän kognitiota.
– Tämä tarkoittaa siis sitä, että jotkut sisällöt tallentuvat niin sanottuun taitomuistiin toiminnan kautta. Tällöin myös erilaiset oppimisvaikeudet saattavat rajoittaa oppimista muita menetelmiä vähemmän.
Emotionaalinen ja sosiaalinen oppiminen taas perustuvat eläytymiseen. Silloin oppija toimii eri rooleissa ja saa omakohtaista kokemusta virtuaalimaailmassa esimerkiksi vanhuuden tai sukupuolen vaikutuksesta.
Virtuaalimaailma minimoi myös kaikki häiriötekijät, joten oppiminen on kokonaisvaltaisempaa ja useampia aisteja ruokkivaa.
Helka Kontkanen (kesk.) kertoo projektin olevan erityisen kiinnostava siksi, että kokemus on täysin uusi kaikille.
Tulevaisuuden taitoja
Future Classroom Lab -hankkeessa halutaan valmistaa opiskelijoita tulevaan työelämään kokeilemalla tulevaisuuden työtapoja ja -välineitä jo opiskelun aikana.
– Hankkeen keskeinen tavoite onkin tukea opiskelumotivaatiota mahdollistamalla yhteistyö yritysten, työelämän ja esimerkiksi yliopiston kanssa, summaa hankkeen johtaja Sampo Forsström.
Hän kuvailee itseään ”mahdollistajaksi”, joka haluaisi seuraavaksi löytää ratkaisuja opiskelijoiden kirjaamistyöhön.
– Lukiolaisten on jatkuvasti kirjattava ylös kaikkea, joten kehitteillä on sovellus, joka helpottaisi opiskelijoita tässä tehtävässä. Yhteistyötä onkin jo aloiteltu Microsoftin kanssa.
Lisäksi yhteistyötä tehdään toisen suomalaisen normaalikoulun lukion, Tampereen norssin kanssa sisällöntuotannon osalta. Tavoitteena on yhdessä tuottaa digitaalisia oppimiskokonaisuuksia.
Mari Kuusimäki kiittelee hanketta ja sitä, että hänen ideoitaan on siinä kuultu ennakkoluulottomasti.
– Olenkin sanonut, että täällä norssissa kannattaa tuoda innostuksensa esiin ja sanoa ajatuksensa ääneen, sillä ne saattavat toteutua esimerkiksi juuri tällä tavalla.
