Hyppää pääsisältöön

Ukrainan sodan vaikutukset yliopistoon

Ilmakuva järvi- ja metsämaisemasta

Maltilliset hakkuut mahdollistavat ilmastotavoitteiden ja metsien käytön yhteensovittamisen

Suomessa metsien hakkuiden lisääminen nykytasosta ei edistä ilmastonmuutoksen hillintää, jos puusta valmistetaan nykyisen kaltaisia tuotteita, kertoo Suomen ilmastopaneelin tuore metsien käytön ilmastovaikutuksia tarkasteleva raportti.

Ilmastopaneelin tiedote 12.5.2022

Suomen ja EU:n ilmastopolitiikka sallii hakkuiden lisäämisen, jos maankäyttösektorin nettonielutavoite saavutetaan. Hakkuiden lisäämistä tulisikin tarkastella varovaisuusperiaatteen mukaisesti niin, että sovitut maankäyttösektorin ilmastotavoitteet ja luonnon monimuotoisuustavoitteet saavutetaan, raportti painottaa.

Ilmastopaneelin raportti tarkastelee metsien käytön ilmastovaikutuksia hakkuiden, metsien ja puutuotteiden hiilinielujen ja hiilivaraston muutosten sekä puutuotteilla saavutettavien korvaushyötyjen kautta. Hakkuut pienentävät merkittävästi metsänielua, kun taas puutuotteisiin sitoutunut hiili kasvattaa puutuotenielua. Puutuotteilla ja -energialla voidaan vähentää fossiilisia sekä prosessiperäisiä kasvihuonekaasupäästöjä, kun niillä korvataan suurempipäästöisiä tuotteita.

”Puun käytön ilmastohyötyjen toteutuminen tietyllä aikajänteellä edellyttää, että hakkuiden aiheuttama metsien hiilinielujen väheneminen on pienempi kuin puutuotteiden hiilivaraston lisäämisen sekä puutuotteiden ja -polttoaineiden fossiilisia päästöjä vähentävät vaikutukset”, kiteyttää Ilmastopaneelin jäsen, professori Jyri Seppälä.

Metsien hiilitasetarkastelut osoittavat, että lisäämällä merkittävästi vuotuisia runkopuun hakkuita nykytasoa – 72 miljoonaa m3 vuodessa – korkeammaksi vähennetään vastaavasti metsiemme vuotuista hiilinielua tulevina vuosikymmeninä verrattuna siihen, että hakkuita ei olisi lisätty nykytasosta. Vastaavasti vähentämällä hakkuita pysyvästi parannetaan metsien hiilinielua.

”Usein esitetty ajatus, että hakkuut lisäisivät metsien hiilinielua Suomessa jo keskipitkällä 30–80 vuoden aikavälillä, on virheellinen, sillä metsästä poistettu puumäärä vähentää hiilivarastoa pitkäksi ajaksi”, Seppälä toteaa.

Hakkuiden aiheuttama suuri hiilinielun menetys johtuu pitkälle siitä, että Suomen metsät ovat vielä keskimäärin nuoria ja metsien hakkuuintensiteetti on korkea suhteessa puuston kasvuun. Kun hyväkasvuista puustoa hakataan, sen kasvupotentiaalia ei hyödynnetä täysmääräisesti. Tätä vaikutusta havainnollistaa se, että pienemmällä hakkuumäärällä – 63 miljoonaa m3 vuodessa – metsien keski-ikä kasvaa 34 vuodella 100 vuoden aikana. Nykyhakkuutasolla puuston keski-ikä kasvaa 19 vuodella 100 vuoden aikana.

Raportin mallilaskelmat osoittavat, että nykyhakkuutasolla metsänielu kasvaa vuosisadan puoliväliin asti, minkä jälkeen se hieman pienenee. Tämä johtuu ainakin osittain metsien ikärakenteen muutoksesta ja keski-iän noususta. Sama nielun kehitys toteutuu myös nykyistä suuremmilla 81 miljoonan kuutiometrin vuotuisilla hakkuilla, mutta tällöin nielu jää koko tarkastelujakson ajan alhaisemmalle tasolle kuin nykyhakkuilla. Lähitulevaisuudessa nielun kehitykseen liittyy kuitenkin suurta epävarmuutta, ja riski nielujen riittävyydestä korostuu, mitä suurempi hakkuutaso on.

Suomen metsien hiilinielujen kehitykseen liittyy epävarmuuksia, kuten ilmastonmuutos ja sen myötä lisääntyvät metsätuhot, joita ei mallilaskelmissa pystytty ottamaan huomioon. On myös mahdollista, että jos Suomi hakkaa metsiään vähemmän, muut maat kasvattavat hakkuita toisaalla. Tämä niin kutsuttu hiilivuoto ei kuitenkaan välttämättä johda suurempaan globaalin nielun menetykseen, jos hakkuut siirtyvät nopeammin metsää kasvaville lauhkeille alueille, joissa metsänhoito on kestävää.

Puutuotteiden korvaushyötyjä voidaan parantaa tuotekehittelyllä ja materiaalitehokkuudella

Lisähakkuilla saavutettavat puutuotteiden ja -polttoaineiden ilmastohyödyt ovat nykyisen kaltaisilla tuotteilla vähäiset metsässä menetettyyn hiilinieluun nähden, osoittaa koko maan kattava tarkastelu. Fossiilisten materiaalien korvaamisella vältetyt päästöt ovat niin alhaiset, etteivät ne ja puutuotteiden hiilivarasto pysty kompensoimaan hakkuiden lisäämisen kautta aiheutettuja hiilinielumenetyksiä ainakaan 150 vuoden aikajänteellä, jos hakkuutaso jää pysyvästi nykyistä suuremmaksi.

”Katsomalla pelkästään puutuotteiden hiilivarastojen muutosta ja puutuotteiden ja -polttoaineiden korvaushyötyjä syntyy vääränlainen mielikuva metsien hyödyntämisen kokonaisvaikutuksista ilmastonmuutoksen hillinnässä”, Seppälä painottaa.

Puurakentamisen tuotteet tuottavat kuitenkin suurempia ilmastohyötyjä kuin sellutuotteet. Jos puurakentamisen tuotteiden osuutta lisätään metsäteollisuuden tuotannossa kasvattamatta kotimaista hakkuutasoa, saavutetaan ilmastohyötyjä jo lyhyellä aikavälillä.

”Metsäteollisuustuotteiden ilmastovaikutuksia voidaan parantaa kasvattamalla puutuotteiden valmistuksen ja käytön materiaalitehokkuutta, lisäämällä pitkäikäisten puutuotteiden osuutta valmistuksessa sekä valmistamalla tuotteita, jotka korvaavat nykyistä enemmän suurempipäästöisiä tuotteita markkinoilla. Metsäsektorilla tulisikin jouduttaa ilmastokestävien innovatiivisten ratkaisujen kehittämistä”, sanoo Seppälä.

Maankäyttösektorin nettonielua tulee vahvistaa

Kotimaisten hakkuiden merkittävää lisäämistä nykytasosta ei raportin mallinnusten nojalla voi perustella ilmastosyillä, mutta Suomen ja EU:n ilmastopolitiikka sallii hakkuiden lisäämisen, jos maankäyttösektorin nettonielutavoite saavutetaan. Jos maankäyttösektorin päästöjä ei vähennetä, paine metsien hiilinielun kasvattamiseen lisääntyy – ja päinvastoin.

”Nykyinen hakkuutaso näyttää tarjoavan paremman tasapainon metsien kasvuun liittyvien epävarmuuksien, ilmastotavoitteiden saavuttamisen, metsien taloudellisen hyödyntämisen, metsätuhoriskien hallinnan ja hiilivuodon välttämisen suhteen sekä antavan paremmat edellytykset myös metsien monimuotoisuuden turvaamiseen lähitulevaisuudessa, kuin nykyistä korkeammat hakkuutasot”, sanoo Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen.

Suomen hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen edellyttää maankäyttösektorin nettonielun vahvistamista. Ilmastopaneelin hiljattain julkaisema raportti osoittaa, että esimerkiksi turvemaiden merkittäviä päästövähennysmahdollisuuksia on toistaiseksi hyödynnetty vain vähän.

Lisätietoja

Ilmastopaneelin raportti 3/2022: Metsät ja ilmasto: hakkuut, hiilinielut ja puun käytön korvaushyödyt (pdf). Selvityksessä on ollut mukana Ilmastopaneelin jäsenten lisäksi Itä-Suomen yliopiston, Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijoita.

  • Jyri Seppälä, Suomen ilmastopaneelin jäsen ja Suomen ympäristökeskuksen professori, puh. 040 740 1708, jyri.seppala@syke.fi
  • Timo Vesala, Suomen ilmastopaneelin jäsen ja Helsingin yliopiston professori, puh. 040 577 9008, timo.vesala@helsinki.fi
  • Heli Peltola, Suomen ilmastopaneelin jäsen ja Itä-Suomen yliopiston professori, puh. 040 588 0005, heli.peltola@uef.fi
  • Markku Ollikainen, Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja, puh. 050 415 1201, markku.ollikainen@helsinki.fi
  • Sanna Autere, viestinnän asiantuntija, Suomen ilmastopaneeli, puh. 050 532 9301, sanna.autere@helsinki.fi

Suomen ilmastopaneeli edistää tieteen ja politiikan välistä vuoropuhelua ilmastokysymyksissä. Se antaa suosituksia hallituksen ilmastopoliittiseen päätöksentekoon ja vahvistaa monitieteellistä otetta ilmastotieteissä. Ilmastopaneelin selvitykset ja kannanotot tehdään tieteellisin perustein. Vuosina 2020–2023 on käynnissä valtioneuvoston nimittämän Ilmastopaneelin toinen toimikausi. Ilmastopaneelin jäsenet työskentelevät korkeakouluissa tai tutkimuslaitoksissa päätoimisesti ja tekevät ilmastopaneelityötä sivutoimisesti. Ilmastopanelistit nimitetään korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten antamien ehdotusten perusteella nelivuotiskaudeksi kerrallaan.

www.ilmastopaneeli.fi

www.twitter.com/Ilmastopaneeli1

info@ilmastopaneeli.fi

Tiedotteen lähde Ilmastopaneeli