Mitä yhteistä on jääkiekkoilijoiden luistelun biomekaniikalla, sairaanhoitajien unella ja yksikammioisella sydämellä? Näitä ja monia muita aiheita tutkitaan liikunta- ja urheilulääketieteen väitöshankkeissa, joita tutkijat esittelivät kevätseminaarissaan Kuopiossa.
– Haluamme muidenkin tietävän mitä täällä tutkitaan, avata mahdollisuuksia tutkijoiden ja liikunnan ammattilaisten yhteistyöhön ja antaa ideoita opinnäytetyön aiheita etsiville, kertoi tilaisuutta isännöinyt MSc Juuso Jussila.
Teemaan sopi, että esiintyjät valottivat aluksi opiskelu- ja työuransa lisäksi hengästyttäviä urheilu- ja liikuntataustojaan. Tutkijan uraa harkitseville tarjolla oli myös tietoa tieteenteon lähtökohdista ja tutkijan urapolusta Itä-Suomen yliopistossa.
– Tieteentekijä ei voi koskaan pysähtyä paikalleen, muistutti terveysliikunnan dosentti Mika Venojärvi. Tutkijaksi mielivän pitää hänen mukaansa olla innokas oppimaan koko ajan uutta, sillä tämän päivän taidoilla ei ehkä enää pärjää muutaman vuoden päästä.
Venojärvi avasi esityksessään myös mahdollisia näkymiä liikuntalääketieteen tutkimukseen vuonna 2030. – Liikunnan terveysvaikutusten biologisissa mekanismeissa riittää varmasti edelleen selvitettävää. Esimerkiksi lihaskudoksesta liikunnan myötä erittyvistä hormonien kaltaisista yhdisteistä, ekserkiineistä, saadaan koko ajan uutta tietoa. Multiomiikkateknologian ansiosta voidaan myös laajentaa näkökulmaa yksittäisten kudosten tutkimisesta koko kehon tasolle, eri kudosten välisiin vuorovaikutuksiin, joihin liikunta vaikuttaa.
Tutkimusta tarvitaan Venojärven mukaan myös siitä, miten liikunnan hyödyt saadaan vietyä käytäntöön ja terveydenhuollon asiakkaat hoitamaan terveyttään liikkumalla. – Tekoäly taas voi mahdollistaa esimerkiksi urheiluvammojen ennustamisen ja yksilöllisemmät hoitosuunnitelmat.
Seminaarin esiintyjistä edessä vas. Samu Sorola, Sanna Mattila-Rautiainen, Marika Orava ja Marko Luostarinen. Takana vas. Juuso Jussila, Mika Venojärvi, Kim Lesch ja Tuula Martiskainen.
Tasapainotestausta terveille työikäisille
– Tasapaino on meille jossain määrin automaatio eikä siihen yleensä kiinnitetä huomiota, ennen kuin se on merkittävästi heikentynyt, totesi TtM ja LitM Kim Lesch.
Ennakoimalla tasapainon heikkenemistä jo varhaisista merkeistä voitaisiin hänen mukaansa auttaa ehkäisemään kaatumisia. Leschin väitöstutkimukseen yhtenä osatyönä kuuluva kirjallisuuskatsaus kuitenkin osoitti, ettei tasapainon mittausta ole juuri tutkittu perusterveillä työikäisillä, vaan on keskitytty ikääntyneisiin, urheilijoihin ja henkilöihin, joilla on esimerkiksi jokin neurologinen sairaus. Väitöstutkimuksessa on tutkittu ja kehitetty uutta sensitiivisempää tasapainon arviointimenetelmää.
Ruokavalio ja fyysinen aktiivisuus ovat olennaisia tyypin 2 diabeteksen hoidossa, mutta yksilöllinen liikuntaneuvonta ei ole vielä osa terveydenhuollon normaalia toimintaa. TtM Tuula Martiskainen on selvittänyt Siun soten alueella avoterveydenhuollossa toteutetun liikuntaneuvontaintervention vaikuttavuutta tyypin 2 diabeteksen hoidossa.
Yksilöllistä liikuntaneuvontaa saaneilla muun muassa pitkäaikaisverensokeri laski, suurempi osa saavutti LDL-kolesterolin tavoitetason kuin verrokkiryhmässä ja diabetekseen liittyvät lääkärin ja hoitajan vastaanottokäynnit vähenivät. – Liikuntaa lisäsivät eniten ne, jotka saivat liikuntaneuvontaa yli kolme kertaa, Martiskainen kertoi.
– Alaselkäkivussa lihasten toiminta muuttuu normaalista, ja kivun aikaansaamat liikemallit säilyvät kehossa, vaikka kipu häviäisi. Tarvitaan liikemallien uudelleenoppimista, sanoi TtM Sanna Mattila-Rautiainen.
Ratsastusterapia voi tutkimuksen mukaan olla tässä avuksi, sillä hevosen käyntiliike tuo oikeanlaista liikettä ratsastajan lantioon. Mattila-Rautiaisen väitöstutkimuksessa ratsastusterapiaan osallistuneilla, kroonisesta alaselkäkivusta kärsineillä henkilöillä kipu väheni, päivittäisistä toiminnoista suoriutuminen parani ja myös mielenterveys koheni 12 viikon kuntoutusjakson aikana.
Tutkimuksessa on myös kehitetty menetelmä, jolla ratsastusterapian vaikutuksia alaselkäkipuisten kuntoutuksessa voidaan mitata luotettavasti.
Enemmän liikkuvilla MS-potilailla vähemmän fatiikkia
Voimakas uupumus, fatiikki, on yleinen oire MS-taudissa. TtM Marko Luostarinen on selvittänyt väitöstutkimuksensa ensimmäisessä osatyössä fatiikin yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen ja toimintakykyyn aaltomaista MS-tautia sairastavilla.
– Mitä suurempi päivittäisen liikunnan määrä, parempi fyysinen kunto sekä toimintakyky, sitä vähemmän potilailla oli uupumusta.
Seuraavissa julkaisuissa luvassa on tietoa fatiikin yhteydestä kognitioon ja elämänlaatuun. Idea tutkimukseen tuli Luostarisen työstä lääketeollisuudessa, sillä hän toimi vuosia MS-tautiin keskittyvässä yrityksessä.
– Pitkään jatkuva vuorotyö lisää monien kansansairauksien riskejä, ja tärkein syy tähän on unen ja vuorokausirytmin häiriintyminen. Liikunta voi kuitenkin auttaa sietämään paremmin vuorotyötä sekä parantaa unen laatua ja määrää, kertoi TtM Marika Orava, joka tekee väitöskirjaansa sairaanhoitajan työn ohessa.
Tutkimuksessaan hän selvittää säännöllisen liikunnan vaikutuksia vuorotyötä tekevien sairaanhoitajien uneen. Vielä julkaisemattomat tulokset valottavat niin hoitajien liikuntatottumuksia kuin kokonaisuniaikaa, nukahtamisaikaa, vuoteessaoloaikaa ja yöllistä heräilyäkin. – Kiinnostavaa on myös, miten hyvin hoitajat ovat perillä terveysliikuntasuosituksista. Terveydenhuollon ammattilaisethan ovat avainasemassa suositusten toteutumiseksi väestötasolla.
LitM Samu Sorola tutkii väitöskirjaansa varten sydämen hermoston toimintaa perusterveillä tyypin 1 diabeetikoilla. Pitkäaikainen kohonnut verensokeri voi aiheuttaa hermostovaurion, autonomisen neuropatian, joka voidaan havaita jo varhain esimerkiksi sykevälivaihtelun ja autonomisten refleksitestien kuten ortostaattisen testin perusteella. – Pohdimme, miten tähän vaikuttaisi, jos diabeetikko on liikunnallinen ja hapenottokyky samalla tasolla kuin terveillä verrokeilla.
Keskimääräisenkin hapenottokyvyn omaavilla diabeetikoilla ortostaattisen testin tulos poikkesi terveistä. – Päättelimme, että kippitestin aiheuttama ortostaattinen stressi vaatii heillä suuremman sympaattisen hermoston aktivoitumisen, mikä voi osittain johtua kroonisesti kohonneen verensokerin aiheuttamasta sydämen ja verisuoniston kudoksen jäykistymisestä.
Liikuntaresepti voi auttaa yksikammioista sydäntä jaksamaan
– Yksikammioisella sydämellä tarkoitetaan synnynnäistä sydänvikaa, jossa toinen pumppaava kammio puuttuu. Korjaavaa hoitoa ei ole, ja osalla päädytään palliatiiviseen kirurgiaan, jossa verenkierto muokataan 2–3 leikkauksella niin sanotuksi Fontan verenkierroksi, kertoi TtM Henri Pyykkönen.
Näillä lapsilla maksimaalinen hapenottokyky on 60–65 prosenttia terveisiin ikätovereihin nähden ja verenkierto altistaa myös erilaisille komplikaatioille, kuten rytmihäiriöille ja maksakirroosille. Liikuntahoitoa pidetään lupaavana itsehoidon keinona, joten aihepiiriä tutkitaan aktiivisesti. Pyykkönen on selvittänyt väitöstutkimuksessaan puolen vuoden mittaisen yksilöllisen liikuntareseptin vaikutusta Fontan-potilaiden kardiopulmonaariseen suorituskykyyn. – Vaikutus maksimaaliseen hapenottokykyyn ei näytä suurelta, mutta submaksimaalista reserviä näin voidaan turvallisesti kasvattaa ja helpottaa siten vaikka arjessa jaksamista.
TtM Sami Kaartinen tarkastelee väitöstutkimuksessaan luistelun biomekaniikkaa jääkiekossa. – Motivaationa on iso intohimo aihetta kohtaan ja oman osaamisen kehittäminen. Luistelua valmennetaan jääkiekossa paljon, mutta tutkittua tietoa aiheesta on vähän, totesi valmentajana toimiva Kaartinen.
Ensimmäisessä, jo julkaistussa osatutkimuksessa tarkasteltiin maksimiluisteluvaiheen biomekaniikkaa etuperinluistelussa. – Paljon keskitytään työntövaiheeseen, mutta palautusvaihe oli kuitenkin peräti 42 prosenttia syklistä. Isoin löydös oli, että gluteus maximuksen relaksaatio palautusvaiheen aikana lyhensi palautusvaihetta ja paransi luistelunopeutta.
Seuraavassa tutkimuksessa on selvitetty etuperinluistelun biomekaniikkaa sykli sykliltä. – Kolmannessa on sitten lähdetty katsomaan, voiko luistelunopeuteen vaikuttaa kohdennetulla voimaharjoittelulla.
Kaikki liike ei ehkä edistäkään mielenterveyttä
Liikunta voi suojata mielenterveyden ongelmilta, mutta aihepiiriä on aiemmin tutkittu pääasiassa vapaa-ajan liikunnan ja liikuntainterventioiden näkökulmasta. Juuso Jussila on tarkastellut väitöstutkimuksessaan, voiko arkiliikunnalla, kuten koulu- tai työmatkaliikunnalla, olla mielenterveyttä edistäviä vaikutuksia.
Kouluterveyskyselyyn perustuvassa tutkimuksessa ei havaittu selkeää yhteyttä koulumatkaliikunnan ja mielenterveysoireiden välillä yläkouluikäisillä. Yli 30 minuutin päivittäinen koulumatkakävely tai -pyöräily oli kuitenkin yllättäen yhteydessä korkeampaan masennusoireiden todennäköisyyteen. – Sen sijaan mitä enemmän vapaa-ajan liikuntaa nuori harrasti, sitä pienempi todennäköisyys oli minkä tahansa tyyppiselle mielenterveysoireilulle ja koulu-uupumukselle.
Aikuisten työmatka- ja vapaa-ajan liikunnan yhteyksistä muun muassa masennusoireiluun on tulossa samansuuntaisia tuloksia. Jussilan mukaan liikunnan konteksti voikin olla tärkeä tekijä liikunnan mielenterveydelle myönteisten vaikutusten taustalla.
Sekä golfilla, kävelyllä että sauvakävelyllä havaittiin TtT Julia Kettisen väitöstutkimuksessa välittömiä positiivisia vaikutuksia iäkkäiden sydän- ja verisuoniterveyteen. Kognitiivisten testien perusteella kaikki nämä liikuntamuodot paransivat myös kognitiivista toimintaa. Lisäksi väitöstutkimus osoitti, että koronarajoitusten ollessa voimassa seniorigolfarien fyysinen aktiivisuus lisääntyi merkittävästi muihin samanikäisiin verrattuna.
– Ikääntyville soveltuvien liikuntamuotojen akuutteja fysiologisia vasteita terveillä henkilöillä on tutkittu yllättävän vähän etenkin oikean elämän olosuhteissa, Kettinen totesi.
Tarina Golfissa toteutettuun liikuntainterventioon toi lisäjännitystä koronapandemia. – Meillä oli tuuriakin mukana, sillä interventio voitiin toteuttaa, kun kokoontumisrajoituksia välillä purettiin, mutta esimerkiksi opiskelijoita ei voitu ottaa suunnitellusti avustajiksi. Pandemia vaikutti myös terveysteknologisten laitteiden saatavuuteen, osa saatiin aivan viime tingassa.
Itä-Suomen yliopiston liikunta- ja urheilulääketieteen tutkimusta on viime vuosina esitelty myös UEF Liikunta- ja urheilulääketiede -blogissa, jossa väitöskirjatutkijat esittäytyivät yhteisessä postauksessa: Liikunta- ja urheilulääketieteen väitöskirjatutkijat: monipuolista erityisosaamista, yhteistyötä ja uusia mahdollisuuksia
