Moni urheilija tavoittelee menestystä lisääntymisterveytensä kustannuksella. – Tämä koskee sekä miehiä että naisia. Kilpatason harjoittelu voi vaikuttaa sukupuolihormonien tuotantoon ja lastensaantimahdollisuuksiin, toteaa professori Anthony Hackney.
Hackney tarkastelee tutkimuksessaan elämäntapojen ja stressitekijöiden kuten liikuntaharjoittelun vaikutusta lisääntymisterveyteen. Perimmäinen kysymys on, miten turvata urheilussa sekä suorituskyky että terveys. – Tähän asti olen tutkinut aihepiiriä aikuisilla, mutta nyt toiveena on yhdistää omiin aineistoihimme kuopiolaisesta Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksesta saatua tietoa.
Anthony Hackney toimii liikuntafysiologian ja -ravitsemuksen professorina Pohjois-Carolinan yliopistossa Chapel Hillissä USA:ssa. Kuopioon hänet toi Fulbright Saastamoinen Distinguished Chair in Health Sciences -apuraha, joka on tarkoitettu amerikkalaisille huippututkijoille erityisesti terveystieteiden tutkimusyhteistyön edistämiseksi. Kaksivuotinen apuraha mahdollistaa toistuvat vierailut Itä-Suomen yliopistossa. Ensimmäinen vierailu oli syksyllä 2023, jolloin Hackney vietti Kuopion kampuksella kuusi viikkoa. Vierailua isännöi professori Timo Lakka biolääketieteen yksiköstä.
Lakka johtaa käynnissä olevaa Lasten liikunta ja ravitsemus (PANIC) -tutkimusta, joka on kontrolloitu liikunta- ja ravitsemusinterventiotutkimus laajassa väestöpohjaisessa lapsiaineistossa. Osallistujia on seurattu takautuvasti sikiöajasta lähtien ja etenevästi nuoruusikään saakka. – Tutkimuksessa on tarkasteltu esimerkiksi elämäntapojen, lihavuuden ja kansantautien riskitekijöiden välisiä yhteyksiä. Omasta puolestani olen kiinnostunut näkemään, voivatko jo lapsuuden elämäntavat vaikuttaa myös lisääntymistoimintoihin, Hackney kertoo.
Anthony Hackney.
Moni urheilija syö liian vähän
– Liikunnalla on monia terveyshyötyjä, mutta huippu-urheilun vaatimat harjoittelumäärät voivat haitata lisääntymisterveyttä. Urheilija voi olla huippukunnossa ja pärjätä lajissaan, mutta rankka harjoittelu on elimistölle stressitekijä, joka häiritsee sukupuolihormonien toimintaa, Hackney toteaa.
Ruokavalinnat voivat jossain määrin auttaa – tai pahentaa tilannetta. – Urheilijan tulisi olla koko ajan tarkkana, että saa ruoasta tarpeeksi energiaa ja oikeanlaista ravintoa. Tätä ei kuitenkaan aina ymmärretä, eikä kaikilla urheilijoilla ole edes varaa ostaa joitakin laadukkaimpia elintarvikkeita.
Myös Kansainvälinen Olympiakomitea IOC toi hiljattain julkaisemassaan konsensuslausunnossa esiin, miten tärkeää on ehkäistä urheilijoiden energiavajetta. Hackney oli mukana laatimassa lausuntoa IOC:n lääketieteelliseen asiantuntijaryhmän jäsenenä.
USA:ssa lisääntymisterveyden ongelmia on arvioitu esiintyvän 15–20 prosentilla naisurheilijoista ja 5–10 prosentilla miesurheilijoista. Esiintyvyys on suurinta painoluokkalajeissa ja suuria harjoittelumääriä vaativissa lajeissa, kuten maratonjuoksussa, jossa harjoituskilometrejä voi kertyä satojakin viikossa.
Naisurheilijoilla kuukautisten pois jääminen on Hackneyn mukaan ensimmäinen merkki siitä, että terveys voi olla kärsimässä. – Aina sitä ei oteta vakavasti ja voihan elämä voi tuntua helpommaltakin ilman kuukautisia. Niiden pois jääminen voi kuitenkin paitsi haitata paitsi lastensaantia, myös luuston terveyttä, mikä puolestaan kasvattaa loukkaantumisten vaaraa.
Miehiltä vastaavanlainen selkeä varoitusmerkki puuttuu. – Yhtenä merkkinä voi olla se, ettei seksi enää kiinnosta. Haluttomuus voi kuitenkin johtua monesta muustakin syystä kuin lisääntymisterveyden ongelmista, joiden varmistaminen vaatisi testosteronitason mittaamista tai sperma-analyysiä.
Perimmäinen kysymys on, miten turvata urheilussa sekä suorituskyky että terveys.
Lapsuudesta lastensaantiin
Hackney on tehnyt tutkimustyötä urheilijoiden parissa yli 30 vuoden ajan, mutta hänen mukaansa moni kysymys on vielä vastausta vailla. – Vielä ei esimerkiksi tiedetä varmasti, miten pitkään lisääntymisterveyden ongelmat voivat jatkua urheilu-uran päätyttyä. Tämä on erityisen tärkeää niiden naisurheilijoiden kannalta, jota haluaisivat saada myöhemmin lapsia.
PANIC-tutkimuksen aineiston Hackney toivoo tuovan lisävaloa siihen, miten kilpaurheilua voitaisiin turvallisesti tukea lapsuudesta alkaen niin harjoittelun kuin ruokavalionkin näkökulmasta. – Haluaisin pystyä varmistamaan, ettei lapsia kannusteta liian nuorina valintoihin, joista voi olla haittaa myöhemmin elämässä.
Hackney vaikuttui ensimmäisellä Kuopion käynnillään erityisesti siitä, miten laajaa yhteistyötä PANIC-tutkimuksessa tehdään yliopiston eri yksikköjen ja tieteenalojen välillä. – Vaikka käytin eniten aikaa PANIC-tutkimuksen parissa, ennätin tutustua muihinkin kiinnostaviin hankkeisiin, kuten DR’s EXTRA -tutkimukseen, jossa on tutkittu liikuntaintervention vaikutuksia ikääntyvillä.
– Yhtenä tavoitteena näiden kahden vuoden aikana on vahvistaa yhteyksiä yliopistojemme välillä ja muillakin kuin omalla tieteenalallani. Minulla on ennestään kokemusta Fulbright-kausilta Liettuasta ja Puolasta, ja on ollut palkitsevaa olla edistämässä tutkijoiden ja opiskelijoiden verkostoitumista.
Hackney on ollut itsekin kilpatason juoksija. Nykyisin hän kävelee paljon. – Vaimoni oli mukana Kuopiossa ja kävelimme päivittäin 10–15 kilometriä. Otimme tavaksi myös käydä uimahallilla uimassa ja kuntosalilla. Kuopiosta tuli meille molemmille mieluisa paikka, se on sopivan kokoinen ja sieltä löytyy kaikki tarpeellinen. Seuraavalla kerralla sääkin varmaan suosii, sillä tarkoitus olisi palata kesällä.
