Lapsuuden liikkumattomuus vauhdittaa verisuonimuutosten syntyä

Liikkumatta vietetyn ajan lisääntyminen lapsuudesta alkaen lisää valtimoiden jäykistymistä, joka voi viitata varhaisiin verisuonimuutoksiin. Kevyt liikunta voi kuitenkin vähentää riskiä, osoittaa tuore tutkimus. Itä-Suomen, Oxfordin, Bristolin ja Exeterin yliopistojen toteuttaman tutkimuksen tulokset julkaistiin Acta Physiologica -lehdessä.

Aiemmassa tutkimuksessa samasta aineistosta on havaittu liikkumatta vietetyn ajan lisääntyneen lapsuuden ja varhaisaikuisuuden välillä noin kuudesta yhdeksään tuntiin päivässä, mikä lisäsi lihavuuden, rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden, matala-asteisen tulehdustilan ja sydämen liikakasvun riskiä. Lisäksi valtimoiden jäykistymisen on todettu lisäävän lihavuuden, insuliiniresistenssin, kohonneen verenpaineen, metabolisen oireyhtymän ja varhaisten sydänmuutosten riskiä lapsilla ja nuorilla. 

Valtimot jäykistyvät luonnostaankin iän myötä. Aikuisilla luonnolliset ikämuutokset ylittävään suureen valtimojäykkyyteen on havaittu liittyvän 47 prosenttia suurempi ennenaikaisen kuoleman riski. Aiemmin ei ole tiedetty, lisääkö liikkumattomuus valtimoiden jäykistymistä riippumatta iästä ja tunnetuista sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä.

Kevyt liikunta on havaittu tehokkaaksi lapsuuden liikkumattomuuden haittojen vähentämisessä. Aiemmin ei ole kuitenkaan tutkittu, voiko lapsuudesta asti jatkuvalla kevyellä liikunnalla vähentää valtimoiden jäykistymistä, koska valtimojäykkyyttä on harvoin toistuvasti mitattu laajalta joukolta lapsia ja nuoria.

Nyt julkaistu tutkimus on tähän asti laajin ja pitkäkestoisin, jossa on seurattu lapsuudesta alkaen liikuntaa ja paikallaanoloa liikemittarilla ja mitattu valtimoiden jäykistymistä. Kaikkiaan 1339 Bristolin yliopiston ALSPAC-tutkimuksen osallistujaa seurattiin 11 vuoden iästä 24-vuotiaiksi asti. He käyttivät vyötäröllä pidettävää liikemittaria 4–7 päivän ajan 11, 15 ja 24 vuoden iässä. Valtimojäykkyys mitattiin 17 ja 24 vuoden iässä. Paastoverestä mitattiin toistuvasti verensokeri, insuliini, HDL- ja LDL-kolesteroli, triglyseridit ja CRP. Verenpaine, syke, tupakointi, sosioekonominen tausta sekä sydän- ja verisuonitautien sukurasite otettiin huomioon analyyseissä.

Valtioiden jäykistymisen mittarina on pulssiaallon etenemisnopeus kaula- ja reisivaltimon välillä. 13 vuoden seurannan aikana liikkumatta vietetyn ajan lisääntyminen kuudesta yhdeksään tuntiin päivässä kasvatti pulssiaallon etenemisnopeutta 10 prosentin verran, mikä kertoo lisääntyneestä valtimojäykkyydestä. Arviolta yhdellä tuhannesta nuoresta oli merkittäviä verisuonimuutoksia. Vähintään kolme tuntia kevyttä liikuntaa päivittäin esti kuitenkin valtimoiden jäykistymisen ja verisuonimuutokset. Reippaan tai rasittavan liikunnan harrastaminen ei sen sijaan vähentänyt vaan hieman lisäsi valtimoiden jäykistymistä, mikä johtui valtimon seinämän fysiologisesta muovautumisesta lihasmassan kasvaessa. Reipas tai rasittava liikunta lisäsi kuitenkin valtimoiden jäykistymistä ainakin kolme kertaa vähemmän kuin paikallaanolo.

– Viimeaikaisten tutkimusten valossa liikkumattomuus on luultua haitallisempaa lasten terveydelle, toteaa lääkäri, kliinisen epidemiologian ja lasten terveyden dosentti Andrew Agbaje Itä-Suomen yliopistosta.

– Liikkumattomuus on taustalla monissa sairauksien riskitekijöissä, kuten lihavuudessa, rasva-aineenvaihdunnan häiriöissä, matala-asteisessa tulehdustilassa ja valtimoiden jäykistymisessä. Kolmesta neljään tuntiin kevyttä liikuntaa päivässä on oivallinen keino ehkäistä näitä riskitekijöitä ja siten myös sairauksien kehittymistä.

– Esimerkiksi WHO:n liikuntasuositukset eivät vielä kata kevyttä liikuntaa. Se ei kuitenkaan estä vanhempia, terveydenhuollon ammattilaisia, päättäjiä ja vaikuttajia kannustamasta lapsia päivittäiseen kevyeen liikuntaan.

Agbajen johtaman urFIT-CHILD-tutkimusryhmän työtä ovat tukeneet Jenny ja Antti Wihurin säätiö, Suomen Kulttuurirahaston keskusrahasto ja Pohjois-Savon aluerahasto, Orionin tutkimussäätiö, Aarne Koskelon säätiö, Antti ja Tyyne Soinisen säätiö, Paulon säätiö, Yrjö Jahnssonin säätiö, Paavo Nurmen säätiö, Sydäntutkimussäätiö, Ida Montinin säätiö, Eino Räsäsen rahasto, Matti ja Vappu Maukosen rahasto, Lastentautien tutkimussäätiö ja Alfred Kordelinin säätiö.