Kasvatustieteen, erityisesti varhaiskasvatuksen, alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan Joensuun kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöstutkimukseni käsittelee varhaiskasvatuksen opettajan asiantuntijuutta ja johtajuutta moniammatillisissa tiimeissä. Aihe kytkeytyy varhaiskasvatusalan ajankohtaisiin muutoksiin, joissa opettajan roolia tiiminsä pedagogisena johtajana on vahvistettu. Käytännön tiimityössä eri ammattiryhmien – opettajien, sosionomien ja lastenhoitajien – asiantuntijuus ja vastuut eivät kuitenkaan aina jäsenny selkeästi. Tämä voi synnyttää jännitteitä ja vaikeuttaa pedagogiikan johtamista. Tutkimukseni lähestyy aihetta varhaiskasvatuksen opiskelijoiden ammatillisen kehittymisen näkökulmasta ja kysyy, millaisten puhetapojen ja harjoittelukokemusten parissa opiskelijat rakentavat ymmärrystään opettajuudesta varhaiskasvatuksen tiimityössä. Opiskeluaikana muotoutuvat käsitykset ovat merkittäviä sen kannalta, miten opettajat sitoutuvat työhönsä ja toteuttavat pedagogista johtajuutta siirtyessään työelämään. Tutkimus tuottaa tietoa varhaiskasvatuksen laadun sekä alan veto- ja pitovoiman vahvistamiseksi.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tutkimus osoittaa, että opiskelijat rakentavat ymmärrystään opettajan asiantuntijuudesta ja johtajuudesta moninaisten ja ristiriitaisten odotusten parissa. Teorian tasolla opettajan asiantuntijuus ja johtajuus nähdään laadukkaan pedagogiikan edellytyksenä. Käytännön kokemuksiin peilattuna ne puolestaan näyttäytyvät toissijaisina, vaikeasti toteutettavina tai jopa tiimityöhön sopimattomina. Aiemmin vastaavia jännitteitä on tunnistettu työelämässä olevien keskuudessa, mutta tämä tutkimus osoittaa, että ne ovat läsnä jo opiskelijoiden pohdinnoissa. Tutkimus tuo esiin myös käsitteellisiä epäselvyyksiä koskien pedagogiikkaa, johtajuutta ja moniammatillisuutta, mitkä osaltaan vaikeuttavat johtajuuden mieltämistä osaksi opettajuutta. Epävarmuus kohdistuu erityisesti pedagogiikan kehittämiseen ja tiimin johtamiseen. Vaikka pedagogisesta vastuusta ollaan tietoisia, sen toteuttaminen herättää varovaisuutta. Opiskelijoita mietityttää, miten vastavalmistunut opettaja voi johtaa ja kehittää pedagogiikkaa keskellä kokeneita konkareita. Opettajan johtajuusroolista puhutaan jopa uhkana toimivalle ja hyvinvoivalle tiimille.
Tuloksissa korostuu vaikeus hahmottaa, mitä opettajan asiantuntijuus ja johtajuus merkitsevät käytännössä. Tutkimuksen perusteella opiskelijoiden harjoittelu painottuu lasten kanssa toimimiseen, kun taas vuorovaikutus tiimin jäsenten kanssa on vähäistä. Tällöin harjoittelujaksoihin liittyvä mahdollisuus saada tuntumaa opettajan vastuisiin tiimityössä jää hyödyntämättä.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää koulutuksen, harjoitteluympäristöjen, varhaiskasvatusalan organisaatioiden sekä alan käsitteellisen ympäristön kehittämisessä. Keskeistä on tukea opettajien ammatti-identiteetin kehittymistä – ei ainoastaan lasten opettajina, vaan myös tiimiensä pedagogisina asiantuntijoina ja pedagogiikan johtajina. Käytännössä tämä tarkoittaa käsitteellisten epäselvyyksien sekä opettajuuden merkitystä vähättelevien puhetapojen tunnistamista ja tarkentamista niin koulutuksessa kuin työelämässä ja alalla yleisemminkin. Harjoittelujen kehittämisessä on tärkeää edistää opiskelijoiden mahdollisuuksia osallistua työyhteisöjen ammatilliseen vuorovaikutukseen ja saada kokemusta pedagogisesta johtajuudesta. Myös mentorointikäytäntöjen vahvistaminen sekä koulutuksessa että työelämän aloitusvaiheessa voi tukea uusien opettajien ammatillista kehittymistä, lisätä luottamusta omaan asiantuntijuuteen ja rohkaista puhumaan lasten oppimisen ja hyvinvoinnin puolesta.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Kyseessä on laadullinen tutkimus, joka koostuu neljästä osatutkimuksesta. Aineisto kerättiin lukuvuonna 2019–2020 järjestämällä opettaja-, sosionomi- ja lastenhoitajaopiskelijoille puolistrukturoituja ryhmähaastatteluja. Tutkimukseen osallistui yhteensä 41 opiskelijaa, ja haastatteluja toteutettiin 17.
Kaikissa osatutkimuksissa tarkastelun kohteena oli opiskelijoiden välinen vuorovaikutus sekä se, miten he yhdessä rakentavat ja jakavat merkityksiä opettajuudesta varhaiskasvatuksen tiimityössä sekä opettajaksi kasvamisesta. Kahdessa ensimmäisessä osatutkimuksessa huomio kohdistui opettajan asiantuntijuuteen ja johtajuuteen liittyviin puhetapoihin, minkä vuoksi aineisto analysoitiin diskurssianalyysin keinoin. Kaksi jälkimmäistä osatutkimusta keskittyivät opettajaopiskelijoiden harjoittelukokemuksiin, joita tarkasteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
