Erityispedagogiikan alaan kuuluva väitös tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten rikoksista tuomittujen naisten elämänkulku ja koulupolut rakentuivat lapsuuden ja nuoruuden aikana, ja miten kouluympäristöt tukivat heidän aikuiseksi kasvamistaan. Lisäksi tutkittiin, millainen merkitys aikuisuuteen sijoittuvalla vankilassa kouluttautumisella on ollut rikoksista tuomittujen naisten elämänkulussa.
Aihetta on oleellista tutkia, sillä koulunkäynti on yksilölle merkityksellistä sekä oppimisen ja kehittymisen että aikuiseksi kasvamisen ja hyvinvoinnin rakentumisen kannalta. Lisäksi vankilassa tapahtuvalla koulutuksella nähdään olevan merkittävä rooli vankien kuntoutuksessa, yhteiskuntaan integroitumisessa ja rikosten uusimisen ennaltaehkäisyssä. Rikoksista tuomittujen naisten näkökulma koulutuksesta osana elämänkulkua on uusi aihe kotimaisella tutkimuskentällä. Tutkimalla niiden kokemuksia, jotka eivät ole kouluaikana saaneet tarvitsemaansa tukea, saamme tietoa koulujärjestelmästämme ja löydämme kenties kehityskohtia.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tutkimustuloksissa koulutuksen merkityksen nähtiin kietoutuvan rikoksista tuomittujen naisten elämänkulkuun heijastellen sen siirtymiä ja käännekohtia sekä etenkin koulupolulla saatua tukea. Lapsuuteen ja nuoruuteen ajoittuvan koulupolun kokemukset ja niiden merkitys näyttäytyivät haastateltavien aikuisuudessa minäpystyvyytenä ja hyvinvoinnin rakennusaineina tai näiden puutteina.
Nämä kokemukset ja niiden merkitykset tulivat esille vankilakoulutuksessa, sen funktioissa ja sille annetuissa merkityksissä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että rikoksista tuomittujen naisten koulupoluilla itseluottamus oli jäänyt hyvin usein tuen puuttuessa vaillinaiseksi, vaikka kouluympäristö olisikin tarjonnut tietoja, taitoja ja eväitä ihmiseksi kasvamiseen. Itseluottamuksen vaje näyttäytyi vankilakoulutuksessa käsityksissä oman oppimiskyvyn rajoitteista.
Haastateltavien lapsuuden ja nuoruuden aikana kehittyneeseen itseluottamuksen vajeeseen yhdistyi vankistatuksesta, tehdyistä rikoksista ja päihderiippuvuuksista syntynyt häpeä. Yhdessä näistä tekijöistä muodostui yksilön sisään rakentunut toimijuuden ja minäpystyvyyden rajoite, jota vankilakoulutus parhaimmillaan onnistui paikkaamaan. Näin ollen, vaikka koulujärjestelmämme tuottaa tutkimusten mukaan valtaosin osaavia ja hyvinvoivia yhteiskuntamme jäseniä, jää rikoksista tuomittujen naisten kokemusten perusteella osa yksilöistä koulupolullaan vaille vahvistavia kokemuksia.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Toivon tutkimukseni herättävän keskustelua koulukokemusten merkityksestä elämänkulussa rakentuvalle hyvinvoinnille sekä koulujemme pedagogiikan ja koulutusjärjestelmämme muutostarpeista, jotta koulupolusta muodostuisi kokonaisuudessaan yksilöä vahvistava kokemus. Yhteiskunnallisen keskustelun lisäksi näkisin tutkimukseni hyödyttävän eri instituutioiden, kuten koulutuksenjärjestäjien ja Rikosseuraamuslaitoksen, sekä kolmannen sektorin toimijoiden kehittämistyötä. Tutkimustulokset antavat äänen usein marginaaliin jäävälle ihmisryhmälle ja niille yksilöille, joiden on vaikea saada ääntään kuuluville. Heidän kokemustensa välityksellä saamme tietoa, mitä voisimme kouluissamme ja yhteiskunnassamme tehdä toisin, jotta mahdollisimman moni tyttö tai nainen välttyisi ajautumasta hyvinvoinnin rakentumisen kannalta haitalliseen marginaaliin.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Tutkimusaineisto koostuu 17 rikoksesta tuomitun naisen haastattelusta. Haastattelun teemat käsittelivät ikäkausien läpi etenevää elämänkulkua ja sen konteksteja sekä koulupolun tapahtumia. Haastattelut on tehty kolmessa erityyppisessä vankilassa eri puolilla Suomea. Aineisto tulkittiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin käyttäen elämänkulkututkimuksen ja PYD-teorian käsitteistöä analyysin perustana. Haastateltavien ilmaisemien kokemusten ymmärtäminen ja tulkitseminen merkitysten muodostamina kokonaisuuksina asemoi tutkimuksen hermeneuttiseen viitekehykseen, joka nousee tarpeesta laajentaa, kehittää ja syventää ymmärrystä ihmisten kokemasta todellisuudesta.
Lisätietoja: Irene Martiskainen, [email protected], 045 134 5019
