Joidenkin arvioiden mukaan maailmasta katoaa yksi kieli joka toinen viikko. Itä-Suomen yliopistossa halutaan pitää huolta siitä, ettei karjalan kieli tule olemaan yksi niistä.
– Meillä virallisia kansalliskieliä puhuvilla on velvollisuus huolehtia pienemmistämme eli vähemmistökielistä. Puhunkin mielelläni ”enemmistön vastuusta”, muotoilee professori Helka Riionheimo kauniisti taustaa sille, miksi hän on tehnyt jo vuosien ajan töitä uhanalaisen karjalan kielen ja sen elvyttämisen parissa.
Karjalan kieli on kieli, jota puhuu yhteensä noin 36 000 ihmistä, heistä noin 11 000 on suomenkarjalaisia ja noin 25 000 venäjänkarjalaisia. Lisäksi arvioidaan, että Suomessa noin 20 000 ihmistä ymmärtää karjalaa.
– Kieltä puhutaan siis Suomen ja Venäjän rajan molemmin puolin. Elvytystyölle se antaa omat haasteensa ja erikoisuutensa, ja se on myös kielen tutkijoille hedelmällinen tutkimuskohde.
Karjalan kielen kannalta suuri takaisku koettiin toisen maailmansodan jälkeen, jolloin Suomi menetti Raja-Karjalan alueen Neuvostoliitolle.
– Karjalaisille osoitettiin uudet asuinpaikat sisempää Suomesta. Karjalan kieltä pidettiin kummallisena, ja esimerkiksi lapsia pilkattiin kouluissa oudon puhetavan takia. Joissakin kouluissa karjalan kielen puhuminen jopa kiellettiin täysin.
Niinpä moni koki, että on helpompaa opetella suomen kieli ja sulautua väestöön nopeammin niin.
– Äidinkielen puhumisen estäminen voi kuitenkin aiheuttaa psyykkisiä ongelmia ja traumoja, varsinkin jos kielen vaihtamiseen liittyy muita raskaita kokemuksia. Näin kävikin valitettavan monelle.
Kielen katoaminen on surullista myös laajemmasta näkökulmasta.
– Kielen kadottua katoaa myös tieto sen sanastosta ja kieliopillisesta rakenteesta. Samalla menetämme siis ainutlaatuista tietoa siitä, mihin ihmiskieli kykenee ja taipuu.
Lisäksi perimätieto siirtyy sukupolvelta toiselle äidinkielen turvin. Jos sanoja ei enää löydy, katoaa esimerkiksi alkuperäiskansojen arvokas luontoon liittyvä perimätietous.
– Kieli ei siis ole vain vuorovaikutusväline, vaan se kantaa myös paljon tietoa ja monikerroksista historiaa mukanaan, Riionheimo tiivistää.
Onneksi kiinnostus karjalan kieltä ja kulttuuria kohtaan on herännyt nyt uuden sukupolven keskuudessa, eikä kieleen liittyvää ”häpeän taakkaa” enää tunnisteta. Tämän on huomannut myös jatko-opiskelija Susanna Tavi. Hän kirjoittaa parhaillaan väitöskirjaa karjalan kielen sanaston kehityksestä.
– On vähän yllättävääkin, ettei sitä ole aiemmin tutkittu. Aineistoa on saatavissa, ja se on mielenkiintoista, kun suurin osa karjalan kielen puhujista on ja on ollut vähintään kaksikielisiä. Jokainen puhuja osaa karjalan lisäksi joko suomea tai venäjää, mikä ilmenee myös sanaston käytössä.
Karjalan kieltä voi opiskella Itä-Suomen yliopistossa oppiaineena, kun muualla sitä tarjotaan vain yksittäisinä kursseina. Myös tuleville äidinkielen opettajille jaetaan perustietoa karjalasta.
– On tärkeää, että äidinkielen opettajien kautta karjalan kielestä viedään tietoa eteenpäin kouluihin. Se on luonnollista valistustyötä, Riionheimo kertoo.
Karjalaa opiskellaan mielellään – Tavi kertoo, että osalla opiskelijoista on juuria vanhassa Karjalassa, ja kieli kiehtoo siksi. Osa taas pitää kieltä muuten vain eksoottisena.
– Ja osaa opiskelijoista voisi pitää ihan kieliaktivisteina. Niin voimakkaasti he ovat nousseet puhumaan vähemmistökielen puolesta.
Kieliaktivistiksi tunnustautuu myös projektitutkija ja kääntäjä Natalia Giloeva. Hän on myös karjalankielisten radiouutisten lukija ja kääntäjä.
– Opetin aiemmin Petroskoin valtionyliopistossa karjalan kieltä. Sitten siirryin tänne Joensuuhun opetustöihin. Uutisten toimittamisen myötä työni taas alkoi liittyä yhä enemmän kääntämiseen – ja nyt koen itseni aktiiviseksi kielenkehittäjäksi, Giloeva kertoo.
Koska karjalan kieli on niin sanottu arkikieli, jota puhutaan pääasiassa kodeissa ja perhepiirissä, eikä niinkään virallisissa yhteyksissä, on se osin vajavainen. Koska myös moni kielen puhujista on jo ikääntynyt, on kieli myös vanhahtavaa. Uutisten käännöstyössä uusia sanoja on luotava koko ajan.
– Siksi käännöstyöt vievät hyvin paljon aikaa. Olen paljosta vastuussa, koska kääntämäni ja luomani sanasto on saman tien nähtävissä ja kopioitavissa verkosta.
Uusien sanojen kanssa onkin oltava tarkka. Jopa lyöntivirheet saatetaan kopioida tunnollisesti eteenpäin.
– Uusien sanojen luominen on yhteisöllistä. Kysyn uusista sanoista usein mielipidettä sosiaalisen median kanavilla, missä karjalankielisillä on aktiivinen yhteisö. Saan siellä todella nopeasti ehdotuksia ja palautetta.
Karjalan kielen elvyttäminen on siis hyvissä käsissä. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää.
– Hyviä ja rohkaisevia esimerkkejä pitkästä elvytystyöstä löytyy muun muassa Suomessa saamen kielestä ja Espanjan ja Ranskan rajalla puhuttavasta baskin kielestä, Riionheimo mainitsee.
Maailman vähemmistökielillä onkin paljon yhteisiä tekijöitä. Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, ettei karjalankaan kielen elvytystyö ole mahdoton tehtävä.
– Se vaatii tosin yksilötasolla todella paljon ponnistuksia, mutta ilmassa on positiivisia merkkejä ja opetus- tutkimus- ja elvytystyö jatkuvat aktiivisena varsinkin täällä Itä-Suomessa.