Helsingin, Tampereen, unkarilaisen István Szẻchenyin ja Itä-Suomen yliopistojen tutkijoiden mukaan sanitaation todelliset mahdollisuudet kaupungeissa on selvitettävä, sekä suunniteltava ulosteiden ravinteiden kierrätys kaupungeissa.
YK arvioi, että noin 55 prosenttia maailman väestöstä (noin 4,5 miljardia ihmistä) asui vuonna 2020 kaupungeissa, ja Maailmanpankki arvioi tällöin kaupunkilaisten osuudeksi 70–80 prosenttia USA:ssa, Euroopan Unionissa ja Australiassa. Maailmanpankki arvioi vielä, että globaalisti kaupunkilaisten osuus olisi 70 prosenttia vuonna 2050, joten tällöin kaupungeista tulisi todellisia ihmisjätösten supertuottajia. Kaupunkien kestävän kehityksen mukainen sanitaatio on sen vuoksi äärimmäisen tärkeää, etteivät elinympäristöt saastu, eivätkä taudit leviä.
Vesiklosetti kehitettiin 1840-luvulla ja sitä pidettiin pitkään äärimmäisen hyvänä kulkutautien leviämisen estäjänä, mutta se ei sellaisenaan edistä ravinnekiertoa. Jätehuolto ja sanitaatio ovat sittemmin kehittyneet huimasti. Unicefiin arvioiden mukaan silti yhä noin 800 000 ihmistä kuolee joka vuosi suolistoperäisiin tauteihin, ja heistä valtaosa on kehitysmaiden lapsia. Siksi sanitaatiota on kehitettävä erityisesti kehitysmaissa, joissa monet ihmiset ovat yhä vailla käymälää ja kunnollista jätösten käsittelyjärjestelmää.
Useimmissa kehittyneissä maissa ovat pääsääntöisesti käytössä vesikäymälät, joista jätevesi usein johdetaan jätevedenpuhdistamoihin. Puhdistettu jätevesi kulkeutuu sieltä tavallisesti luonnonvesiin ja liete, jossa on osa fosforista ja typestä, käsitellään erikseen. Kaupungin asukasluvun kasvaessa jätevesiverkostoa on laajennettava ja puhdistamon kapasiteettia kasvatettava, mikä on kallista ja tilan puutteen vuoksi usein hankalaakin.
Jo nykyään monet puhdistamot toimivat pudistuskykynsä äärirajoilla, jolloin puhdistusteho alenee. Usein jätevesiverkosto on yli-ikäistä ja vuotavaa, joten putkistoa joudutaan jatkuvasti korjaamaan ja saastumisriskit kasvavat. Bryssel on tästä yksi esimerkki, sillä sen jätevesien typestä voi käsittelemättä karata luontoon noin 10 prosenttia.
Koko maapallolla noin 63 prosenttia käymäläjätevesistä johdetaan viemäreihin ja noin 52 prosenttia käsitellään, mutta vain 11 prosenttia käsitellyistä jätevesistä tai puhdistamoiden lietteistä otetaan hyötykäyttöön, vaikka fosforikaivosten tiedetään ehtyvän lähitulevaisuudessa ja typen olevan kallista. Myös nykyinen jätevesien käsittely voi vaarantaa raakavesiä, sillä makea vesi on niukka ja ehtyvä luonnonvara.
YK arvioi, että vuonna 2050 ihmisiä olisi noin 9,7 miljardia. He tarvitsevat joka päivä 13,6 • 109 kiloa viljaa eli 2,4 • 109 kiloa enemmän kuin vuoden 2013 väestö tarvitsi (laskelma arvioi koko viljakulutuksen olevan 1,4 kg/henkilö/päivä). Tuon viljamäärän tuotto vaatii enemmän lannoitteita. Useimmille kehitysmaille mineraalilannoitteet ovat liian kalliita, joten niiden on turvauduttava myös jätevesien ja ihmisten jätösten ravinteiden kierrättämiseen.
Laaja jätösten kierrätys ei nykyään toimi liian kalliiden kuljetuskustannusten tähden. Kierrätysratkaisun on perustettava kestävään kehitykseen, liike-elämän uusiin ideoihin ja sen kykyyn kehittää taloudellisia ratkaisuja ravinteiden kierrätykseen. Kierrätysyritysten on kehityttävä kaupallisesti kannattaviksi – on siis suuri tarve löytää vaihtoehtoisia, uusia kierrätysmenetelmiä.
Sanitaation todelliset mahdollisuudet kaupungeissa on selvitettävä, sekä suunniteltava ulosteiden ravinteiden kierrätys kaupungeissa.
Lisätietoja:
Vieraileva tutkija Helvi Heinonen-Tanski, ympäristö- ja biotieteiden laitos, [email protected]
Artikkelin tiedot:
Pradhan, S.K., Viskari, E-L., Nagy, J. & Heinonen-Tanski, H. 2025. City sanitation - a potential source of plant nutrients for enhancing food security. Sanitation https://doi.org/10.34416/sanitation.00061
