Filosofisen tiedekunnan yhteisessä Filopäivässä muisteltiin kevättalvella edesmennyttä Janne Pietarista ja vaalittiin yhteisöllisyyttä.
– Tänään muistamme Jannen elämäntyötä kahdella tavalla. Paljastamme Jannen muistoksi tehdyn yhteisötaideteoksen sekä keväällä perustetun Janne Pietarisen muistorahaston käyttötavan.
Näillä sanoilla dekaani Ilkka Huhta avasi tämän vuoden Filopäivän.
– Muistorahastoon kertyneet varat käytetään tiedekuntamme tutkimuksen vahvistamiseen siten, että tiedekunnan jokainen osasto saa palkita ensi vuodesta lähtien pienellä rahapalkinnolla yhden jatko-opintojaan suunnittelevan, hiljattain valmistuneen opiskelijan, joka on tehnyt korkeatasoisen opinnäytteen maisterintutkintoonsa. Ensimmäiset aloittelevat tutkijat palkitaan Filopäivässä vuonna 2027.
Filopäivä on vuosittain järjestettävä tapahtuma, joka kokoaa yhteen tiedekunnan henkilöstöä, opiskelijoita ja alumneja. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin teemalla ”Mikä meitä vie eteenpäin?”. Samalla muisteltiin erittäin pidettyä entistä dekaania, Janne Pietarista, monin eri tavoin.
200 muistolaattaa yhteisessä teoksessa
– Tieto Jannen kuolemasta oli suuri shokki meille kaikille, ja sitä käsiteltiin paljon yhteisön kesken niin omassa osastossa kuin koko tiedekunnan tasolla. Aika nopeasti niissä keskusteluissa päädyttiin siihen, että tässä tilanteessa olisi hyvä tehdä jotain yhteisöllistä, kertaa kuvataidekasvatuksen yliopistonlehtori Jussi Mäkelä.
Koska opettajankoulutuksessa on vahva taito- ja taideaineiden edustus ja käsillä tekeminen on luontevaa, päädyttiin yhteisölliseen taideteokseen, jonka tekemisen aikana voitaisiin vielä yhdessä muistella Jannea ja pohtia hänen jättämäänsä jälkeä.
– Materiaaliksi valikoitui savi, joka itsessään on melko terapeuttinen materiaali. Lisäksi sen työstäminen on helppoa ja meillä on siitä opetuksessakin paljon kokemusta, lisää kuvataidekasvatuksen yliopisto-opettaja Teijo Karhu.
Ajatuksesta pidettiin paljon, ja tekemiseen osallistui henkilöstöä useasta eri yksiköstä. Viime viikolla paljastettuun teokseen muovailtiin yhteensä noin 200 laattaa.
– Jokaisessa niissä näkyy eletty kokemus Jannen kanssa.
Mäkelän mukaan yhteisöllinen kuvataide on hyvä työväline ja toimintamuoto esimerkiksi juuri surun tai muun suuren asian keskellä. Puhuminen on helpompaa silloin kun voi samalla tehdä jotain.
– Monelle tuntui nousevan muistoja pintaan savea muovatessa. Toisilla oli selkeä visio mitä tultiin tekemään, toisille idea syntyi vasta yhdessä jutellessa.
Yleisesti ottaen taideteosta tehdessä muistelu on ollut lämmintä ja positiivista.
– Ja samalla olemme saaneet itsekin kuulla Jannen vaikutuksesta yhteisöön tarkemmin.
Educalla on nyt Jannen aula
Valmiin teoksen lisäksi taidetta pääsee tekemään vieläkin. Muistoteoksen vierestä löytyy nimittäin tyhjä kuparilaatta, jonne saa käydä painamassa kämmenensä.
– Koska laatta on pinnoittamaton, se alkaa pikkuhiljaa patinoitua ja ”haamukämmenten” jäljet tulevat esiin, kuvailee Karhu.
Janne Pietarinen kosketti eläessään monia. Teoksella halutaan jatkaa koskettamisen teemaa.
Molemmat teokset ovat tarkoituksella sijoitettu Educa-rakennuksen aulaan Joensuun kampukselle. Se on juuri se aula, jossa Janne liikkui paljon. Nyt aula onkin nimetty ”Jannen aulaksi”.
– Olisi mukavaa, jos nimi yleistyisi niin, että kaikki tietäisivät mistä puhutaan, kun puhutaan Jannen aulasta. Aiemmin se on ollut vähän nimetön paikka, mutta nyt se on alue, jossa muistella Jannea ja hänen vaikutustaan tähän yhteisöön, Mäkelä summaa.
Filopäivän tunnustukset
Julkistusten ja muistelun lisäksi Filopäivässä jaettiin vuotuisia tunnustuksia. Palkinnonsaajat valittiin koko tiedekunnan henkilöstölle ja opiskelijoille avoimen äänestyksen perusteella. Palkinnot tekivät näkyväksi tiedekunnassa syntyvää laadukasta tutkimusta ja opinnäytetyötä, ansiokasta ohjausta sekä tutkimustyötä tukevaa toimintaa.
Samalla päivä tarjosi mahdollisuuden pysähtyä tunnistamaan niitä onnistumisia, yhteistyön muotoja ja oivalluksia, joiden varaan tiedekunnan toiminta rakentuu. Keskeisenä viestinä korostui se, että jokaisen työpanos on tärkeä osa yhteistä kokonaisuutta.
Palkinnon saivat:
- Väitöskirjatutkijan palkinto: Päivikki Liukkonen
- Gradupalkinto: Sinja Ylisiurua
- Kandipalkinto: Ville Vestman
- Kandipalkinto: Sara Hassinen
- Ohjaajapalkinto: Jaana Viljaranta
- Vuoden filolainen 2026 -palkinto: Lena Fayt.
– Päivä osoitti, että yhteiset kohtaamiset auttavat tunnistamaan osaamista, lisäävät vuorovaikutusta eri yksiköiden välillä ja vahvistavat tunnetta siitä, että olemme osa samaa yhteisöä. Samalla ne nostivat esiin työn vaikuttavuutta ja antoivat tilaa onnistumisten jakamiselle, tiivisti yliopistopedagogiikan professori, varadekaani Heidi Hyytinen.