Metsäekologian alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan luonnontieteiden, metsätieteiden ja tekniikan tiedekunnassa. Tilaisuutta voi seurata Joensuun kampuksella ja verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Tutkin epifyyttisten jäkälien monimuotoisuutta mäntyvaltaisissa metsissä keskittyen pääasiassa lahopuulla kasvaviin jäkäliin. Epifyyttiset eli puiden rungoilla kasvavat jäkälät ovat lajirikas ryhmä, joka on altis metsätaloudesta koituville elinympäristömuutoksille. Siksi tätä lajiryhmää on tärkeä ymmärtää silloin kun metsätaloudessa pyritään säilyttämään metsäluonnon monimuotoisuus.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Luonnonmetsissä männyt voivat pysyä kuolemansa jälkeen kaarnattomana pystyssä pitkälti toista sataa vuotta, korkeimmillaan muutaman sata vuotta. Käytimme puun vuosilustoista saatavia tietoja määrittämään puiden kuolemasta kuluneen ajan, ja tarkastelimme jäkäläyhteisöjen kehittymistä tämän ajan karttuessa.
Jäkälien monimuotoisuus oli korkeimmillaan pitkäkestoisella, noin sata vuotta tai pidempään pystyssä pysyneellä pystylahopuulla. Tämäntyyppisillä puilla esiintyi myös joukko erikoistuneita lajeja, jotka eivät esiinny muunlaisilla kasvualustoilla.
Tutkimus siis osoitti, että pitkäkestoisella pystylahopuulla on suuri merkitys jäkälien monimuotoisuudelle. Pohjois-Euroopan mäntymetsien lahopuudynamiikka luo edellytykset monipuoliselle lahopuulla esiintyvälle jäkälälajistolle.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Talousmetsissä on tunnetusti niukasti lahopuuta suhteessa luonnonmetsiin, mutta määrällisten puutteiden ohella talousmetsien lahopuussa on myös merkittäviä laadullisia puutteita. Yhtenä tutkimustuloksena oli, että talousmetsien mäntypystylahopuu pysyi pystyssä korkeintaan 50 vuotta kuoleman jälkeen, mikä on riittämätöntä pystylahopuulla esiintyvän jäkälälajiston ylläpitoon. Lahopuun määrää on lisätty erinäisin ennallistamiskeinoin, mutta nekään eivät näillä näkymin edistä jäkälille tärkeiden kasvualustojen muodostumista.
Väitöskirjani perusteella metsänhoidon yhteydessä tai ennallistamisella on hyvin vaikea tuottaa pitkäkestoista pystylahopuuta. Tämä korostaa jäljellä olevien luonnonmetsien, joissa niille ominainen lahopuudynamiikka on yhä voimissaan, suojelemisen merkitystä metsäluonnon monimuotoisuuden ylläpidossa.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöskirjatutkimukset perustuivat jäkäläinventointeihin, joissa määritin kaikki yksittäisillä puilla esiintyvät lajit. Yksittäisellä rungolla esiintyi tavallisesti 10–25 jäkälälajia, ja korkeimmillaan yhdeltä rungolta havaitsin 43 eri jäkälälajia. Tutkimusaineistot kerättiin maastossa pääasiassa Lieksassa, mutta myös Kuusamossa ja Kivijärvellä.
Väitöstutkimukseni liittyivät Kelo-tutkimushankkeeseen, jossa tutkitaan männyn pystylahopuita monesta eri näkökulmasta, sekä 25 vuotta sitten aloitettuun FIRE-hankkeeseen, jossa tarkastellaan kokeellisesti erilaisten metsänkäsittelymenetelmien vaikutuksia metsäekosysteemeihin.
FM Aleksi Nirhamon metsäekologian alaan kuuluva väitöskirja Epiphytic lichen diversity in pine-dominated boreal forests: community dynamics in relation to snag dynamics and disturbances (Epifyyttisten jäkälien monimuotoisuus mäntyvaltaisissa boreaalisissa metsissä: yhteisödynamiikka suhteessa pystylahopuiden dynamiikkaan ja häiriöihin) tarkastetaan luonnontieteiden, metsätieteiden ja tekniikan tiedekunnassa, Joensuun kampuksella. Vastaväittäjänä toimii Mari Jönsson, Swedish University of Agricultural Sciences (SLU), Ruotsi, ja kustoksena professori Jari Kouki, Itä-Suomen yliopisto. Tilaisuuden kieli on englanti.
Lisätietoja:
Aleksi Nirhamo, [email protected]
- Väitöstilaisuus
- Väitöskirja (PDF)
