Asutuskeskustaistelut ovat yksi nykysodankäynnin trendi

Maantieteelliset tekijät ovat vaikuttaneet maasotatoimien johtamiseen, kulkuun ja lopputuloksiin kautta historian. Käyttämällä maastoa ja olosuhteita taitavasti hyväksi, on mahdollista yllättää vastustaja.

– Esimerkiksi Ilomantsissa Ryhmä Raappanan jatkosodan viimeisessä suuressa taistelussa kesällä 1944 saavuttama voitto perustui pitkälti komentajan maastontuntemukseen ja joukkojen maastonkäyttötaitoon yliopistonlehtori, sotahistorian dosentti Pasi Tuunainen kertoo.

Tuunaiselta on juuri ilmestynyt sodan maantieteestä kirja, joka sisältää satoja esimerkkejä eri puolilta maailmaa maaston ja olosuhteiden vaikutuksesta sodankäyntiin 1850-luvulta lähtien. Teos taustoittaa myös nykyisiä sotauutisia erityisesti maantieteellisten vaikutusten näkökulmasta.

Nykysodankäynnin trendit konkretisoituvat Ukrainassa

Kirjan tuoreimmat esimerkit ovat Ukrainan sodasta, missä muun muassa vesistöillä on ollut suuri vaikutus sodankäyntiin. Niitä on hyödynnetty puolustuksen tukena ja vesistöjen ylityksiin liittyvä toiminta on korostunut lukuisten jokien halkomassa tasaisessa maastossa.

– Aluksi myös ajateltiin, että sota Ukrainassa olisi puhtaasti liikesodankäyntiä, eikä kiinteitä rintamalinjoja syntyisi. Rintamalinjat ovat kuitenkin jämähtäneet paikoilleen ja sodan osapuolet ovat linnoittautuneet sekä rakentaneet esteitä. Maan alle kaivautumalla on saatu suojaa ja pystytty puolustautumaan pienemmillä voimilla suurempaa hyökkääjää vastaan.

Ukrainassa ovat Tuunaisen mukaan konkretisoituneet monet nykysodankäynnin trendit, muun muassa asutuskeskuksissa käytävä taistelut. Maailmalla erilaiset sissijoukot ja kumoukselliset joukot ovat siirtyneet vaikeista maastoista puolustajille edullisiin kaupunkiympäristöihin. Myös erilaisten tunnelien ja luolastojen käyttö sodankäynnissä on lisääntynyt niin kaupungeissa kuin vuoristoalueilla.

Suomalaiset hyödynsivät maantiedettä taitavasti talvisodassa

Tuunainen on tutkinut pitkään sotataidon historiaa ja toimintaympäristön merkitystä sodankäynnille. Muun muassa Talven soturit -teoksessaan hän osoitti, kuinka suomalaiset käänsivät fyysisen maantieteen edukseen talvisodassa.

– Sotataidossa ja johtamisessa merkittävää on, miten maastoa ja olosuhteita voidaan käyttää hyödyksi niin, että pärjätään tiettyä vastustajaa vastaan. Suomi on pienenä ja alivoimaisena maana hyväksynyt tämän jo varhain ja ottanut ympäristön avukseen ja liittolaisekseen.

Epäonnistunut maastoanalyysi ja vihollisen toimintamahdollisuuksien aliarviointi voi johtaa vastustajan menestykseen. 1900-luvun alkupuolella esimerkiksi ranskalaiset liittolaisineen eivät olleet valmistautuneet siihen, että saksalaiset hyökkäisivät Ardennien vaikeakulkuisen vuoristoisen metsäalueen kautta.

– Ensimmäisessä Indokiinan sodassa 1954 Dien Bien Phussa olleet ranskalaiset eivät puolestaan uskoneet, että Vietminh kykenisi tuomaan paikalle raskasta aseistusta. Niinpä vain se toi tykkejään viidakon läpi ja vieläpä ylös ranskalaisten miehittämää laaksoa ympäröiville kukkuloille.

Maantieteellä voi joskus olla ratkaiseva rooli sodankäynnin lopputuloksessa. Vähimmilläänkin sotilasoperaatiot ovat hidastuneet, kun esimerkiksi olosuhteet ovat muuttuneet. Varsinkin muta on historian saatossa pysäyttänyt monta sotilasoperaatiota ja kääntänyt sodan kulkua.

– Vuonna 1941 saksalaisten hyökkäys kohti Moskovaa jumittui kirjaimellisesti mutaan ja viimeistään talven tulo pysäytti etenemisen Moskovan porteille. Aikainen talven tulo vaikutti huomattavasti myös Napoleonin sotaretkeen Venäjälle vuonna 1812.

Aavikot ovat haasteellisia myös nykyiselle huipputeknologialle

Talven soturit -teoksessaan Tuunainen keskittyi erityisesti arktiseen sodankäyntiin. Nyt ilmestynyt Sodan maantiede on Tuunaisen kahdeksas teos ja siinä hän laventaa myös muihin sodankäynnin ympäristöihin, muun muassa aavikoille, vuoristoihin, viidakoihin ja kaupunkeihin.

Teoksessa on esimerkkejä maaston ja olosuhteiden merkityksestä sodankäyntiin Krimin sodasta nykypäivään. Sotahistoriasta riittää ammennettavaa, sillä maapallolla on sodittu vuosisatojen ajan erilaisissa maastoissa – pääosin kuitenkin lähes samoilla alueilla.

Maantieteen merkitys ei ole teknologian kehityksen myötä hävinnyt. Aavikot ovat Tuunaisen mukaan edelleen haasteellisia maastoja länsivaltojen huipputeknologiaa hyödyntäville asevoimille, jotka eivät ole pystyneet käyttämään ilmaylivoimaansa haasteellisissa olosuhteissa esimerkiksi hiekkamyrskyn yllättäessä.

Kuumat, kylmät, kosteat ja pölyiset ympäristöt tuottavatkin edelleen haasteita huipputeknologiaan perustuvalle nykysodankäynnille.

Maantieteen ja olosuhteiden merkitys sodankäynnissä on pysyvä

Monissa sotahistoriallisissa tutkimuksissa taistelukenttä ja sen ominaisuudet otetaan itsestäänselvyyksinä. Tuunaisen uutuusteos nostaa maaston merkityksen tutkimuksen keskiöön.

– Maantieteen ja olosuhteiden merkitys sodankäynnissä on pysyvää. Ei siis voida ajatella, että niillä oli merkitystä vain ennen, kun sotavoimilla oli käytössään huonommat kulkuvälineet.

Nykyteknologia antaa myös uusia mahdollisuuksia maantieteen hyödyntämiseen sodankäynnissä.

– Nykyisin on mahdollisuus saada muun muassa paikkatietoja ja viranomaisten keräämää tietoa eri tavalla kuin aiemmin. Voidaan siis hyvin tarkkaan pohtia maaston kulkukelpoisuutta ja omien joukkojen mahdollisuuksia siitä näkökulmasta, mitä vastustajan on mahdollista tehdä.

Pasi Tuunainen. Sodan maantiede. Maaston ja olosuhteiden vaikutus sodankäyntiin 1850-luvulta nykypäivään. Gaudeamus. 2023. https://www.gaudeamus.fi/teos/sodan-maantiede/