Sosiologian alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Väitöstilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Lapsiperheenä elämisen tapojen kirjo on moninainen ja muutoksessa. Lapsiperheiden hyvinvointi ja voimavarat ovat usein riippuvaisia kotitalouden ulkopuolisista suhteista, mikä tulisi huomioida yhteiskuntapolitiikassa, sanoo VTM Vaula Helin. Hän tutki Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan avioliiton ulkopuolella lapsen saaneiden äitien perhekäsityksiä ja tukiverkostoja.
Merkitykselliset perhe- ja läheissuhteet ulottuivat useimmiten kotitalouksien rajojen ulkopuolelle. Helinin tutkimien äitien lapsiperhe näyttäytyi usein laajana verkostomaisena kokonaisuutena, johon kuului sukulaisten ohella myös ystäviä. Tutkimuksessa kerättiin lomakeaineisto aviottomilta helsinkiläisäideiltä ja haastateltiin itsellisiä äitejä, jotka vastasivat ainoana vanhempana lapsen elatuksesta ja hoivasta.
– Tutkimus tuo näkyväksi perheiden elettyä moninaisuutta ja haastaa pohtimaan, onko ydinperhe enää itsestään selvä yhteiskunnan perusyksikkö, Helin sanoo.
Avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten määrä on kasvanut Suomessa 1970-luvulta lähtien ja vuonna 2023 lähes puolet lapsista syntyi avioliiton ulkopuolella. Myös naimattomien naisten hedelmöityshoidoista seuranneet synnytykset ovat viime vuosina lisääntyneet. Muutoksista huolimatta heteroseksuaalisella avioliittoperheellä on edelleen painoarvoa yhteiskunnallisessa keskustelussa, mikä näkyy esimerkiksi syntyvyyden nostamiseen liittyvissä aloitteissa.
Keskustelu lapsiperheistä nojaa usein lainsäädännön ja väestötilastojen rajaamiin määritelmiin, vaikka arkielämän suhteet ja perheenä elämisen tavat vaikuttavat ratkaisevasti lapsiperheiden hyvinvointiin.
– Tilastojen kautta ei päästä käsiksi siihen, keiden varaan lapsiperheen tarvitsema tuki rakentuu, Helin sanoo.
Helinin mukaan lapsiperheille suunnatuissa palveluissa ja perhepolitiikassa tulisi tunnistaa perhesuhteet kotitaloutta laajempana kokonaisuutena, sillä perheen hyvinvointi ja voimavarat ovat riippuvaisia myös niistä.
– Verkostoissa ei liiku ainoastaan apua ja tukea lapsen vanhemmille, vaan myös tietoa, suhteita ja materiaalista pääomaa, jotka voivat kannatella ja suunnata lasta, Helin sanoo.
Tutkimusta varten haastatellut itselliset äidit kuvasivat ristiriitaisia pyrkimyksiä. Toisaalta moni tavoitteli miehestä ja heteroydinperhemallista irtaantuvaa äidin lapsiperhettä, toisaalta usein näkyi halu turvata lapsen oikeus biologiseen alkuperäänsä, vähintään altruistisesta luovuttajasta kertovan tarinan kautta.
Tutkimuksessa äitien saama arjen tuki painottui vahvasti naisten välisiin suhteisiin.
– Hoivan ja tuen tarve ei katoa, vaikka lapsiperheiden muodot muuttuvat. Tulokset herättävät kysymään, miten ja kenelle hoivavastuut tulevaisuudessa jakautuvat erityisesti, jos lapsiperheellistyminen naisistuu. Tunnistammeko nämä muutokset yhteiskunnallisesti ajoissa? Se on lapsiperheiden hyvinvoinnin kannalta keskeistä.
VTM Vaula Helinin sosiologian alaan kuuluva väitöskirja Lapsiperheen rajat liikkeessä. Aviottomien äitien perhekäsitykset ja tukiverkostot tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Vanessa May Manchesterin yliopistosta ja kustoksena professori Anna-Maija Castrén Itä-Suomen yliopistosta.
