Yhteiskuntatieteiden nuorempi tutkija Vaula Helin kirjoitti lapsettomuushoidoista omakohtaisen tietokirjan.
Lapsen saamisen ja lisääntymisen keinot moninaistuvat Suomessa ja maailmalla. Samaan aikaan perinteiset perhemuodot saavat rinnalleen uudenlaisia läheissuhteita ja -verkostoja.
Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksen nuorempi tutkija Vaula Helin sekä opettaja ja sanataiteilija Paula Ojanen ovat julkaisseet lokakuussa lapsettomuushoidoista kertovan tietokirjan Jatulintarha – lisääntymisemme oudot polut (S&S).
Helin tarkastelee väitöstutkimuksessaan helsinkiläisten naisten lapsiperheellistymisen polkuja, perhekäsityksiä ja tukiverkostoja. Erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat itselliset äidit, jotka lähtevät perustamaan lapsiperhettä yksin ilman puolisoja ja käyvät läpi lapsettomuushoitoja lahjasolujen avulla.
Väitöstutkimuksen ohessa Helin päätyi kirjoittamaan omakohtaista tietokirjaa lapsettomuushoidoista.
– Samoihin aikoihin, kun ryhdyin tekemään väitöskirjaa, aloitimme puolisoni kanssa lapsettomuushoidot. Syytä lapsettomuuteen ei löydetty. Julkisella puolella meille tehtiin yksi koeputkihedelmöitys, jonka jälkeen siirryimme yksityiselle klinikalle. Hoitojen jatkuessa tuli joitain onnistumisia mutta myös isoja pettymyksiä, kuten keskenmenoja. Viimeisessä vaiheessa teetimme jäljellä oleville alkioille kromosomitutkimuksen, jonka tuloksena lapsettomuushoidot lopetettiin. Sitten vastoin kaikkia odotuksia tulin raskaaksi luomusti, Helin kertoo.
Helsinkiläisen itsellisen äidin Paula Ojasen tarina on erilainen kuin Vaula Helinin. Ojanen lähti lapsettomuushoitoihin yksin. Kun Helin törmäsi Ojasen lapsettomuusaiheisiin teksteihin, kaksikko jakoi tunteen, että lapsettomuushoidoista kertovalle kirjalle on tarve. He hakivat projektille apurahaa Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnalta ja saivat neljän kuukauden työskentelyapurahan, mikä mahdollisti kirjoitustyön.
Avustettu lisääntyminen nousee ilmiönä
Suomalaisessakin yhteiskunnassa on tapahtunut muutos, jossa lisääntymisen ajankohta on siirtynyt myöhäisemmäksi. Nykyisin ensisynnyttäjien keski-ikä on noin 30 vuotta, ja monet aloittavat yrittämisen entistä myöhemmin. Hedelmällisyyden ongelmia havaitaan myös miehillä. Taustalla on monia tekijöitä kuten ympäristön aiheuttamaa kuormitusta ja elämäntapojen vaikutusta.
Odotettavissa onkin, että yhä useampi suomalainen turvautuu jatkossa lasta hankkiessaan lääketieteelliseen apuun.
– Tilastot kertovat, että Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUSin alueella tehtiin kymmenen vuotta sitten noin 600 koeputkihedelmöityshoitoa, nyt lukema on noin 900–1000 vuositasolla, Helin sanoo.
Lapsettomuushoitojen tarpeeseen vaikuttavat myös lapsiperheellistymisen muutokset. Nykyisin lähes kolme sataa yksin elävää suomalaisnaista saa vuosittain lapsen hoitojen avulla.
Kun itselliset äidit ja naisparit tulevat kulttuurisesti näkyvämmäksi ja heille tarjotaan lapsettomuushoitoja julkisella puolella kuten heteropareillekin, ilmiö normalisoituu vähitellen. Uudet perheenä elämisen tavat muokkaavat myös ihmisten läheissuhdeverkostoja. Omassa tutkimuksessaan Helin on havainnut, että ystävien rooli äitien tukiverkostoissa on merkittävä.
– Itsellisten äitien joukossa on naisia, jotka ovat kokeneet syvän pettymyksen siinä, etteivät ole löytäneet parisuhdetta, jossa lapsen saaminen olisi ollut mahdollista. Toisaalta on myös heitä, jotka pitävät itsellistä äitiyttä helppona ja itselleen sopivana ratkaisuna. On kiinnostavaa nähdä, miten tällaiset muutokset lapsiperheellistymisessä haastavat tulevaisuudessa yhteiskuntia.
Omakohtaiset kokemukset ja tutkijan katse
Omakohtaisen tietokirjan kirjoittaminen oli luontevaa Vaula Helinille, sillä hän on kirjoittanut kokemuksiaan talteen halki elämänsä.
– Olen aina dokumentoinut elämääni ja kokemuksiani kirjoittamalla. Tutkijan työssäkin minua kiinnostaa mahdollisuus syventyä lukemiseen ja akateemiseen kirjoittamiseen.
Vaikka Helin kirjoitti tietokirjaa samalla tarkkuudella kuin tutkimustekstiä, hän tunnistaa tutkijan ja henkilökohtaisen elämän roolit.
– Omaelämäkerrallinen tietokirja ei ole tieteellistä tutkimusta vaan populaari teos. Populaarimman tekstin kirjoittaminen tuntui akateemisen tekstin pusertamisen jälkeen hyvin vapauttavalta. Toisaalta myös tutkijan katse, jonka kautta sosiaalinen todellisuus itselleni usein suodattuu, oli avuksi populaarin tekstin kirjoittamisessa. Tutkijapositio auttoi ymmärtämään ja kontekstualisoimaan omassa elämässä tapahtuvia asioita, Helin kuvaa.
Suomessa tehdään myös tieteellistä tutkimusta lapsettomuushoidoista: muun muassa Helsingin yliopistosta väitellyt Elina Helosvuori tutkii lapsettomuushoitoja ja Tampereen yliopiston akatemiatutkija Riikka Homanen on perehtynyt hankkeissaan avustettuun lisääntymiseen.
Lisätietoja:
Vaula Helin, nuorempi tutkija, yhteiskuntatieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto, vaula.helin@uef.fi