Pienikin lapsi nauttii ryhmässä olemisesta
Ihminen on luotu toimimaan toisten kanssa ryhmässä – miksi kieltäisimme sen lapsilta?
– Tutkimusten näkökulmasta ei ole mitään syytä olla laittamatta alle 3-vuotiasta lasta päiväkotiin, sanoo tuore varhaiskasvatuksen professori Nina Sajaniemi aina ajankohtaisesta aiheesta.
Hänen mukaansa täytyy tosin pitää huolta, että varhaiskasvatuksen ympäristön on sellainen, johon jokainen vanhempi voi laittaa 1-vuotiaansa hoitoon ilman pelkoa tai epäilystä.
– Varhaiskasvatus hyödyttää ja rikastuttaa lasta monella tapaa silloin kun se on rakennettu oikein. Tämän todistavat kaikki tutkimuksemme.
Samojen tutkimusten mukaan pienimmätkään lapset eivät ole päivähoidossa sen stressaantuneempia kuin vanhemmatkaan lapset.
– Eikä hoidon laatu ole kiinni ryhmän koosta. Laatu on hyvää silloin kun paikalla on tarpeeksi sensitiivisiä eli lapsen tarpeille erikoistuneita aikuisia.
Sajaniemen mukaan taaperot rakastavat ryhmässä olemista, ja he ovat äärettömän kiinnostuneita siitä, mitä muut lapset ja aikuiset tekevät.
– Ennemminkin sanoisin, että lapsen kehitykselle on haitaksi viettää aikaa vain yhden ihmisen kanssa. Pienetkin lapset ovat paljon aktiivisemmassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa kuin mitä on aiemmin oletettu.
Lisäksi päiväkoti on ympäristö, joka lisää koulutuksellista ja terveydellistä tasa-arvoa.
– Uusi laki on onneksi muuttanut ryhmien rakennetta niin, että päiväkotihenkilöstön koulutustasoa on nostettu. Hyvässä tiimissä on moniammatillista yhteistyötä sekä vahva opettajuuden näkökulma.
Varhaiskasvatus osaksi opettajuuden kaarta
Opettajuuden näkökulmaa Sajaniemi toivoo entisestään painotettavan myös Itä-Suomen yliopiston varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksessa.
– Varhaiskasvatus pitäisi nähdä vahvemmin osana opettajuuden kaarta. Varhaiskasvatuksen opettaja on erilainen kuin vaikkapa luokanopettaja tai aineen opettaja, mutta juuri varhaiskasvatuksen opettaja luo pohjaa myöhemmälle koulupolulle.
Sajaniemen tavoitteena onkin saada se ajatus vakiintumaan ja vahvistumaan myös Itä-Suomessa. Hän siirtyi UEFiin Helsingin yliopistosta, missä hän toimi varhaiskasvatuksen yliopistonlehtorina sekä varhaiskasvatuksen koulutuksen johtajana.
– Uuteen toimintakulttuuriin tutustuminen on ollut todella antoisaa. Joensuun kampukselle ei ole vielä ehtinyt syntyä omaa varhaiskasvatuksen kulttuuria, mutta täällä on selvästi hyvä henki, jolle on helppoa lähteä rakentamaan sitä. Tavoitteena on olla jonain päivänä valtakunnallinen edelläkävijä tällä saralla.
Se vaatii kuitenkin koko varhaiskasvatuksen nostatusta ja sen tärkeyden korostamista.
– Ja siihen liittyy jo erilaisia poliittisia konnotaatioita.
Tutkimustyötä ja elävää elämää
Sajaniemi korostaa, että yliopistotyön lisäksi hän näkee jatkuvasti myös ”elävää elämää”. Sajaniemi on koulutukseltaan myös neuropsykologi, ja hän pitää yhä yksityisvastaanottoa lapsille, nuorille ja heidän perheilleen Helsingissä.
– Tutkimustyö on palkitsevaa ja hienoa, mutta olen sitä mieltä, että parhaiten olen elämässä kiinni kun tapaan lapsia ja nuoria vastaanotollani. Jokainenhan heistä on osa joko varhaiskasvatusta tai koulua.
Meneillään olevista tutkimuksistaan Sajaniemi mainitsee muun muassa pedagogiseen sensitiivisyyteen, leikkiin sekä digitalisaatioon liittyvät hankkeet varhaiskasvatuksessa.
– Niistä ainakin kahta käynnistellään nyt joensuulaisten päiväkotien kanssa yhteistyössä, joten niistä kuullaan varmasti lisää myöhemmin.
Nina Sajaniemi
- Itä-Suomen yliopiston varhaiskasvatuksen professori 1.1.2019–
- S. 1956, Rauma
- PsM 1985, PsL 1990, Helsingin yliopisto
- FT (neuropsykologia), 2001, Helsingin yliopisto
- Kehitysneuropsykologian dosentti
- Neuropsykologi, 1990–
- Varhaiskasvatuksen koulutuksen johtaja, Helsingin yliopisto, 2009–2019
- Yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, 2002–2019