Hyppää pääsisältöön

Koronavirustilanne Itä-Suomen yliopistossa

Lapsi lukee leikkipuistossa.

Jokaisella oikeus tukeen myös etäopiskelun aikana

  • Koulutus ja oppimisympäristöt
  • Teksti Nina Venhe | Kuva Mostphotos

Etäopetuksesta ja -oppimisesta puhuttaessa nousee esiin usein sama asia: huoli tuen tarpeessa olevien oppilaiden pärjäämisestä.

– Tuen tarpeessa olevilla oppilailla erilaiseen työtapaan käynnistyminen vie aikaa ja voimia enemmän kuin muilla. Jos oppilas on tarvinnut koulussa ollessaan voimakasta aikuisen tukea opiskeluunsa, ei se tarve ole kadonnut mihinkään etäopiskelun aikana, tiivistää erityisopetuksen lehtori Vappu Wiren Rantakylän normaalikoulusta.

Siksi Wirenin mukaan tehtävien, opetuksen ja arvioinninkin eriyttäminen on nyt erityisen tärkeää. 

– Tukea tarvitsevan oppilaan on tärkeää tuntea, että hän on edelleen kyvykäs opiskelemaan ja että hän pystyy selviytymään koulutyöstä.

Erityispedagogiikan yliopistonlehtori Aino Äikäs toivoo, että poikkeustilanteessa opettajat keskittyisivät vain niihin ydinasioihin ja tavoitteisiin, joita juuri nyt on tarpeen saavuttaa.

– Opetusministeri Li Anderssonkin on sanonut, että nyt pitäisi hieman höllätä. Tämä kevät voidaan hyvin mennä hieman keveämmällä otteella.

Tuki onnistuu myös etänä

Julkisuudessa käydyissä keskusteluissa on käynyt ilmi, että käytännöt ja tukitoimet ovat erilaisia kouluista riippuen. Itä-Suomen yliopiston harjoittelukouluissa tuettua opetusta on jatkettu, ja vauhdissa tuen muotoja on muokattu niin, että ne sopivat myös etäopiskeluun.

– Olemme lähteneet liikkeelle siitä, että jokaisella on oikeus tukeen myös etäopiskelun aikana. Jatkamme norssissa esimerkiksi puheopetusta, klinikkamuotoista tukea oppituntien aikana, pienemmälle ryhmälle suunnattua opetusta, henkilökohtaisia oppitunteja ja tukiopetusta, luettelee erityisopetuksen lehtori Tuire Silvennoinen Tulliportin normaalikoulusta.

Tulliportin norssissa on tiimi, joka edistää yhteisöllistä vahvuuslähtöistä pedagogiikkaa opettajien tekemän vahvuuslähtöisen luokkatyön lisäksi.

– Nyt etäopetuksen aikana olemme viikoittain keskittyneet kasvun kehityksen eri teemoihin, kuten rentoutumiseen, empatiakykyyn ja itsetuntemukseen. Tämä tuo pienen lisän etäopiskeluun ja lisää hyvinvointia.

Oppilastuntemus tärkeää

Yksilölliset tukitoimet näyttävät onnistuvan sitä paremmin, mitä paremmin opettajat tuntevat oppilaansa. Asia korostuu erityisesti juuri tänä poikkeusaikana.

Äikäs toivookin opettajien pitävän huolta siitä, että jokaiseen lapseen säilyy jonkinlainen päivittäinen kontakti koulun kautta.

– Tässä avainasemassa ovat juuri erityisopettajat, koulunkäynninohjaajat, koulupsyykkarit ja kaikki muut koulun aikuiset, jotka vastaavat oppilashuollon toiminnasta ja moniammatillisesta yhteistyöstä. Missään nimessä nyt ei ole oikea aika lomauttaa koulunkäynninohjaajia, kuten joissakin kunnissa on tehty.

Erityispedagogiikan professori Eija Kärnän mukaan selvää on, että jos tukea ei koulun puolesta ole tarjolla, joidenkin tukea tarvitsevien lasten oppiminen jää enemmän tai vähemmän perheiden ja heidän itsensä harteille.

– Silloin taas perhetilanne ja lapsen omat taidot ratkaisevat, miten oppiminen etenee. Lapset ovat tässä siis hyvin eriarvoisessa tilanteessa, ja tuen tarve voi olla suurempi kouluun palatessa.

Esimerkiksi jos oppilaan kotona vanhemmat eivät osaa riittävästi suomen kieltä, on heidän mahdoton tukea lastansa koulutyössä, vaikka halua olisikin. 

Vappu Wiren muistuttaa kuitenkin, että vanhempien tehtävänä on edelleen olla vain vanhempia. 

– Opettajaksi ei tarvitse ryhtyä. Vanhempien tehtävä on huolehtia turvallisesta arjesta ja koulun tehtävä on opettaa.

Positiivisiakin yllätyksiä

Tuen tarpeessa olevaa koululaista haastavat monet kysymykset: Mistä tehtävät löytyvät? Miten tehtävän voi aloittaa? Kuka auttaa, jos en osaa? Tehtävät voivat lopulta kasautua mahdottoman tuntuiseksi vuoreksi. 

– Mutta toisaalta tämä tilanne voi tuoda esiin positiivisiakin yllätyksiä tukea tarvitsevien lasten osaamisesta. He ehkä pystyvätkin enempään kuin mitä koulussa on totuttu näkemään, muistuttaa Kärnä.

Wiren on havainnut työssään saman.

– Osa oppilaista on nyt suorastaan kukoistanut. Jos oppilaalla on esimerkiksi autismin kirjoon kuuluvaa oireilua, ja hän kuormittuu helposti aistiärsykkeistä tai sosiaalisista suhteista, on hän saattanut menestyä etäopetusjakson aikana paremmin kuin koulua käydessään.

Kotona opiskellessaan tällainen oppilas on saanut tehdä koulutyötään omaan tahtiinsa ja rytmittää työskentelyään itselleen sopivalla tavalla.

– Siksi haluan myös muistuttaa, että koulutyössä tukea tarvitsevat oppilaat ovat loppujen lopuksi hyvin heterogeeninen joukko, joten yksiselitteisesti ei voi tietää, miten etäopetusjakso on kuhunkin vaikuttanut.

Eväitä tulevaan

Jokainen asiantuntija näkee poikkeustilanteessa hyviäkin puolia sekä mahdollisuuksia tulevaan. Itä-Suomen yliopistossa tulevien opettajien opetusharjoittelu on jatkunut etäopetuksesta huolimatta, mitä pidetään hyvänä asiana.

– Tulevaisuuden opettajat saavat nyt ensiarvoisen tärkeää kokemusta siitä, miten opetusta voidaan järjestää kenties jatkossakin haastavissa olosuhteissa, Äikäs mainitsee.

Julkisessa keskustelussa on näkynyt myös opettajien innostus etäopetuksen järjestämistä kohtaan. Se antaa mahdollisuuksia ehkä tuleviinkin poikkeustilanteisiin.

Vaikka rajoituksia lähdettäisiin pian purkamaankin, on Eija Kärnän mielestä hyvä, että poikkeustilanne on kääntänyt keskustelun suuntaa vihdoinkin koulujen ja opetuksen osalta positiivisemmaksi. 

– Hyvän yleensä huomaa vasta kun se puuttuu.