Magneettikuvantamista käytetään enenevästi rintakuvantamisessa. Vesimolekyylien liikkeeseen perustuva diffuusiokuvantaminen on magneettikuvantamistekniikka, joka parantaa kuvauksen tarkkuutta ja vähentää näin turhaa näytteenottoa sekä parantaa rintamuutosten erotusdiagnostiikkaa.
Lääketieteen lisensiaatti Otso Arposen väitöskirja käsittelee diffuusiokuvantamisen kliinistä käyttöä epäiltäessä rintasyöpää. Väitöskirjan ensimmäisen osatyön tulokset osoittivat, että kasvaimen sisältä matalimman diffuusion kohdalta pieneltä alueelta tehdyt mittaukset parantavat diffuusiokuvantamisen kykyä erottaa hyvänlaatuiset ja pahanlaatuiset rinnan muutokset toisistaan. Toisessa osatyössä osoitettiin, että magneettikuvantamisen tarkkuus paranee, kun rakenteellisten piirteiden ja tavanomaisten kuvantamismuuttujien lisäksi arvioidaan diffuusiokertoimen ja T2-signaalin yhdistelmää. Kolmannessa osatyössä osoitettiin, että kontrastiaineen anto voi vaikuttaa laskennallisiin veden diffuusiota kuvaaviin arvoihin. Tämän vuoksi magneettikuvantamissekvessien järjestys tulisi vakinaistaa.
– Diffuusiokuvantaminen on tulossa rutiinikäyttöön rintakuvantamisessa. Tuloksemme ovat merkittäviä, sillä ne parantavat magneettikuvantamisen tarkkuutta epäiltäessä rintasyöpää. Kuopion yliopistollisessa sairaalassa diffuusiokuvaus on jo vuosia kuulunut rutiiniprotokollaan, Arponen kertoo.
– Linjassa tulostemme kanssa kansainvälinenkin ohjeistus suosittaa nyt pienten mittausalueiden käyttöä ja magneettikuvantamissekvessien järjestyksen vakinaistamista.
Lääketieteen lisensiaatti Otso Arposen väitöskirja ”Diffusion-weighted magnetic resonance imaging in breast cancer” tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa 17.1.2020. Vastaväittäjänä toimii dosentti Tuomo Meretoja Helsingin yliopistosta ja kustoksena on professori Ritva Vanninen Itä-Suomen yliopistosta.
Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa
https://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/18474?encoding=UTF-8
