Tämä on Lainahaalareissa-podcastin tekstivastine. Linkki podcastin ääniversioon löytyy tekstivastineen alta.
Lainahaalareissa: Yliopiston aloittaminen
[äänite alkaa]
[musiikkia]
Maria: - meijän luokassa mä sit totesin, että nää on varmaan nää mun kurssikaverit -
Anni: - sekavat, jännityksensekaiset fiilikset, et –
Maria: - hirvee määrä porukkaa, joka on lähtökohtaisesti kiinnostunut siitä samasta asiasta ku sinä –
[musiikkia]
Anni: Moikka ja tervetuloa Kesäspessu-studioon. Tänään tuttuun tapaan meidän studiossa on Anni ja Maria.
Tänään meillä on aiheena yliopiston aloittaminen. Mä luulen, että monella, joka Itä-Suomen yliopistossa opiskelee, niin haalareista löytyy kaupunkisuunnistusmerkki. Mikä on yksi ehkä semmonen tapahtuma, millä startataan sitten siellä alkupuolella opintoja.
Maria: Kyllä löytyy multakin. Multa löytyy itse asiassa mun tuutorointivuoden kaupunkisuunnistusmerkki. Ei sitä fuksivuoden, koska en fuksivuonna valitettavasti päässy osallistumaan, vaan olin sitten tuutorina ekaa kertaa.
Anni: Muistatko ekan päivän Maria kun tulit yliopistoon?
Maria: Joo muistan. Mulla kävi silleen hassusti, et en päässy silloin ihan oikeena ensimmäisenä päivänä, vaan tulin sitten päivän muita jälessä. Ja laitoin mun tuutorille viestiä, että missä mun pitää olla ja missä tää on tää luokka ja apua apua apua. Ja sit se laitto mulle screenshotteja Tuudosta, missä näky sit se kartta ja ohjeet sinne, minne mun piti mennä. Ja sit mä löysin sinne. Ja mä en siis tuntenu sieltä sitten ketään siinä luokassa. Mä sitten totesin, että nää on nyt varmaan nää mun kurssikaverit sitten. Et alku oli aika vauhdikas itselleni, mutta ihan hyvin se siitä sitten lähti. Siinä kohtaa kun puolenpäivän aikaan päästiin tuutorin kanssa syömään, ni siinä kohtaa alko helpottaan. Löyty oikee tuutori ja oikee porukka ja sitte pääs höpöttämään.
Anni: Mä muistelen, et meillä oli silleen, et ennen kun virallisesti alko, niinku oli eka päivä, niin meillä oli tämmönen joku pikniktyylinen, nyyttärityylinen, joku vastaava, et missä sai mennä jo tutustuu etukäteen vähän. Must tuntuu, et jos mä nyt mietin sitä päivää kun on alottanu yliopiston, niin jotenkin sekavat, jännityksensekaiset fiilikset. Et jotenkin se jännitys siitä kaikesta uudesta, uusista kavereista, saako sieltä kavereita, mitä tapahtuu, pärjäänkö mä täällä ynnä muuta.
Mutta sit jotenkin must tuntu, et aika nopeesti noi fiilikset muuttu siihen, että vitsi miten kiva täällä on olla. Löyty samanhenkisii ihmisii ja oppi yliopiston tavoille ja rupes tietää, missä on mikäkin luokka. Ja tuutorit kyllä sano, et ei mitään hätää, että kyllä ekoilla viikoilla ymmärtää proffat ynnä muut, että jos sanot, että en löytänyt luokkaa, et sen takia oon myöhässä. Mutta ei sekään nyt niin oo jos ei ihan vartin yli kerkeä paikalle.
Maria: Ei se tosiaan oo niin maailmanloppu. Mut ehkä muutenkin siinä alussa, niin jos vois nyt mennä takaisin, niin haluis enemmän nauttia siitä kaikesta ihanasta uudesta. Kun nyt tuntuu, että ei oikein muista mitään kun jännitti niin paljon kaikkea. Niin ehkä tavallaan jos vois, ni haluis mennä uudestaan uudestaan, että pääsis makustelemaan sitä kaikkea uutta ja alkuinnostusta ja kaikkee sitte uudestaan. Siitä kannattaa nauttia.
Anni: Kyllä. Ja siis jotenki tuntuu, et oli sellaset sekavat fiilikset. Et esimerkiks ku ekalla viikollaha on ihan hurjasti tapahtumia, tai meillä ainakin oli. Niin sitten oli vähän semmonen, että jos mä nyt en mee, niin jäänkö mä jostain paitsi ja mä en saa kavereita. Mut sit oli samalla ehkä semmonen fiilis, että jos mä nyt meen, niin kenen kanssa mä oon siellä, kun mä en oikein vielä tunne ketään. Siis tälleen vähän sekavia fiiliksiä. Mut sitten toisaalta, kun meni vaan ja anto niitten fiilisten olla ku oli ja meni ja nautti siitä, niin tässä sitä ollaan neljä vuotta myöhemmin. Ja on löytyny kavereita ja mahtavia kokemuksia saanu. Mut joo, mäkin voisin kyllä mennä uudestaan vielä kokemaan ja jotenkin niinku ei jännittää turhaa.
Maria: Ne on myös aika rankkoja ne ekat viikot, siinä tulee ihan tosi paljon kaikkea uutta. Niin se on ihan ok, jos ei jaksa joka päivä lähteä jonnekin, et ei se ensimmäinen viikko oo se et nyt tai ei ikinä. Et siitä voi kukin nauttia kyllä sitten tavallaan ja ottaa ja mennä sen verran kuin jaksaa ja haluaa. Et tosi paljon on kaikkee ja tosi paljon tulee uutta tietoa. Aina on varmaan niinku lähes joka illalle on joku juttu, minne voi mennä. Mutta ei oo pakko myöskään.
Anni: Joo, muistan, et se informaatiotulva, mitä silloin tulee, niin sitähän tulee ja tulee ja tulee. Ja tuntuu siltä, että miten mä muistan tän kaiken ja vois melkein sanoo, et ei sun tarviikaan muistaa sitä kaikkea. Siinä sitä oppii, kun lähtee tekee opintoja ja se yliopisto lähtee rullaamaan. Hyvin nopeasti sitä jotenkin, en mä tiiä, voiks sanoo, et myös arkistuu. Silleen, et se rupee olee sulle rutiinia ja sitä omaa arkea, et sä pyörit siellä yliopistolla.
Ja haluun vielä sanoo noista tapahtumista, et just kannattaa mennä sen oman, miten ite haluut mennä. Et ei tietenkään kannata lähteä, jos tuntuu, et se on jotenkin pakonomaista tai muuta. Ja sen haluun vielä myös korostaa, että varmaan monelle tuntuu, et ne on semmosii alkoholitapahtumia. Ja totta kai siellä saa, jos on semmonen tapahtuma, et saa nauttia alkoholia, niin totta kai saa nauttia, jos haluaa. Mutta missään vaiheessa ei oo pakko. Eli monesti tiedän, että on myös selvin päin ihmisiä mukana ja kaikilla on ihan yhtä hauskaa, et se ei oo siitä riippuvaista. Eli ihan oman fiiliksen mukaan.
Maria: Kyllä, ja siltä omalta tuutorilta voi sitten kans kysyä apua. Ja se tuutori lähtee varmasti kyllä vinkkaa tapahtumia, minne kannattaa mennä tai saattaa lähteä seuraks, jos vaan omilta kiireiltään ehtii. Ni kannattaa myös oikeasti kysellä ja höpötellä sen tuutorin kanssa.
Anni: Tuutorit auttaa mielellään, sitä vartenhan ne on siellä. Ne auttaa teitä siihen, et siitä tulee arkee siitä tehdään yliopistoelämästä. Ja mä ennen ku oon päässy tähän kuplaan, mikä täällä on täällä opiskelijaelämässä, niin mä muistan, että mä stressasin sitä, että no miten mä nyt ilmottaudun sinne kursseille. Ja pääsinkö mä nyt niille kursseille ja miten mä pääsen sinne kursseille ja kaikkea tämmöstä. Mutta just ehkä niinku vähän mitä Maria tossa alussa sano, niin kannattaa nauttia kaikest siitä, mitä teille on ja annetaan. Ja kaikki tulee ajallaan. Meillekin tuli sit semmonen, et kaikki istutettiin johonkin luokkaan ja oltiin silleen tässä kurssit, ilmottautukaa näille.
Maria: Ja ehkä tavallaan muistaa sen, et kaikki on samassa veneessä. Että toki jotkut ilmaisee sitä omaa jännitystään sillä, et selvittää mahdollisimman paljon ja sitten kertoo muillekin. Mutta siitä ei kannata ottaa paineita, jos joku sit jostain asiasta tietää etukäteen jo valmiiksi enemmän ku sie. Vaan kaikki on samassa veneessä ja kyllä ne olennaiset jutut kerrotaan. Ja sit jos tuntuu, et on jäänyt epäselväks, ni sit vaan reippaasti kysyt tuutorilta tai oppiaineista sitä asiaa.
Anni: Nimenomaan. Ja nyt jos tässä vaiheessa tiedät jo, että oot saanu sen opiskelupaikan, niin muista ottaa se vastaan. Hoida kaikki tämmöset yleisimmät asiat. Me ollaan tehty Marian kaa tästä video, käy kurkkaa se YouTubesta.
Ja semmonen vinkki, minkä mä haluun kans sanoo viel yliopiston aloittamiseen, niin tuu ihan omana ittenäs. Kuinka monta asiaa mä oon sanonu tässä, mitä mä jännitin, mutta siis mä muistan myös sen, et mä jännitin sitä, että mä koen, et mä olin hyvin nuori, kun mä alotin yliopiston. Että kun siellä on niin paljon vanhempaa ja ne on nähny elämää niin paljon enemmän. Ja sovinko mä nyt joukkoon ynnä muuta.
Mutta voin sanoo, et ihan jokainen tänne sopii ihan omana itsenään. Ja siis mulla on jotenkin silleen, et en mä edes tiedä, minkä ikäisiä mun kurssikaverit enää tässä vaiheessa on. Koska tää menee jotenkin silleen pikkuisen eri tavalla, kuin mitä on menny lukioon asti. Et täällä kaikki on sitä, en mä tiiä voidaaks, mut mä varmaan koen, et kaikki on vaan sitä sun ainejärjestön ja sitä yliopiston porukkaa. Et ei olla silleen, että sä oot noin vanha tai sä oot noin nuori.
Maria: Joo, ei multa kyllä ikää oo ihan hirveästi kyselty. Mutta ehkä just toi, että ite ainaki koin, kun luonnontieteitä lähin opiskelemaan, niin tosi ihanana sen, että nyt me tavallaan me nörttiporukka ollaan vain keskenämme täällä. Kukkaan ei, siinä saa ihan eri tavalla on oman henkisten ihmistensä kanssa. Koska ne kaikki muutkin on halunneet tulla opiskelemaan sitä asiaa. Mieti, miten iso asia teitä jo kaikkia yhdistää. Siis miten paljon helpompaa, kuin lähteä tuolta kadulta yhtäkkiä vaan jonkun kanssa kaveeraamaan. Niin sulla on siinä hirveä määrä porukkaa, joka on lähtökohtaisesti kiinnostunu siitä samasta asiasta ku sinä. Se on ihan mahtavaa.
Anni: Nimenomaan. Ja jotenki vaikka tonki on ehkä jotenkin tiedostanu, niin mua ainakin yllätti se, et miten samanhenkisiä sit olikin vaik luokanopeopiskelijat. Et totta kai jokainen on oma yksilö, oma ittesä siellä on eroavaisuuksia. Mut silti jotenkin kaikki on sitä samanhenkistä porukkaa. Ja must se on just mahtavaa, et mä voin nyt mennä kenelle vaan mun kurssikaverille juttelee ja tällee ja siitä se juttu lähtee vaan sit luistamaan.
Maria: Niinpä.
Anni: Me halutaan toivottaa lämpimästi tervetuloa Itä-Suomen yliopistoon. Täs on tullu jotain vinkkejä yliopiston aloittamiseen. Ja teidän tuutorit varmaan alkaa olemaan jossain vaiheessa yhteydessä sit teihin ja sieltä saatte vielä enemmän sit vinkkejä. Ei yhteen podcast-jaksoon mahdu kaikki meidänkään vinkit. Joten -
Anni & Maria: Kesäspessuilemisiin! Moi moi!
[musiikkia]