Tämä on Lainahaalareissa -podcastin tekstivastine. Linkki podcastin ääniversioon löytyy tekstivastineen alta.
Anni: Moikka ja tervetuloa Lainahaalarissa-podcastin pariin. Tänään meillä toimii studiona Melanian luokkahuone ja studiossa on Anni -
(Maria): Maria -
(Mirka): ja Mirka.
Anni: Ja tänään meillä ois tarkoitus puhua siitä, että mikä ihme on UEF-lähettiläs. Mites lähtisitte kuvailemaan, mikä on UEF-lähettiläs?
(Mirka): No UEF-lähettiläs on semmonen opiskelija meiltä, joka haluaa kertoo meiän yliopistosta ja täällä opiskelusta meiän tuleville mahollisille opiskelijoille ja lukiolaisille. Ja tehä semmosta mukavaa markkinointihommaa yliopistolle.
Anni: Joo, aika hyvin tiivistettynä. [naurahtaa] No mitäs sitte, tässä kohta vuoden ajan ootte ollu UEF-lähettiläitä ja mä UEF-tubettajana, niin mitä kuuluu UEF-lähettilään työnkuvaan? Mistä teillä koostuu esimerkiks vaikka, jos olis semmonen tavallinen työpäivä, ni minkälainen vois olla?
(Mirka): No sanoisin ehkä pikemminkin tavallinen työviikko. Että musta tuntuu, et harvemmin on saman päivän aikana hirveästi hommaa, mutta meillä on esimerkiks someviikkoja, mistä ite oon tykänny. Eli somessa jaetaan siis vanhoille opiskelijoille ja mahdollisille uusille opiskelijoille vähän sitä, et millasta se oman alan opiskelu on ja millasta yliopisto-opiskelu muutenkin on. Ja sit lisäks on paljon esittelyjä lukiolaisille.
Tänä vuonna ne on ollu aika lailla etänä, muutaman live-esittelyn oon päässy myös vetämään. Mutta ite oon tykänny myös niistä esittelyistä. Että on päässy näkemään, et millasia ne mahdolliset uudet opiskelijat on. Ja siellä on kyllä saanu aina hyviä kysymyksiä vastaan, että mitä täällä yliopistossa oikeesti tehään ja onko esimerkiks sosiaalityön opiskelu pelkkää kirjojen lukemista.
(Maria): Joo, allekirjotan kyllä nää edelliset. Ja lisäisin vielä, et jonkun verran menee myös aikaa siihen, et suunnittelee esittelyitä tai suunnittelee materiaaleja, mitä laittaa someen tai mitä on tekemässä esimerkiks omasta alastaan. Niin se on myös aika kivaa ja antosaa ku pääsee miettimään, et miten tästä asiasta parhaiten kertois.
(Mirka): Someviikkojen lisäks pitää olla sit valmis tekemään myös monipuolisesti muita somehommia. Elikkä saatetaan just äänitellä podcasteja niin ku tänäänkin, kuvailla videoita tai sit mahollisesti ottaa esimerkiks kuvia, joita sitten laitetaan noihin UEF:n esitteisiin. Ja siellä saattaa sitten bongata naamansa eri yhteyksistä.
(Maria): Mutta näitä kaikkia hommia pääsee onneks tekemään aika hyvin sen puitteissa, että miten millonki ite ehtii ja miten on aikaa sitten esimerkiks lähteä. Että kaikissa videoissa ei aina oo kaikkia lähettiläitä ja vähän sen mukaan sitten pystyy valitsemaan niitä hommia, että millon on aikaa ja millon pystyy tekemään ja millon satsaamaan enemmän.
Anni: Jep, et ehkä just silloin alkusyksystä oli enemmän semmosta yhteistä. Ehkä jopa pakollista koulutusta ynnä muuta. Mut joo. Mun työnkuva eroaa sit siinä, että mul ei oo noita lukioesittelyitä. Jo yhden esittelyn kyllä oon päässy pitämään, että se oli kokemus ihan, et lähettiläät otti mut mukaan.
Et sitte mun puolelle kuuluu just paljon tätä samaa suunnittelua, mistä Mirka ja Maria puhu. Ja se tietysti videoitten suunnittelu, podcastien suunnittelu ja sit se aikatauluttaminen. Kuka pääsee, kuka haluaa, kuka pääsee tulemaan videolle ja tekemään podcasteja. Ja sitten tietysti niitten editoiminen ja julkasu ja näin pois päin. Mitäs teidän mielestä, mikä on ollu parasta tässä työssä?
(Maria): No kyl mä sanon nyt tähän ihan ensimmäiseks. Meidän lähettiläsporukka on ollut ihan parasta. Mä aion viedä tän ensimmäisen päälimmäisen, mikä varmaan kaikilta muiltakin ois ehkä tullu.
Mut että porukassa on ollu tosi kiva tehä ja meil on sekä kampuskohtasesti ollaan tehty, että sitte koko porukalla. Ja on ollu tosi kivaa sit poikkitieteellisesti tehä hommia.
Ja etenkin näin ite kun oon Kuopion kampukselta, niin oli ehkä vähän hakusessa se, että mitä Joensuussa opiskellaan ja mitä kaikkia aloja sieltä löytyy. Niin nyt on aika hyvin sekin hanskassa kun on sitte esittelyitä pitäny ja myöski tutustunu Joensuun päässä opiskeleviin.
(Mirka): Joo itekin kyllä nostan lähettiläskaverit ja erityisesti kaikki reissut ja esittelyt, mitä on saanu etänä vai livenä päästä tekemään muitten lähettiläskavereitten kanssa. Että ne on kuitenkin mun mielestä ollu ihan
parasta tässä työssä. Ja on päässy tutustuu tosi moneen eri lähettilääseen ja opettelemaa uusie alojen juttuja. Sit just ihan vaan näkemään niit lähettiläskavereita ja pitämään esittelyjä ja sen jälkeen vaikka nauramaan niille mokille, mitä on siellä tullu sanomaan.
Et se on ollu ihan parasta. Että on ne someviikotkin ollu ihan kivoja ja se, että on saanu esitellä omaa opiskelua. Mutta jotenkin se omasta mielestä kuitenkin on vähän tylsää ehkä näyttää muille, et no niin, täällä mä luen kirjaa ja täällä mä kirjotan vähän esseetä. Ni sit on ollu tosi kiva päästä muitten kanssa jakamaan ja sitten nauramaan ja juttelemaan ja tutustumaan muutenkin, ni ihan mahtavaa ollu se. Ihan sama, onko se sitten tapahtunu livenä vai etänä.
(Maria): No täytyy kompata, että tää porukka on kyllä ihan mahtava. Ja just se, että kun kaikki on eri aloilta, ni sit mulle on tullu paljon semmosia ahaa-elämyksiä. Että vau, tekö teette tämmöstä. Että ku en mä oo tienny.
Mut sit toinen, mikä ehkä pitää. Tai jos nyt ei saa samaa sanoo, et mikä on ollu parasta, niin siis täs kyl pääsee, siis saa hurjasti uusia kokemuksia ja pääsee tekemään vaikka mitä. Et esimerkiks just Mirkan kanssa oltiin tossa viime viikolla TikTok-mainoksen kuvauksessa, mikä oli hyvin uusi kokemus. Että ku vaan rohkeesti ja avoimesti menee kohti kaikkea uutta, niin niist saa kyllä hienoja kokemuksia.
Mirka: Ja mä oon myös tykänny siitä tässä lähettiläshommassa, et tääl on päässy tuomaan omia ideoita esille ja ehottamaan sitä, että meillä oli noita hae yliopistoon jatkoja. Ja siellä nous sitten, juuri taisi tällä porukalla eli Anni, Maria ja minä. Niin meillä nous sitte ylös semmonen mielipide, että voisko pitää kuitenki sit semmosta alakohtasempaa myös.
Ja on tosi hyvin mun mielestä otettu meiän ideat vastaan ja niitä on toteutettu ja järjestetty. Et tääl on saanu myös toteuttaa itteänsä sillä tavalla ku o halunnu. Et ei oo vaan niitä esityksiä, vaikka se on myös niitä esittelyjä, niin se ei oo pelkästään sitä.
Ja sitten se, että mitä se etukäteen on. Mikä kuva itelläkin oli tästä UEF-lähettiläshommasta, niin siihen on kuitenkin ite saanu vaikuttaa tosi paljon. Et mitä täällä tekee ja mitä haluaa tehdä ja minkälaiseks tää muodostuu. Eli just se, että tästä voi muokata just semmosen lähettiläsvuoden kun haluaa.
(Maria): Kyllä ehottomasti. Ja ehkä vielä omalta osalta nostaisin sen, että on ollu ihan mahtavaa päästä tavallaan kokeilemaan siipiään viestinnän parissa. Semmosessa ympäristössä, missä tavallaan saa tehdä niin paljon kun osaa ja ehtii, mut sit sitä tukea ja apua kuitenkin on tosi paljon.
Että se on, ihan tää on ollu ihan mahtava ympäristö opetella tavallaan myös siihen. Ja ehottomasti koen, että oon saanu omaa tulevaisuutta, omaa uraa varten paljon tästä vuodesta.
(Anni): Siis kyllä. Luulen, et itellekin just työelämään, ni täst o oikeesti apua. Apua ja just jotenkin sit vielä tää porukka. Niin meiän lähettiläät kun sitten tuolt isommat pomot, niin semmonen tukiverkosto kuitenkin. Et tosi matalalla kynnyksellä pystyy kysymään, et jos joku on ongelma. Tai jos painas vaikka mieltä tai jotain, et jotenkin tosi silleen soljuvasti menny.
Et kaikkee uutta ja jännittävää ja on ollu, [naurahtaa] siis on jännittänyt ja laittanut viestiä toisille. Että hei apua, että mitä tässä nyt tapahtuu ja näin poispäin. Mut kaikesta on selvitty ja ne on ollu hyviä kokemuksia.
Mirka): Ja parasta on myös se, että tää työkaverit ja niinsanotut pomot, niin kaikki on silleen tosi kivoja ihmisiä. Et niihin voi, niitä voi just lähestyy ihan missä tahansa. Eikä oo ikinä tullu semmonen fiilis, et vaikka on kysyny, et hei mikä tää Instagramin salasana oli. Silleen kymmenettä kertaa. Niin kukaan ei ikinä oo sillee, et ootko, tyhmä, ajatellu, et kirjottaisit sen ylös?
[naurua]
Vaan oikeesti tulee ihan mahtavia vastauksia. Ja tyyliin joskus on saattanu laittaa jollekin pomolle viestin, et hei. Mun tabletin PIN, salasana, PIN-koodi, en tiedä sitä. Ja sieltä on aina tullu viides minuutissa vastaus, et ootko kokeillu sitä 1234. [naurahtaa] Ja mä oon ollu sillee, et no enpä oo kyllä kokeillu ja sit se on toiminu.
Mut silti ei oo ikinä tullu silleen, et Jesus Christ, mistä näitä kysymyksiä tulee. Vaan oikeesti on saanu kysyy just kaikkee. Eikä oo tullu semmonen olo, et vitsi. Että vaikka itelle ehkä välillä on tullu semmone olo, ni muut ei oo ikinä tuonu sitä oloa. Et hitsi, voisitko vaikka etsiä vastauksen itse jostakin. [nauraa]
Mut toi on ehkä just siis parasta antia, että niin matalalla kynnyksellä pystyy olemaan ja se tieto löytyy sit kuitenkin joltain aina.
(Anni): Entä, jos pitäis mainita yks teidän, voiks sanoo työvuoden kohokohta, yks työjuttu, mikä teistä on ollu kohokohta?
(Mirka): No mun vuoden kohokohta oli kyllä Turun reissu, mitä päästiin tekemään Ville- lähettilään kanssa tuossa viime syksynä, että käytiin monessa lukiossa ja oltiin muutama päivä Turussa. Niin siellä oli kyllä semmosia kokemuksia meiä yhteisten ystävien kanssa, jotka opiskelee ja asuu Turussa. Ja sitten niitten esittelyjenkin kannalta kun ekaa kertaa pääs vetämään live-esittelyjä oikeasti. Niin ne oli niin mahtavia kokemuksia.
Ja se vastaanotto oli ihanaa. Ja se vastaanotto oli semmosta, että siellä opiskelijat kiinnitti huomioo ihan eri asioihin ku ite oli jotenkin ajatellu, et mikä on tärkeetä. Koska siit on kuitenkin pitkä aika ku ite haki ja oli lukiossa. Ni jotenkin on ehkä ite vähän unohtanu sitä, et mikä sillon kiinnosti ja mitä sillo oikeastaan mietti.
Et jotenki ehkä ajatteli ensi, et ihmiset haluu tietää aloista lisätietoa, mut ehkä enemmän kuitenkin tosi monet sitten taas etsii sitä, et mikä se oma juttu on. Et heil ei viel ollu sitä, et mä haluun tietää, mitä sosiaalityössä. Miten se opiskelu toimii ja millasta se on, koska ne ei välttämättä tienny, et haluuks ne opiskella sosiaalityötä. Vaan ne enemmänkin oli sillee, et no minkälaista se työ sitten on ja kenelle se sopii.
Et sieltä tuli tosi semmosia, et on kiva ollu yrittää auttaa opiskelijoita sit löytämään myös se, että mitä ne haluu tehä isona. Koska välillä tuntuu, et itekään ei tiiä vielä, mitä haluu tehä isona. Ni on tosi kiva päästä auttamaan muita ees vähän eteenpäin siinä valinnassa. Vaikka ei se sillä selkiydy, et päätät minne haet opiskelemaan. Koska kyllä sen jälkeen pitää viel vähän kuitenkin miettiä, et mitä tekee sitte opiskelun jälkeen. Mutta saa ees vähän auttaa. Auttaa ihmisiä eteenpäin sillä polulla, koska siihen loppujen lopuks löytyy aika vähän tietoa.
(Maria): Kyl mun täytyy nyt sanoa, et siis meiän Ville-kollega on ilmeisen hyvää reissuseuraa, koska [naurua] aion mainita itsekin tässä reissun Villen kanssa. Eli me käytiin Tampereella ja se oli kyllä, tykkään Tampereesta paljon ja ehkä sen takia nousee yheks lempparireissuista. Että siinä myös se, et päästiin tekemään niitä live-esittelyitä, niin oli tosi kiva.
Mut sen lisäks nyt mainitakseni jotain muuta kuin Villen kanssa reissaamisen, vaikka se onkin kivaa. [naurahtaa] Niin meidän koulutuspäivät oli myös tosi kivoja. Ja mulle jäi erityisesti mieleen se päivä ku käytiin Joensuussa, koska ite en oo Joensuun kampuksella ikinä päässy käymään ennen sitä.
(Mirka): Mä en ehkä semmosta noin yksittäistä osaa sanoo. Mut siis varmaan ihan vuoden kohokohta on ollu se, et on päässyt tekee näin erilaista työtä, mitä on ennen tehny ja mitä, mihin sit ehkä tulevaisuudessa työllistyy. Ja se, että on oikeesti saanu suunnitella sen oman työn ja sit näkee sen oman kädenjäljen, niin se on ihan best, et kyllä. [naurahtaa]
(Anni): Kenelle sit tää UEF-lähettiläs- tai UEF-tubettajatyö vois sopia?
(Maria): No semmoselle ulospäinsuuntautuneelle tyypille, joka haluu kertoo omista opinnoistaan ja on myös valmis olemaan kuvissa. Että jonkun verran on tosiaan sitä mainosmatskua ja kuvissa olemista. Et sitä ei nyt ihan hirveesti kannata säikähtää, mut että kannattaa varautua myös siihen.
(Mirka): Mä sanosin myös, että ihmiselle, joka tietää mitä opiskelee. Että silleen. Ihan sama, mitä opiskelee, niin jos vaan opiskelee ja haluu jakaa sitä.
Mutta sit jos on vähän semmonen ihminen niin ku ite, että ei välttis ihan oo suunnitellu, mitä tekee millonkin, ni voi olla ehkä vähän vaikeeta sitte jakaa ihmisille sitä opiskelua. Jos ei tiiä, mitä opiskelee tai millo opiskelee tai mitä tekee, niin se voi olla vähän vaikeeta. Mutta kyllä se sopii kaikille, jotka vaan opiskelee ja haluu jakaa sitä muille.
Sit jos sä et halua kertoa omia salaisia opiskelutekniikoita, ni sit ei ehkä kannata lähtee UEF-lähettilääksi. Sitä varmaan nimittäin kysytään aika paljo, et millasta se opiskelu on.
(Maria): Joo ja ehottomasti sopii tyypeille, jotka tavallaan haluu sen mahollisuuden kertoo myös omasta alastaan. Ja ehkä, jos sulla on semmonen pieni ajatus siitä, et sä haluaisit kertoa kaikille, että kuinka siistii vaikka fysiikka on. Niin ku mun tapauksessa haluaisin, että kaikki ymmärtäis kuin siistii on opiskella fysiikkaa, niin sitten. Sit tää sopii sulle ihan loistavasti. Ja ihan mahtava sauma siihen.
(Mirka): Tai sit jos sulla on silleen salainen haave aina ollu, et sä haluisit olla opo ja neuvoa ihmisiä uravalinnois. Ni sit kannattaa lähtee UEF-lähettilääks. Tää on vähän semmosesta wannabe-opoilua.
(Anni): Jep ja silleen. Ehkä sillon kun mä hain, niin must tuntu, että nyt tietysti UEF-tubettajaks. Et riittääks rahkeet, et osaako. Ja se, että tietääkö. Ku ehän mä nyt tiedä kun luokanopettajaopinnoista oikeastaa, et kaikki muu oli. No joo, silleen ehkä pienesti. Mut silleen, että nimenomaan ku sanoin aikasemmin, et on tullut paljon niitä ahaa-elämyksiä. Niin silleen ei tarvi kuitenkaan jännittää sitä.
Et tietysti nyt ehkä vähän pitää olla jotain tubettaja-, jotain videontekotaitoa tai muuta. Mut tähänkin oli hyvä koulutus ja myös lähettiläille oli hyvä koulutus ja tässä oppii ihan sikana. Et niin, mä en tiedä.
Esimerkiks vaikka esiintyminen tai siellä Teamsissa oleminen, niin huomaatteko, että onks muuttunu teillä? Et jos miettii ekoja esityksiä, niin ainakin se mun eka esitys jännitti niin paljon, et ehän mä muistanu sanoo alkuun omaa nimeänikään. Että se meni aika sillee putkeen, mutta varmaan toisella kerralla sitte muisti jo sanoo. Että ootteko huomannu semmost kehitystä sitten itessänne?
(Maria): Joo, siis ehdottomasti kehittyy ja komppaan Annia tossa, että jos on intoa, niin sillä pääsee ihan sikapitkälle. Että ei kukaan oleta, et sä tiedät kaikki yliopiston. Luettele kaikki yliopiston laitokset. [naurahtaa] Et sellaista ei oo, vaan siinä tekemällä oppii. Ja jos on valmis oppimaan ja haluu tehä ja lähtä ja heittäytyä, niin ehottomasti sillä pärjää.
(Mirka): Joo, kyllä mustaki tuntuu, et esittelyt. Niihin oppii aika nopeasti. Et aluks stressas ja suunnitteli monta tuntia aina. Ja oli just silleen kunnolla, että kirjotin ylös, mitä aion sanoa. Ja nyt tuntuu siltä, että aina, kuha vaa vesilasi löytyy, niin sit voi mennä pitää esittelyä vaikka vartin varotusajalla. Et se kehittyy siinä.
Ja sitte ite oon kokenu myös hyväks sen, että esittelyissä voi aina myös kysyä, että onko jotain tiettyjä aloja etukäteen. Vaikka, et onko jotain tiettyjä aloja, joihin olis vähän kiinnostusta ja kertoa sit niistä enemmän. Että se on tosi kivaa, että sitte iteki sitä kautta pystyy vähän. Et jos joku vaikka on kiinnostunu lääketieteestä, niin enhän mä oikeestaan tiiä siitä paljon mitään, koska mä opiskelen sosiaalityötä. Niin sit vaan ite on ettiny vastauksia siihen ja on sitten löytäny kaikkea kiinnostavaa. Ollu sillee, et ai oikeesti. Et tääl on kaikkea tämmöstä. Ni siin tulee itellekin paljon oppii siinä ja sitten pystyy kertomaan niitä muille ku oppii.
Ja sit kans on kiva ollu kuulla muitten kanssa ku on pitänyt esittelyjä. Niin muilta UEF-lähettiläiltä on tullu ihan hirveen sairaan siistejä nippelitietojuttuja. Vaikka silleen, että tiesittekö, että meidän alalla on tällasta. Ja sit on ollu sillee, et no en tienny. Kiva kun kerroit mulleki ku on tässä toisena esittelijänä. Et vitsi miten kiva kuulla. Et kaikkea kivaa kyllä oppii tässä.
(Maria): Mut toi on kyl ihan totta. Ja siis, vaikka mä en oo nyt päässy esittelyitä pitämään, mut ihan vaan ku on päässy teidän kanssa töitä tekemään, niin siis itekki on oppinu niin paljon kaikkea uutta. Ja jotenkin silleen, että ai vau, meidän yliopistossa tämmöstäkin tehdään. Et vautsi. Mut joo, tää on kyllä siisti duuni.
(Anni): Joo. No mitäs, me voitais loppuun sanoo terveisiä mahdollisesti niille, jotka ois kiinnostunu hakemaan UEF-lähettilääks tai UEF-tubettajaks. Mitäs terkkui?
(Maria): Kannattaa hakee. Tää on ihan loistava tilaisuus ja ihan sama oikeestaan, missä kohtaa opintoja oot. Että meilläki on porukassa ollu toisen vuoden opiskelijoita ja sit on meitä [naurahtaa] Annin kanssa jo vähän pitemmälle edenneitä. Eli itekki oon neljännen vuoden opiskelija. Niin kaikkia tarvitaan ja on ollu ihan sairaan siistiä. Ni jos yhtään mietit, yhtään kiinnostaa, niin hae ihan ehottomasti. Tää on ihan loistava kokemus.
(Mirka): Joo, suosittelen kyllä. Ite suosittelen hakee, vaikka ei tietäs, et osaako. Ja vaikka ois vähän epävarma, et no, onks tää semmosta, että mitä mää osaisin tehä. Niin kyllä, älä jätä hakematta sen takii, et pelkäät, että et osais. Koska tääl o oikeasti tosi hyvät koulutukset ja täällä oppii tosi paljo.
Että sit tietysti, jos ei kiinnosta yhtään somehommat tai markkinointi tai muille oma opiskelujen jakaminen tai silleen, ni ei sit kannata hakea. Mut ehottomasti, jos yhtään kiinnostaa semmonen. Ja vaikka stressais vähän, että no osaako vaikka somea. Vaikka sul ei ois yhtään sometiliä itellä ja oot sillee, et apua. Et osaanks mä käyttää näitä, niin kyllä täällä opetellaan. Ja aina voi kysyy neuvoo.
Että sen takia ei kannata jättää hakematta, et stressais, että ei jotenkin osais tai muut ois hirveen paljon parempia. Että jos pelottaa, et tääl on hirveesti sillee kaikkia semmosia Instagram famous -ihmisiä, joilla on sillee 10 000 seuraajaa. Ni ei kannata stressata. Ei täällä kyllä ihan hirveesti oo tullu vastaan niitä. Ja vaikka tulis, niin kyllä sinne joukkoon mahtuu ihan niitä tavan tallaajiakin.
(Maria): Ja jos oliskin, niin ne ois todennäköisesti tosi hyviä tyyppejä kuitenkin tehä töitä. [nauraa]. Väitän, että aina kaikilta aikasemmiltakin lähettiläiltä oon kuullu, et se porukka on ollu tosi hyvä. Ja uskon, että aina ne koulutukset tekee paljon siihen. Että ihan varmasti löytyy hyvä porukka toivottavasti ens vuodellekin. Ja mä haluaisin nähdä teidät kaikki siellä hakemassa sinne.
(Anni): Kyllä. Siis täytyy kompata. Ihan samaa mieltä. Kannattaa hakee. Tästä saa uusia ystäviä paljon. Ihan älyttömän hienoja, mahtavia kokemuksia. Ja nii. Mut tälleen tiivistettynä koko podcast, että kannattaa hakee. Hae.
Kiitos Marialle ja Mirkalle.
Puhuja: Kiitos.
Puhuja: Kiitos.
(Anni, Maria ja Mirka): Moi moi.