Tämä on Lainahaalareissa -podcastin tekstivastine. Linkki podcastin ääniversioon löytyy tekstivastineen alta.
[musiikkia]
Maria: Lainahaalareissa Kesäspessu, studiossa -
Sielläpä minä seilailin pitkin Saimaata kolme kesää, ja -
Anni: Ei nyt voi sanoa, että aivot narikkaan, mutta –
Maria: - jos tuntuu, ettei vielä oikein tiijä, et mitä töitä lähtis tekemään.
Anni: Jos et sä hae, niin et sä voi päästä.
Maria: Lainahaalareissa Kesäspessu, studiossa kesätyöspessuilemassa –
Anni: Anni.
Maria: - ja Maria. Mikä on meidän päivän haalarimerkki, Anni?
Anni: Tän päivän haalarimerkki on tämmöinen ihana punainen merkki Juankoskesta, missä lukee Juankoski here I come.
Maria: [laulaen] Juankoski here I come.
Anni: Joo, eli tosissaan haalarimerkki liittyy siihen, että olen itse kotoisin Juankoskelta ja mun ekat kesätyöt yliopistovuosina oli sitten sieltä omalta kotipaikkakunnalta. Vietin kesät Juankoskella ja olin siellä sitten töissä. Mites Maria sun ekat kesätyöpaikat?
Maria: No, mä olin itse asiassa kolme kesää, eli kaikki kesät tähän mennessä Savonlinnassa töissä. Ei varsinaisesti kotipaikkakunta, mutta mökkipaikkakunta sekin. Eli en ollut Kuopiossa, missä asun. Ja sillä lailla samassa veneessä. Mitä sä teit Juankoskella?
Anni: Olin kesätöissä asiakaspalvelija kaupan kassalla. Sitä on oikeestaan tullu kolme kesää tehtyä, et eri paikoissa. Olin just yhden kesän siellä Juankoskella ja sitten oon ollu täällä Joensuussa muut kesät kans asiakaspalvelutehtävissä. Ja nyt eka kesä, jess, kun on töitä, jotka liippaavat oman alan läheltä. Opeilla on vähän vaikea saada niitä oman alan töitä, mut mä luulen, että se ei harmita viiden vuoden päästä, et sit ku itellä se kesäloma. Mut tässä vaiheessa on vähän tuottanu harmaita hiuksia, et minne sitä menis, koska ei oo mahollista saada sieltä omalta alalta niitä töitä. Mites Maria, mitä sä teit siellä Savonlinnassa?
Maria: Mä olin Savonlinnan legendaarisilla höyrylaivoilla. [nauraa] Elikkä sielläpä minä seilailin pitkin Saimaata kolme kesää. Ja tykkäsin niin paljon, että en enää sitten sen ekan kesän jälkeen halunnu vaihtaa tai mennä minnekään muualle. Että siellä sitte olin ja pysyin niin sanotusti. Mulla on itse asiassa kans nyt tänä kesänä ensimmäinen kesä oman alan töissä. Mä oon nyt jo yli vuoden päivät ollu sitten muutoin tutkimusryhmässä töissä, niin nyt sitten ekan kesän vietän siellä myöskin. Aika siistiä.
Anni: On, ihan tosi siistiä.
Maria: [nauraa] Mutta myös on mulla sama tilanne, että eihän sillä ollu mitään tekemistä mun oma alan kanssa niillä aikaisemmilla kesätöillä. Että asiakaspalvelua mullakin sitten siellä.
Anni: Että just se, että aika kaukaahan se on se asiakaspalvelu verrattuna vaikka fyysikon työhön ja opettajan työhön. Mut sit kuitenkin siellä on silleen, et esimerkiks just vuorovaikutustaidot ja tämmöset sosiaaliset tilanteet, niin kyllä ne kehittyy siinä asiakaspalvelussakin. Että kyl sielt sinällään oppeja saa.
Mutta jotenkin mulla ehkä varsinkin se kolmas kesä oli sit jo semmonen, että vähän turhautti, et pitää tehdä muita töitä kun oman alan töitä. Koska oman alan työt on kuitenkin semmosia, must tuntuu et jos mä meen opettamaan päiväks, ni se päivä vaan menee silleen fiuh. Mut sitte jos oisinkin jossain semmosessa työssä sitten, mikä ei oo ihan niin se oma juttu, niin sit tuntuu, et siellä ne tunnit menee paljon hitaammin.
Mutta koen kyllä, et silti jotenkin kaikista työtehtävistä, vaikka ne ei oo ollu oman alan töitä, niin niistä on kuitenkin saanu hyvää kokemusta ja päässy jotenkin kuitenkin kehittämään sitä omaa ammatillista osaamistaan, vaikka se nyt ei ookaan ees sama ala. Mut silti jotenkin silleen.
Mut siis on tää nyt mahtavaa, jotenkin nimenomaan vielä konkretisoituu se, että me ollaan valmistumassa ja nyt me päästään omalle. No Maria oot suoraan omalla alalla, mutta mullakin semmosii alalle liippaavia, et just pääse lasten kanssa työskentelemään, niin onhan tää siistiä. Tätä on odottanu kyllä.
Maria: Kyllä, samastun tosi paljon tohon, että siellä kuitenkin kaiken alan töissä on tosi paljon, mistä voi oppia. Ja mulla oli siitä ihana tilanne, että pääsin tavallaan kehittymään sen työpaikan mukana. Että pääsin sitten muun henkilökunnan vastaavaksi ja sitten myös harjoittelemaan niitä esimiestaitoja ja muuta tällaista siinä samalla. Että ei kannata mitenkään jättää oppimatta niitä asioita, mitä sieltä voi kuitenkin ottaa mukaansa. Kuitenkin tiimityöskentely ja kaikki muu on sellaista, mitä yleensä tulee ihan joka työpaikassa vastaan. Ne on semmosia taitoja, mitä tarvii todellakin sitten myös siinä tulevassa ammatissa.
Anni: Joo kyllä. Ja sitten must tuntuu, et jotenkin on myös, no sulla on varmaan ollut suhteellisen sama työympäristö ja työkaverit ja en tiiä, onks ollu hirveetä vaihtoo. Mutta kuitenkin mä oon ollu eri puolilla eri paikoissa töissä, niin oon myös oppinu siitä, että minkälainen on hyvä työyhteisö ja työilmapiiri. Ja miten paljon se vaikuttaa siihen, et toimiiks se.
Niin, siis oppinu tärkeitä asioita. Must tuntuu, et mulle ollu tosi tärkeetä se, et mä oon tehny myös, jotenkin ollu tosi työtä pelkäämätön. Et jos on saanu jotain työtä, niin sit on lähteny tekemään sitä, koska niistä kaikista on jotenkin kehittyny ja saanu semmosta. Niin, en mä tiiä, jotenkin semmosta tietynlaista kokemusta. Vaikka se nyt ei oo suoranaisesti, niin ku me sanottiin jo, mutta niin.
Maria: Siinä on ehkä se, että tavallaan mä näkisin, että mä oon myös parempi mihin ikinä työtehtävään mä tuunkaan työllistymään, kun mulla on jo kokemusta jostain ihan muustakin ja toisenlaisista yhteisöistä ja työympäristöistä ja siinä työskentelyssä. Versus kun jos mä olisin aina tehny vaan jotain akateemista työtä niin sanotusti. Että tavallaan myös sanoisin, et siin on paljon semmosia asioita, mitä siitä voi oppia, mitkä ei ehkä tuu sit niinkään niissä oman alan töissä.
No mun mielestä siis totta kai kaikki opiskelijat haluaa oman alan kesätöihin. [nauraa] Sanotaan nyt se tähän ihan suoraan. Ei me nyt mitenkään pantata sitä faktaa tässä. Mutta jotenki mulla oli silloin aluks semmonen ajatus, et nyt pitäs hirveän äkkiä saaha niitä oman alan kesätöitä. Ja pakko saada ja sit jos en saa ja jos en tee niitä oman alan juttuja, niin sit en ainakaan ikinä pääse. [nauraa] Ja jos valmistuu, niin sit ei tuu mitään. Niin oisko kommenttia?
Anni: No joo, ehkä mulla vähän sama. Ja sit jotenkin siis mä en voi kesällä saada mun oman alan töitä, koska opettajat on kesälomalla. Mut ehkä myös ollu vähän tämmöst samanlaista sen suhteen, et tekeeks niit sijaisuuksia opintojen ohella ja pystyyks tekee niitä sijaisuuksia. Ja entä jos ei pysty tekee. Ja siis kaikkea tämmöstä.
Mutta siis mä koen jotenkin sen, että se on myös rikkaus just, että sä et välttämättä ees oo oman alan töissä. Et siis jotenkin tosi paljon avartanu munkin näkemystä eri alojen suhteen. Ja just niinku sen suhteen, miten tämä yhteiskunta pyörii ja mitä eri ammatteja ja näin poispäin. Ja just siitä kaikesta tiimityöskentelystä ja ilmapiiristä ja kaikesta. Et se on kuitenkin pohjimmiltaan sitä samaa perusidea, vaikka se paikka nyt ei oiskaa se koulu.
Maria: Ja mun mielestä siis parasta siinä, et tekee jotain muuta kuin oman alan töitä, on se, et siin saa oikeasti ihan eri tavalla vaihtelua siihen talviarkeen. Että mua vähän hirvittää, koska mulla ei nyt tänä kesänä muutu ns. mikään, kun kesä alkaa. Eli mä jatkan samalla tavalla mutta sitten tietysti lisääntynein työtunnein. Vähemmän opintoja, enemmän töitä. Mut siis periaatteessa aika samaa asiaa.
Versus sitten, kun on tottunut nyt kolme kertaa siihen, että sitten toukokuun viimeinen päivänsä sä pakkaat laukut, ajat Savonlinnaan ja lähdet seilaamaan järvelle [nauraa] kolmeks kuukaudeks. Onhan siinä pieni kontrasti. Et mä vähän luulen, et mun pitää ehkä toukokuun alussa tulla moikkaamaan tietä sinne Savonlinnaan, että rakkaita terveisiä vaan sinne työkavereille. Että mä pääsen jotenkin siihen kesäfiilikseen. Mut et sen sanoisin, et se on aika kiva, et tulee tavallaan vaihtelua.
Anni: On joo. Ja sitten just jos on ollu varsinkin tosi tiukka vuosi, et tuntuu et ihan hirveästi opintoja ja kaikkee. Niin se on vähän semmonen, ei nyt voi sanoo, et aivot narikkaan, mutta kuitenkin silleen, et vähän niinku se oma ala hetkeks niinku tsiup, ja sit sä keskityt siihen toiseen juttuun. Ja pääset oppii siitä kaikkee kivaa. Mä luulen Maria, et sun pitää äänittää sit kun sä käyt siellä Savonlinnassa, niin sit sitä höyrylaivan sitä –
Maria: Visseliä. [nauraa]
Anni: Joo sitä. Ja sitten laittaa jotain aaltojen liplatusta sinne sun työhuoneeseen soimaan. Ja sit ne tasasin väliajoin kuuluu taustalla, niin mä luulen, et se pieni kevyempi laskeutuminen.
Maria: Joo mä voin myös laittaa sit meiän stooriin Savonlinna-terveiset, koska Savonlinnahan on meidän entinen kampuskaupunki, niin vähän rakkautta myös Savonlinnalle sitten.
Anni: Siis pakko sanoo, siis Savonlinnassa aloittaneena, siis vähintään kerran kesässä munki pitää käydä Savonlinnassa. Että voi olla, et tulee tuplaterveisiset Savonlinnasta. Ehkä meidän pitää tehä semmoset Savonlinna-treffit.
Maria: Pidetäänkö Savonlinna-spesiaali?
Anni: Savolinna-spesiaali.
Maria: Kesäspesiaalin Savonlinna-spesiaali.
[naurua]
Anni: Paljon huikeita ideoita. Ja hei muistakaa edelleen, jos teille nousee ideoita, ajatuksia, kysymyksiä, niin laittakaa niitä tulemaan. Meidät löytää ehkä helpoiten Instagramista viestillä, Snapchatista, Facebookista, mut toki vaikka Youtuben kommentteihin tai tänne voi, en mä tiä, voiks Soundcloudiin kommentoida.
Maria: En mä tiedä, mut jos voi, niin kyl me vastataan.
Anni: Kannattaa kommentoida, jos voi. Kommentoikaa joku jotakin, jos tähän voi kommentoida.
[naurua]
Maria: Pliis.
Anni: Mut joo, siis kaikki opiskelijathan ei tee töitä kesällä. Että mitä Maria, mitä kaikkea muuta me voidaan sit tehdä kesällä?
Maria: No, varmaan yleisin omalla alalla on tehdä jotain harkkaa tai jotain muuta. Et se menee vähän ehkä sen töitten tekemisen kanssa käsi kädessä. Mutta sitten voi myös ihan opiskella. Siis et mikään ei estä opiskelemasta esimerkiks ensimmäisen ja toisen vuoden välistä kesää, jos tuntuu, ettei vielä oikein tiiä, et mitä töitä lähtis tekemään. Tai myöhemminki sit, jos tulee semmonen tilanne, et ei vaikka oot sit mieluisia töitä. Niin miksei. Nykyisin löytyy aika hyvin mun mielestä kurssitarjontaa. Ja etenkin ehkä sivuaineita ja semmosia yleisopintoja ja muita saa tehtyä mun mielestä aika kivasti kesällä. Tuleeks sulla muuta mieleen?
Anni: No, toki jos siihen on mahdollisuus, niin varmasti siis voi ja kannattaakin lomailla, jos siihen on mahdollisuus. Että siis siitä mulle erityinen kesä oli viime kesä, et mä tein, no mä taisin aloittaa jo maaliskuussa työt, mut mä lopetin sit kesäkuun loppuun. Ja siis mä olin oikeasti lomalla heinäkuun. Teki kyllä hyvää.
Siis must tuntu, että mä en tiedä, mistä lukion ekasta vuodesta lähtien mä oon aina tehny kesätöitä, että ei sitä oikeeta kunnon lomaa, et oikeesti ei tarvii miettiä, et milloin on seuraava työvuoroja ja näin poispäin. Siis pidin ihan lomaa. Et varmasti, jos on mahollisuus, niin monet pitää myös sit semmost lomaa.
Ja just tosta opiskelusta pitää vielä sanoo, että jos sä nopiskelet kesällä, niin sä pystyt hakee silloinkin kesäkuukausilta Kelalta tukea, eli sen onks se 250 toi opintotuki. Mut siinä kannattaa toki ottaa huomioon se, että se mahdollisesti lyhentää sit sieltä sanotaan vaikka maisteripäästä sit niitä tukikuukausia, et jos sä käytät niitä kesällä.
Mutta esimerkiks töitä, harkkaa, opiskelua, lomailua. Ja sen ei pidä olla mitään, ei oo semmosta, et okei, mun pitää nyt valita yksi linja ja mä teen tätä. Vaan sä voit tehä vaikka kaikkia näitä, jos susta tuntuu, että sun kesässä on aikaa.
Maria: Mut jotenkin tuntuu, että opiskelukesiä on ihan niin monenlaisia, ku opiskelijoita. Eli aika monenlaisia. Mutta ehkä tavallaan, jos mä saisin sanoa itselleni vielä jotkut terveiset silloin ku on miettinyt sitä ekaa kesää ja jotenki kuumotellu sitä, että mitä sitä nyt sit tekis, niin tavallaan se, et kaikki on hyviä vaihtoehtoja. Ja ei tarvii mitenkään silleen ottaa hirveetä stressiä niistä kesistä. Että jos keksii jotain järkevää tekemistä, niin se on plussan puolella.
Anni: Jep. Ja jotenkin must tuntuu, et se on opiskelijoitten kesken aika stressaavaa se kesätöitten haku. Et monethan alkaa ennen joulua tai tammikuussa hakemaan paikkoja ja näin pois päin. Et se on tosi stressaavaa ja tietysti pitää miettiä kaikkea tämmöstä, että riittääkö rahat ja missä asuu ja tämmösii peruskysymyksii. Mut just se, että ei kuitenkaan kannata vetää sitä stressaamista semmosiin ihan liiallisuuksiin. Siis niin kornilta kun se kuulostaakin, niin asioilla on aina tapana järjestyä jotenkin päin.
Maria: Joo, siis komppaan. Asioilla on tapana järjestyä ja voidaan lisätä tähän vielä toinen klisee mun toimesta. Että elämä kantaa. [nauraa] Mutta niin, kaikki sympatiat. Me molemmat varmasti tiedetään, kuinka stressaavaa se voi olla ja mitä kaikkea siihen liittyy. Mut ehkä semmoset tsempit.
Mä ehkä itselleni olisin toivonut ehkä vähän enemmän semmosta armollisuutta siihen, että kaikkea oman alan hommiakin kannattaa hakea. Se on ihan ookoo, jos ei niitä saa. Niitä kannattaa silti hakea. Ja ei kannata itseään siinä ruveta sensuroimaan, että en mä nyt ees hae, en mä pääse. Et siis mä olen päässyt mun ensimmäiseen oman alan työhön, kun mä ajattelin, et mulla ei ole mitään saumaa, mut mä haluun, et nuo ihmiset tietää, et mua kiinnostais. Ja sit mä sain sen paikan. Eli hakekaa.
Anni: Joo siis mun lempparilause, mitä mä hoen aina itselleni on se, että jos et sä hae, niin et sä voi päästä. Et kannattaa hakea. Siinä ei menetä mitään. Et kokeilee niitä omia siipiä. Must tuntuu, et mulla on semmonen vielä huijarisyndrooma, et jos mä meen vaikka sijaiseks jonnekin, niin sit mä oon vähän silleen, että ei hitto, et milloin nää tajuaa, et enhän mä nyt. Siis mitä, et minä täällä opettajana vastuussa näistä lapsista. Et jotenki luottakaa itseenne ja hakekaa.
Maria: Itseään ei kannata sensuroida.
Anni: Joo ei kannata. Ja must tuntuu, et edelleen neljäntenä vuonna mulla on välillä tää huijarisyndrooma.
Maria: Mä aina välillä saan itseni siihen pisteeseen, et mä odotan, milloin mun ohjaajat on silleen, et no niin Maria, nyt me nähtiin, et ei tästä nyt oikeasti tule mitään. Ja mä oon nyt siis vuoden ollu kuitenki töissä. Ja sitä ennen jo puoli vuotta tehny heidän kanssaan töitä. Että näin.
Anni: Siis se on tuolla oman pään sisällä se semmonen niinku että ei hitto, et milloin mä jäin kiinni tässä. [nauraa]
Maria: Mut nyt kuulkaa, älkää antako sille valtaa. Te pystytte, kykenette, osaatte ja kaikki menee hyvin.
Anni: Jep. Me toimitaan Marian kanssa tässä hyvinä esimerkkeinä, että vaik me ollaan koettu tämmöstä huijarisyndroomaa, niin tässä sitä ollaan. Molemmat menossa oman alan kesätöihin et niinku iiik.
[naurua]
Maria: Hurjaa. Ehkä jotenkin se vielä ajatus tähän loppuun, että tavallaan sitä on itsellensä paljon kriittisempi, kuin kukaan muu osaa olla. Tai haluaa olla. Tai tulee ikinä olemaan. Että joskus kannattaa olla vähän armollisempi itselleen.
Anni: Jep. Et ei kannata ruoskia itteensä syyttä suotta. Ja siis mä voin myöntää, et mulla on se paha tapa, että mä luon itse itselleni ne paineet. Niin siis itsellenikin tässä sanon, että kannattaa yrittää oppia siitä pois. Tietynlainen stressi on aina hyväks, koska se työntää sua eteenpäin sitä tavoitetta kohden, mutta kuha se ei mee yli. Mutta uskokaa itseenne. Älkää lannistuko, vaikka sitä paikkaa ei tuliskaan.
Maria: Myöhemminkin varmasti ehtii.
Kesäspessuilemisiin!
Anni & Maria: Moi moi!