Tämä on Lainahaalareissa -podcastin tekstivastine. Linkki podcastin ääniversioon löytyy tekstivastineen alta.
Lainahaalareissa: Hae yliopistoon -päivät
[äänite alkaa]
Puhuja 1, Anni Tirkkonen [00:00:01]: Moikka ja tervetuloa Lainahaalareissa-podcastin pariin. Täällä aluksi äänessä Anni, ja tänään ollaan täällä Kuopion kampuksella ja meillä on Hae-päivät tänään ja meidän lähettiläät tekee Instagram Livejä ja seuraavaksi pääsette vähän kuuntelemaan, että mitä niissä Instagram Liveissä oikein höpöteltiin.
Puhuja 2, Tytti Ryynänen [00:00:26]: Me ollaan molemmat UEF-lähettiläitä, tai tarkemmin mä oon siis tällä kaudella UEF-lähettiläänä ja Anni on sitten UEF-tubettajana, eli mitä sä Anni teet?
Puhuja 1, Anni Tirkkonen [00:00:39]: Mun osaamiseen kuuluu sitten toi Youtuben puoli, eli sinne videoita, kannattaa käydä kattoon, siel on meidän lähettiläiden esittelyt jo ja mun My daytä pääsette kurkkaan vähän et miltä luokanopen opinnot näytti syyskuussa ja sen lisäks nää podcastit, mihin nytkin äänitetään, on mun vastuulla.
Puhuja 2, Tytti Ryynänen [00:00:55]: Joo, hyvä. Mä sitten kiertelen vähän lukiois tai teen etäesittelyjä tästä yliopistosta ja sitten tehään tätä Instagramia muitten lähettiläitten kanssa tietysti. Mä kun opiskelen psykologiaa, niin mähän tosissaan asun pääasiassa Joensuussa. Mä oon kotosin Kuopiossa ja me ite asiassa tällä hetkellä ollaan Kuopiossa, Snellmanialla tekemäs tätä Livee ja täältä oon siis kotosin eli tää on mulle ihan suht tuttu tää Kuopionkin kampus, mutta Joensuussa asun ja siellä nimittäin on tuo psykologian koulutus, niin sieltä jonkin verran, mut täältä käsin myös voin jonkin verran opiskella, kun täällä myös osittain asun. Ja mistäs Anni sää tuut?
Puhuja 1, Anni Tirkkonen [00:01:38]: Mä opiskelen kans tuol Joensuun kampuksella luokanopettajaks. Oon alottanu Savonlinnassa, mutta se loppu sieltä, ni siirty Joensuuhun ja ite oon kotosin Juankoskelta, mikä on kans nykyistä Kuopioo, et Kuopio on itellenikin aika tuttu.
Puhuja 2, Tytti Ryynänen [00:01:55]: Okei, nyt mä voisin vastata siihen, et minkä takii me nyt sitten ollaan tämmösille aloille lähetty, niin ensinnäkin mä nyt kerron tätä tarinaa jo lukiosta lähtien nimittäin mulla ei lukiossa ollu oikeesti minkään näköstä hajua, et mitä mä voisin lähteä opiskelemaan tai mihin mä voisin hakea ja sit mä aattelin, et psykologia mua aina kiinnosti tosi paljon ja mä olin ihan suht hyväkin siinä, koska mua kiinnosti ja mä mielellään luin niitä ihan silleen, et ne ei tavallaan tuntunu ihan semmoselle lukio-opiskelulle kuin ehkä muut aineet. Mutta sit mä aattelin, et mä oon ihan ok matikassa, mä voisin hakee matikan aineenopettajaks, koska siinä oli, että sillon ois voinu päästä, jos olis kirjottanu pitkästä matikasta E:n, niin suoraan sisälle ja mä hain siihen, mut mä kirjotin pitkästä matikasta M:n, jotenka mä en päässy suoraan todistuksella sisälle ja mulle tuli kutsu pääsykokeisiin ja siinä vaiheessa mä olin silleen, että ei, tää ei oo mun juttu, et mä en jaksa lukee enää näihin pääsykokeisiin ja tää matikka alkaa jo maistuu vähän puulle, niin sitten pidin välivuoden ja mul oli ihan ok työpaikka siinä ja näin, mutta kyllä siinä sitten välivuoden aikana ite asiassa jo syksyn aikana tuli semmonen, että jotain on kyllä keksittävä ja ajatus lähti ehkä sitten siitä, että mä oikeesti kävin ihan joka ikisen alan läpi, mitä UEF:lla on tarjota tai sitten Kuopiossa muutenkin voi opiskella ja mä kävin ne, hyvä etten Exceliä niistä tehny, jokaisen, et voisko kiinnostaa, eikö vois kiinnostaa ja mä oikeesti kaikissa vaan olin silleen, et mä en jaksa tollasta alaa opiskella, mul oli kaikki silleen, et eipä juuri kiinnosta hirveesti, ni sitten ei mulla jääny muuta vaihtoehtoa kun hakee psykalle. Et se oli sitten siinä ja sitten mä sain oikeestaan vähän rohkastusta, kun mun poikaystävä haki silloin lääkikseen ja mä en todellakaan aatellu, et hän ois mitenkään kovinkaan nero, niin sit mä aattelin silleen, et toki hän on fiksu, mutta en ajatellu, että semmonen lääkisnero, mut sit se kuitenkin haki niin urhoollisesti, ni mä ajattelin et hitsi vie, en mä voi kattoo tämmöstä sivusta, jos mä en ite tee mitään. Niin sit mä lähin hakeen ja ensimmäisellä kerralla en päässy sisään, vaikka olin kyl koko vuoden lukenu, mutta, sitten pistin vielä vähän enemmän panoksii seuraavana vuonna ja pääsin sitten toisena vuonna sisään, tai toisella hakukerralla ite asiassa. Entäs sitten Anni, mites sä oot päätyny luokanopeks opiskeleen?
Puhuja 1, Anni Tirkkonen [00:04:20]: Opettaja on ollu mulle aina semmonen haaveammatti ihan pienestä pitäen. Liikunnanope oli mulle se ykkösjuttu, mikä ehkä kiinnosti kaikista eniten ja hain kyllä sinnekin, mutta luokanope sit kuitenkin vei voiton mulla, et kun siinä pystyy kuitenkin sit myös opettaan sitä liikuntaa, mut se on sit kuitenkin niin monipuolista, ja se oli aika selvää mulle jo lukiossa, että mä haluun luokanopeks ja mä haen sinne ja se oli, kirjotukset loppu niin ei kun Vakava auki kuhan se julkastiin ja sitten sitä päntättiin ja luettiin, ja pääsin suoraan lukiosta, mikä yllätti kyllä itsenikin. Ehkä se, että mulla on ollu lapsuudessa semmosia opettajia, jotka on mulle esikuvia ja roolimalleja, ni sitä kautta mullekin sytty se kipinä. Mä edelleen muistan lämmöllä muutamia mun opettajia, jotka on sytyttäny muhun semmosen kipinän, että mä haluan olla noille lapsille samanlainen opettaja kun ne on ollu mulle.
Puhuja 1, Anni Tirkkonen [00:05:17]: Siinä kuultiin siis mun ja Tytin mietteitä, miten ollaan päädytty näille aloille ja seuraavaks Elina kertoo, että miten hän on löytänyt oman alansa.
Puhuja 3, Elina Tervo [00:05:34]: Mä tosiaan ite opiskelen biolääketiedettä ja mun polku tänne biolääketieteelle oli vähän sellanen, ei ehkä niin suora, tai et mä en tienny heti kolmosluokalla, et mä haluaisin opiskella biolääketiedettä. Sillon biolääketiede ei ees ite asiassa ollu ees biolääketiede, vaan sillon puhuttiin biokemiasta, kun mä oli kolmevuotias. Ja sit se vaihtu muistaakseni, sillä oli myös toinen nimi siinä välissä, mutta nyt nykyään tunnetaan biolääketieteen nimellä ja mä siis valmistuin 2015 lukiosta. Mä kävin lukion neljään vuoteen. Mä kirjotin niin monta ainetta, että mä halusin sen sillai. Mää pänttäsin pari kevättä. Sit 2017 mä laitoin myös sinne hakuvaihtoehtoihin biolääketieteen toiseksi vaihtoehoksi. Se oli vähän semmonen villi kortti. Musta vähän tuntu et, ei vitsi että ei tää ehkä, voiskohan tää olla mun ala, mutta laitetaan tää nyt kuitenkin tänne, kun se sillei vähän kiinnosti ja kuulosti sillei aika hauskalta, ja sit mä luin sen kevään kuitenkin taas ravitsemustiedettä ihan täysillä ja sit pari viikkoo ennen kun oli pääsykokeet ni mä selasin uuelleen vähän Opintopolkuu ja päädyin lukeen biolääketieteestä ja sit mä olin, et ei, et ehkä tää onkin tää biolääketiede mun juttu. Lopulta mä istuin ihan tosissaan siellä biolääketieteen pääsykokeessa. Mä olin lukenu pari viikkoo täysillä biologiaa ja kemiaa, mikä on siis meiän biolääketieteen pääsykoevaatimukset on lukion peruskurssit ja syventävät kurssit kemiasta ja biologiasta, ja mä luin niitä sen kaks viikkoa ihan täysiä. Sit olin siellä pääsykokeessa. Mua jännitti ihan kauheena. Mä heräsin sillon, tai mä en oikeestaan nukkunu sinä yönä ihan kauheena. Me tultiin Kuopioon. Me oltiin hotellissa yötä silleen, että aamulla ois virkeenä siellä pääsykokeessa, ja mä siis asuin ite Kainuussa, Sotkamossa, vähän yli 200 kilsaa tonne pohjoseen päin tästä Kuopiosta, ni sen takia kun sieltä tulee noin vähän yli kaks tuntia ajelee autolla, ni tultiin silleen aikasemmin, edellisenä iltana jo tänne Kuopioon ja aamulla virkeenä aamupalalle ja virkeenä ja virkeenä, koska siis en nukkunu paljo ollenkaan. Aloin ehkä joskus aamuneljältä lukee biologian kertauskirjaa uudelleen. Luin sen siinä aamulla. Aamupala-aikaan alotin kemian kertauskirjaa ja lueskelin sitä ihan sillai, et yrittäsin painaa mieleeni viimesiä asioita, ja sitte muistan vielä sen, kun luin siellä kun ootettiinkin sitä pääsykokeeseen pääsemistä, niin luin sitä kemian kertauskirjaa. Niin muistan, kun siinä oli elektrolyysi ja oisko se galvaaninen kenno, mä en enää muista, mut ne kaks asiaa, mitkä aina sekottaa, ni ne oli siinä ja sit mä olin vaan, et ei näitä tarvii, eihän tää nyt oo tärkeetä, et tää on biolääketiedettä, et miks tämmösii kysyttäs. Ihan tosi hyvin oiskin voinu ajatella, että tietenkin niitä kysytään, koska se pääsykoealue on ne kaikki kirjat, ni sieltä voi kysyy ihan mitä tahasa, elikkä vinkki vitonen, jos haet biolääketieteelle, muista lukea ne ekologian kirjat. Nykyään siellä kysytään jostain metsien eri muodoista. Ei liity meiän alaan mitenkään, mutta pääsykoevaatimukseen kun liittyy, ni sieltä tulee kysymyksii. Sit me päästiin sinne saliin ja mua jännitti ihan hirveenä. Mul on aina semmonen koetilaisuuksissa, et mä vaan hengittelen ja istun rauhassa ja ajattelen kivoja asioita siihen asti, kunnes saa aukasta sen ja sillonkin mä yleensä lähen tekemään silleen sivu kerrallaan, et jos mä aukasen ne kaikki, tavallaan katon ne kaikki kysymykset, ni mul on ne kaikki, onks siellä 50 kysymystä tai 20 kysymystä, mutta ne on samaan aikaan pyörimässä päässä, ni se on mulle silleen aika vaikee tilanne hahmottaa niitä vastauksia kunnolla ja tehä niitä, varsinkin esseekysymyksii, ni mä tein silleen, että mä aukasin aina sivun kerrallaan. Ja mä alotin biologiasta, koska se bilsa on mulle semmonen rakkaus ja semmonen, et sitä oli helppo tehä. Siellä kysyttiin sydämen rakenteesta, sydämen toiminnasta, siitä kirjotettiin essee. Sit siellä oli DNA:n mutaatioista piti kirjottaa esseetä, elikkä minkälaisia, kun tapahtuu mutaatioita DNA:ssa, ni miten se voi vaikuttaa siihen geenin luentaan. Sitten piti nimetä luita. Oli luuranko ja siihen piti laittaa luut järjestykseen ja sit oli monivalintaa ja ne kaikki tuntu ihan todella mukaville tehtäville siel biologiassa ja mä tykkäsin ihan tosi paljon. Ja sit tuli se kemia, mitä mua vähän pelotti ja siihen mä varasinkin aikaa vähän enemmän. Et mä tein sen bilsan rauhassa silleen mahollisimman nopeesti ja sit mä varasin siihen kemiaan enemmän aikaa. Mä tein sitä silleen sivu kerrallaan ja sit kun mä aukasin sen yhen sivun, ni siellähän tuli ne elektrolyysit ja ne, mitä mä oli ollu silleen, et ei nää varmaan tuu. Ja siinä ne tuijotti mua. Ja mä vaan katoin niitä silleen, että noni. Nyt tää on niinkun, että mä tiiän miten nää menee, mut jos nää menee väärinpäin. Ne oli semmoset asiat, että kun tavallaan toinen on toista ja toinen on toista ja siinä oli vielä silleen, laita oikein tai väärin, semmoset laatikot ja sit mä olin että tää menee joko oikein kokonaan tai sitten väärin kokonaan. Ja sit mä vaan siinä koitin hengitellä ja miettiä ja keksiä, muistaa kaikki ne ihanat muistisäännöt ja sit mä tein sen ja täällä mä nyt oon. Ja mä luulen, et se meni oikein, koska en mä oikein usko, et mä täällä oisin, jos se ois menny väärin. Tai sit mä oon saanu kaikki muut oikein. Mut muistakaa, et se pääsykoetilanne, ni rauhassa vaan. Ja mä tiiän, et se on ihan hirveen jännittävä tilanne ja kun ite kävi siellä kolme kertaa, ni alko ehkä se jännitys silleen laantua vähitellen, et se ei enää tuntunu niin pelottavalta. Mutta ei kannata hätäillä.
Puhuja 1, Anni Tirkkonen [00:13:03]: Näinpä. Ihan niin kuin Elina tuossa sanoi, niin ei sitten kannata tosissaan hätäillä niitten pääsykokeitten kanssa. Ja seuraavaks päästäis kuuntelemaan, että mitä Sini ja Maria kertovat omista opinnoistaan.
Puhuja 4, Maria Laurikainen [00:13:16]: Miten teillä eroaa Joensuussa se, että jos haluaa opiskella sitä fotoniikkaa tai sit jos haluaa opiskella opettajaks? Ni miten nää kaks eri linjaa tavallaan eroaa?
Puhuja 5, Sini Juuti [00:13:27]: Joo eli mä oon ite siinä tutkijalinjalla, elikkä jos nyt sitten siellä jatkan, ni se ois sitten se fotoniikka mulla, ja meillä ekan vuoden opinnot on kaikilla yhteiset, eli käyään ihan semmosta perusfysiikkaa ja ihan alotetaan tavallaan lukion kertauksesta ja semmosista helpoista asioista siinä, mut sitten oikeestaan toisen vuoden jälkeen alkaa selkeesti erkanemaan sitten ne linjat opettajien ja tutkijoiden välillä, että meillä sitten aletaan paljon enemmän keskittyyn niihin fysiikkajuttuihin matemaattisemmin ja käytännön juttuja, mut sit opettajat käy tosi paljon sitten niitä pedagogisia opintoja ja siihen suuntautuvat enemmän niihin opettajajuttuihin. Mutta totta kai heilläkin kuuluu sitten käyä se tietty määrä esimerkiks fysiikan opintoja, jos haluaa siitä sen opettajan pätevyyden siihen fysiikkaan saaha, niin pitää kuitenkin käyä ne aine- ja perusopinnot, että aika paljon sit kuitenkin heillekin kuuluu niitä opetettavia aineita.
Puhuja 4, Maria Laurikainen [00:14:24]: Tää saattaa olla tyhmä kysymys, mutta kun olen itse kokonaan täällä sellasella kampuksella, missä ei järjestetä opettajakoulutusta, ni mitä käytännössä tarkottaa pedagogiset opinnot?
Puhuja 5, Sini Juuti [00:14:35]: Niissähän on tosi paljon kaikkee opettamiseen liittyvää, että käydään vaikka erilaisia juttuja, mitä opettajan työssä pitää ottaa huomioon.
Puhuja 4, Maria Laurikainen [00:14:45]: Opetellaan opettamaan.
Puhuja 5, Sini Juuti [00:14:45]: Kyllä. Sitähän se on. Ja sit vielä erikseen on, mitä kuuluu aineenopettajille, ja sitten luokanopettajilla on tietenkin vielä enemmän, sit heille kuuluu nää opettajan monialaset opinnot, et heiän pitää sit osata opettaa myös käsitöitä ja liikuntaa ja muutakin, että sitten kun jos luokanopettajat voi todellakin ala-asteesta asti olla opettajana. Se vähän riippuu sitten vielä siitä, että kumpaan niistä koulutuspaikoista on tavallaan hakeutunut, mutta ihan ne peruspedagogiset on sitä, että mitenkä voit olla hyvä opettaja ja muuta tällasta. Ite en niin tarkasti tiiä, kun itellä ei niitä oo, mutta mitä nyt kurssikavereilta oon kuullu, ni kaikkee tämmöstä, mitä nyt vois miettiä mitä opettajan työhön kuuluu, ni niihin liittyviä kursseja.
Puhuja 4, Maria Laurikainen [00:15:31]: Ja eikö Joensuussa oo siitä hyvä tilanne, että jos lähtee esimerkiks fysiikan opettajaks lukemaan, niin siellä on aika hyvin sitä sivuainetarjontaa, eli sitten niitä muita mahollisia opetettavia aineita myöski tarjolla, mitä voi lukea siinä?
[00:15:44 Tässä kohtaa tulee edellä jo kertaalleen litteroitu pätkä uudelleen.]
Puhuja 5, Sini Juuti [00:21:09]: Kyllä, just näin, että voi tosi monipuolisen sen opetuspaketin itelleen tehä, että esim. meillä on vähän eksoottisempiakin yhdistelmiä, että jotkut on vaikka käsitöistä kiinnostunu, ni he on ottanu, et vaikka ois perus opetettavana aineena, ensin kannattaa olla jotkut, mitkä liittyy toisiinsa, et vaikka ois se fysiikka ja matikka ja sit haluu vielä sen käsityön opettajan pätevyyden, ni sieltä voi napsia sivuaineeks ihan mitä ite haluaa, ni se on aika kätevää, että saa just sellasen osaamisen, mitä ite haluaa.
Puhuja 4, Maria Laurikainen [00:21:41]: Vitsit miten mielenkiintosta. Siinä oli mun mielestä aika hyvin sitä Joensuun vahvuutta ja nyt kun ollaan täällä Kuopiossa, ni höpötetään siitäkin vähän.
Puhuja 5, Sini Juuti [00:21:53]: Joo, kerro ihmeessä täältä.
Puhuja 4, Maria Laurikainen [00:21:53]: Eli meillä täällä Kuopiossa on tosiaan kolme niin sanottua erikoistumisvaihtoehtoa näissä opinnoissa. Eli ensimmäiset kolme vuotta, kun meille tulee tänne Kuopioon lukemaan sovellettua fysiikkaa, ni ensimmäiset kolme vuotta myö mennään yhessä samaa asiaa koko porukka. Ja sitten sen kolmen vuoden jälkeen valitaan jokin maisterin erikoistumisala. Ja näitä meillä Kuopiossa on sairaalafysiikka, ympäristöfysiikka ja sitten laskennallinen fysiikka. Ja ite siis olen täällä ympäristöpuolella nyt tekemässä omaa maisteriani ja lääketieteellinen taitaa olla se meiän yks suosituimpia erikoistumisvaihtoehtoja. Ja lääketieteellinen fysiikka tarkottaa sitä, että sen kautta voi työllistyä esimerkiks tekemään terveysteknologiaan erilaisia uusia innovaatioita. Meillä esimerkiks aika moni teki kanditutkielmansa liittyen keinorustoon esimerkiks tai muihin sellasiin asioihin, missä fysiikkaa voiaan käyttää siihen, et ihmiset vois entistä paremmin ja saahaan kehitettyä uusia hoitomuotoja ja muita tällasia. Eli jos mietitte vaikka magneettikuvausta, niin siinä on aika paljon fysiikkaa, niin se on se, mitä siellä sitten pääsis puuhastelemaan. Sitten taas ympäristöpuolella ilmakehätutkimusta, siihen liittyviä aiheita, eli vaatimattomasti ilmastonmuutoksen pohtimista, siihen ratkasujen ettimistä löytyis sieltä ja etenkin, jos on ympäristöasioista kiinnostunut, niin ehottoman mielenkiintoinen erikoistumisvaihtoehto sitten se. Laskennallisen puolen ihmiset on sitten tämmösiä vähän joka paikan supersankareita, elikkä etenkin jos tykkää matikasta tosi paljon, haluaa hyödyntää sitä käytännön tekemisessä, ni laskennallisen fysiikan maisteri on semmonen, et sillä pystyy käytännössä tekemään ihan mitä vaan, eli siinä sää opettelet mallintamaan tätä meidän ympäröivää maailmaa tietokoneella ja esimerkiks siinä kohtaa, jos vaihtoehtona on tehä tosi kalliita tämmösiä kokeita tai koejärjestelyjä tai sitten mallintaa se asia ensin tietokoneella, niin nykysellään aika usein se järkevin vaihtoehto on se, et se ensin mallinnetaan koneella, katotaan, että kannattaako meidän ruveta rakentamaan mitään koehässäkkää siinä vai saadaanko sillä mallinnuksella sit itse asiassa vastaava tieto ulos sieltä.
Puhuja 5, Sini Juuti [00:24:46]: Kyllä, vois varmaan kiteytettynä sanoo, että nää kaikki, mitä tässä mainittiin, on tosi ajankohtasia, että fysiikka liittyy kyllä melkein kaikkeen jollain tavalla, että pystyy sitten löytään itelleen semmosen mielenkiintosen suuntautumispolun kyllä aika helposti, kun on niin paljon eri vaihtoehtoja.
Puhuja 4, Maria Laurikainen [00:25:06]: Kyllä. Ja mää sanoisin, että fysiikassa on parasta myös se, että se tutkinto mahollistaa tosi erilaisia urapolkuja sen mukaan, et mitä just sä haluat tehä, että jos lähtee lukemaan fysiikkaa, ni siinä opintojen aikana saa tosi hyvin suunnattua sitä, että mikä se on se asia, mitä sää sitten tuut tekemään isona, että kun fysiikkaa tarvitaan aika lailla kaikessa.
Puhuja 5, Sini Juuti [00:25:35]: Nii-i.
Puhuja 1, Anni Tirkkonen [00:25:37]: Siinä kuultiinkin paljon opiskelumahdollisuuksista täällä Itä-Suomen yliopistolla niin Joensuun kampuksella kuin Kuopion kampuksella. Seuraavaksi päästään kuulemaan, minkälainen Villen matka oli kauppatieteisiin, ja sen jälkeen Mirka kertoo, miten hän päätyi hakemaan opiskelemaan sosiaalityötä.
Puhuja 6, Ville Miettinen [00:26:03]: Joo, kaikki alko ehkä tossa kauppiksen kohalla lukion kakkosvuotena. Se ei sinänsä lukion kakkosvuotena näyttäytyny vielä mitenkään selkeeltä, että mä hakisin kauppikseen, et ehkä sillon mietin vielä vähän enemmän, et oisin voinu vaikka historian opettajaks ryhtyä, mutta ehkä yhteiskunta kakkosen kurssi vaikutti aika paljon. Ei tullu kovin paljon luettua, mutta justiinsa se liitty näihin taloushommiin, niin tuli aika helposti vetästyä kymppi siitä, niin rupesin vähän miettimään, että voisko talous olla mun juttu. Mutta en mä sillon vielä ajatellu, että voisin mennä kauppikseen. Se sitten, en tiä tiiättekö semmosta kaivosta kun Talvivaara, mistä on ollu aika paljon puhetta ainakin takavuosina, niin muistaakseni vuonna 2014 kyseinen firma oli ihan konkurssin partaalla. Parin lukion kaverin kanssa sitten päätettiin, että nyt laitetaan rahat sisään ja tehään isot rahat sijottamalla Talvivaaraan. No, sanotaan, että taisin laittaa vaan pari kymppiä siihen sisään, joku kaveri sitten pisti, oli meitä kymmenen tyyppiä, pistettiin kasaan joku potti ja lyötiin se sitten Talvivaaraan sisään ja huonostihan siinä kävi, kaikki rahat meni ja sanotaan, että kauppis ei enää ruvennu kiinnostamaan yhtään siinä vaiheessa, kun meni rahat pörssissä, mutta se heräs sitten uudestaan tossa kolmosvuoden syksyllä, kun yks mun kaveri, joka siis alotti tän koko Talvivaara-homman, niin hän sitten rupes osakesijottelemaan ihan kunnolla, perehty vähän asioihin ja teki jopa voittoo. Mää sitten lähin aika piakkoin siihen hommaan mukaan ja vähän sen jälkeen, kun täytin 18 rupesin tekeen tämmösiä ihan osakesijotuksia. Ja tää nyt lopulta johti siihen, että ainoo syy, miks mä hain kauppikseen oli se, että mua rupes ihan hirveesti kiinnostamaan justiinsa sijottaminen ja mä halusin ymmärtää paremmin, miten firmat toimii ja tämmösiä. Ja toki sitten ainakin lukiossa olin selvästi raha-ahneempi ihminen kun nykyään, et sekin varmasti vaikutti asiaan.
Puhuja 7, Mirka Nieminen [00:28:43]: No niin. Mä voisin kertoo vähän, että miten mä päädyin opiskeleen sosiaalityötä, eli opiskelen pääaineena sosiaalityötä täällä yhteiskunta- ja kauppatieteillä Itä-Suomen yliopistossa Kuopion kampuksella, ja mähän nyt päädyin tänne silleen, että mä rupesin lukiossa miettimään, että mitä haluisin tehä elämälläni, ja yhteiskuntatieteet oli aina mulle semmonen kiinnostava ja yhteiskuntapolitiikka myös ja kiinnostuin semmosesta ja sitte ihmisten auttaminen oli myös lähellä sydäntä, niin sitten opon avustuksella löysin sosiaalityön, kun en edes etukäteen tienny, että sosiaalityö on mikään opiskeluala tai mitä siellä edes tehään, ja sitten opon kanssa katottiin vähän tätä vaihtoehtoo ja tuntu oikeelta, mutta en sitten päässy ihan suoraan lukiosta, kun en ollu ihan tarpeeks valmistautunu niihin pääsykokeisiin. Olin aika väsyny kirjotusten jälkeen, niin tuli sit välivuosi ja muutin Uuteen-Seelantiin au pairiks, siellä vietin puolisen vuotta elämästäni ja sitten palasin takas Suomeen ja rupesin opiskeleen valintakokeisiin ja sitten koulupaikka irtoskin ja mulla oli ykkösenä tää Kuopio, koska mä asuin siellä ulkomailla tosiaan, niin mä halusin vähän lähemmäs jäädä kotia opiskelemaan, niin Kuopio on hyvä. Mä oon ite siis Joensuusta. Niin tää on sopivan matkan päässä sieltä.
Puhuja 1, Anni Tirkkonen [00:30:00]: Tämä tällä kertaa Hae-päiviltä, kiva kun kuuntelit meidän podcastin. Jos sulle nous mieleen kysymyksiä, ajatuksia tai muuta, niin meidät tavottaa esimerkiks Instagramista, Facebookista, Snapchatistä sekä lisäks Youtubesta. Kannattaa laittaa myös seurantaan. Jes, ja ens kerralla ollaankin uuden aiheen parissa. Moi, moi!
[äänite päättyy]