Vyötärön suhde pituuteen on painoindeksiä parempi lihavuuden mittari lapsilla ja nuorilla

Itä-Suomen yliopiston sekä Bristolin ja Exeterin yliopistojen toteuttaman tutkimuksen tulokset julkaistiin Pediatric Research -lehdessä. 

Lasten ja nuorten lihavuus on saavuttanut epidemian mittasuhteet, sillä jo joka neljäs lapsi on lihava. Lapsuus- ja nuoruusvuosien lihavuudella on havaittu yhteys sydän- ja verisuonitautien, aineenvaihdunnan häiriöiden, tuki- ja liikuntaelinsairauksien sekä ennenaikaisen kuoleman riskiin aikuisiällä. Lasten liikapaino ja lihavuus on voitava tunnistaa luotettavasti, jotta siihen voidaan myös puuttua oikea-aikaisesti. Nykyisin mittareina käytetään ikään ja sukupuoleen suhteutettua painoindeksiä ja pituuspainokäyriä. Ongelmana on kuitenkin se, etteivät ne erota rasvamassaa lihasmassasta. Kahdella lapsella voi esimerkiksi olla sama painoindeksi, mutta rasva- ja lihasmassaa eri suhteessa. 

Rasvan ja lihaksen määrän kehossa voi määrittää tarkasti DEXA-mittauksella, joka on kuitenkin kallis ja harvoin käytettävissä terveydenhuollossa. Vaihtoehtoisten, edullisten ja luotettavien mittarien tarve on tuotu esiin myös tuoreimmissa kansainvälisissä lasten lihavuuden hoitosuosituksissa. 

Vyötärönympäryksen suhde pituuteen on viimeaikaisissa tutkimuksissa näyttänyt ennustavan painoindeksiä luotettavammin ennenaikaisen kuoleman riskiä aikuisilla ja voisi siten soveltua lisätyökaluksi tarkentamaan lihavuuden diagnostiikkaa.

Aiemmin ei ole tutkittu, miten hyvin vyötärönympäryksen suhde pituuteen vastaa DEXA-mittauksella saatavaa tietoa kasvavilla lapsilla ja nuorilla. Lasten vyötärö-pituussuhteelle ei myöskään ole määritelty selkeää raja-arvoa, jonka ylittyessä rasvakudosta on liikaa.

Nyt julkaistun tutkimuksen aineisto oli Bristolin yliopiston ALSPAC-hankkeesta. Se on tähän asti laajin ja pitkäkestoisin seurantatutkimus, jossa lapsilta on toistuvasti mitattu rasva- ja lihasmassa DEXA-menetelmällä. Tutkimukseen osallistui 7237 lasta, joita seurattiin 9 vuoden iästä 24 ikävuoteen asti. Osallistujien painoindeksi ja vyötärö-pituussuhde määritettiin 9, 11, 15, 17 ja 24 vuoden iässä.

Vyötärö-pituussuhde mittasi kokonais- ja keskivartalorasvan määrää varsin yhteneväisesti DEXA-menetelmän kanssa, mutta ei lihasmassan määrää. Painoindeksi puolestaan vastasi DEXA-menetelmällä mitattua kokonais-, keskivartalo- ja lihasmassan määrää kohtalaisesti. Painoindeksin lukema voi kertoa siis sekä rasva- että lihasmassan määrästä. 

Normaalin rasvan määrän ylärajana oli pojilla vyötärö-pituussuhde 0,53 ja tytöillä 0,54. Näillä kynnysarvoilla voitiin tunnistaa 80 prosenttia pojista ja 70 prosenttia tytöistä, joilla oli DEXA-mittauksen mukaan eniten ylimääräistä rasvakudosta. Kynnysarvot alittavista pojista 93 prosentilla ja tytöistä 95 prosentilla ei ollut liikaa rasvakudosta myöskään DEXA-mittauksen mukaan.

– Tämä uusi tieto voisi hyödyttää tulevaisuuden hoitosuosituksia ja terveyspoliittisia linjauksia. Vyötärönympäryksen ja pituuden suhde ei riipu yhtä paljon iästä eikä yksilöllisistä ominaisuuksista kuin painoindeksi. Keskimääräinen vyötärö-pituussuhde niin lapsuudessa, nuoruudessa kuin nuorilla aikuisillakin on 0,45. Vyötärö-pituussuhde saattaisikin olla painoindeksiä parempi liikarasvan mittari lasten ja nuorten terveydenhuollossa, kertoo lääkäri ja lastenepidemiologi Andrew Agbaje Itä-Suomen yliopistosta.

Agbajen mukaan lastensa painosta tai painoindeksistä huolestuneiden vanhempien on helppo itsekin laskea lapsen vyötärö-pituussuhde.

Agbajen tutkimusryhmän työtä ovat tukeneet Jenny ja Antti Wihurin säätiö, Suomen Kulttuurirahaston keskusrahasto ja Pohjois-Savon aluerahasto, Orionin tutkimussäätiö, Aarne Koskelon säätiö, Antti ja Tyyne Soinisen säätiö, Paulon säätiö, Yrjö Jahnssonin säätiö, Paavo Nurmen säätiö, Sydäntutkimussäätiö, Ida Montinin säätiö, Eino Räsäsen säätiö, Matti ja Vappu Maukosen säätiö, Lastentautien tutkimussäätiö ja Alfred Kordelinin säätiö.